Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Hollolan Hälvälässä kirmasi vuosi sitten 20 000 suunnistajaa – katso, miltä maastossa näyttää nyt, kun luonto on alkanut palautua

Suunnistajien tekemä polku eli ura näkyy nyt kinttupolkuna rinteessä. Heikki Setälä ja Anna-Lea Rantalainen ottivat maastosta kuvia ennen ja jälkeen kisan, joita nyt vertasivat maastoon. Kuva: Ronja Koskinen

Vuosi sitten Hälvälän kylässä kuhisi, kun siellä järjestettiin maailman suurin viestisuunnistustapahtuma Jukola. Kuumana ja kuivana kesäpäivänä mäntykankaalla olevassa kisakeskuksessa ja metsässä pölisi, kun maastossa kirmasi ennätykselliset lähes 20 000 suunnistajaa.

Se on saman verran kuin koko Heinola ja pari tuhatta ihmistä päälle olisi sännännyt rasteille.

– Kun kävin täällä neljän aikaan yöllä katsomassa, tässä juoksi katkeamaton jono kilpailijoita, Jukolan toisena ympäristöasiantuntijana ja ympäristövastaavana toiminut Anna-Lea Rantalainen kertoo ja osoittaa nyt kinttupolun vahvuista uraa.

Nyt hiljaisessa metsässä kaikkea tätä on vaikea uskoa. Alueen polkuverkosto on lisääntynyt moninkertaisesti, mutta tavan tallaajan silmään muita merkkejä suurviestistä ei näy.

Rastipisteistä osan voi arvata siitä, että niillä useat urat risteävät. Maastossa ei ole yhtä selkeää pääuraa, sillä radat ovat tuoneet suunnistajat rasteille monista suunnista, on otettu eri reitinvalintoja ja rastin ympärillä on myös tehty virheitä eli pummeja.

Pienen supan pohjalla olleelle rastille tulee uria monesta suunnasta. Kuva: Ronja Koskinen

Asiantuntijan silminkin maasto on palautunut hyvin.

– Jos minut tuotaisiin tänne ilman, että tietäisin Jukolasta, en huomaisi mitään outoa, kilpailun toinen ympäristöasiantuntija, professori Heikki Setälä ihmettelee. Setälä tutkii ekosysteemejä ja Rantalainen on ympäristökemian yliopistonlehtori. Molemmat työskentelevät Helsingin yliopiston Lahden kampuksella.

Poluista voi olla jopa hyötyä

Urilla sammal ja varvut ovat vielä jonkin verran ruskeita, mutta Setälän mukaan kasveilla on juuria niin syvällä, että ne selviävät kyllä. Muutenkaan mitään niin dramaattista maastossa ei ole tapahtunut etteikö se palautuisi viestistä vähintään muutamassa vuodessa.

– Uusista poluista saattaa olla jopa hyötyä, sillä marjastajat voivat käyttää niitä. Maaperän ravinteet ovat siirtyneet urilta, mutta koska Jukolan aikaan oli paras kasvukausi menossa, kasvit saivat ne heti käyttöönsä, Setälä selittää.

Hälvälässä on hänen mukaansa myös luultavasti poikkeuksellisen hyvä korvasieni- ja kantarellivuosi, sillä ne nauttivat rikkoutuneesta maanpinnasta.

Kumpareella olleella rastilla kannon luona kävi miesten viestin neljän viimeisen osuuden juoksijoita. Ensimmäisessä kuvassa kaksi viikkoa tapahtuman jälkeen maasto on karun näköinen, mutta vuotta myöhemmin saniaiset kasvavat paikalla jo vehreinä.
 

Urat ovat eri vahvuisia eri paikoissa. Sammaleeseen ne jäivät näkymään selkeimmin, varvikkoon jonkin verran ja nopeasti kasvavassa heinikossa Jukolan jälkeen selvältä näyttänyt ura voi olla jo nyt melko haalea.

Ja tosiaan, kun myöhemmin kävelemme juomapaikan ohi, jonka ympärillä maasto on heinikkoista, uran erottaa vain kun sitä erikseen etsii.

– Pelkäsin, ettei täällä olisi palauduttu näin hyvin. Poluillakin kasvaa jo heiniä ja ruohokasveja, Setälä kertoo ja näyttää oravanmarjaa uralla, joka on vienyt Venlojen viestin televisiorastille. Siellä on käynyt noin 6500 suunnistajaa.

Uralla rahkasammalesta on tullut ruskeaa, mutta se palautuu ajan kanssa. Kuva: Ronja Koskinen
Kaikki Venlojen viestin kilpailijat kävivät kiven juuressa olleella tv-rastilla. Kuva: Ronja Koskinen

Usean vuoden urakka

Ympäristötyö Jukolaa varten alkoi jo muutama vuosi ennen itse kisaa. Rantalainen ja Setälä kiersivät Jukolan kaikki yli sata rastipistettä läpi, ottivat kuvia ja arvioivat maaston tilaa.

Erityisen tarkkailun kohteeksi otettiin neljän rastin rypäs, joilla miesten viestin neljä viimeistä osuutta kävivät. Alueella on paksu sammalkerros, joten siellä jälkiä odotettiin erityisesti näkyvän.

Nyt kuitenkin eksymme rasteja kiertäessämme, kun urat ovat jo niin epäselviä ja kartan sijaan keskitymme tuijottamaan enemmän jalkoihimme.

Selkeimpiä jälkiä näkyy rinteessä, jonka kivet ovat paljastuneet kasvillisuuden alta. Kuva: Ronja Koskinen

Suunnistajat pelastivat jouhisorsan pesän

Kasvien tallaantumisen lisäksi kisan aikana akuuteimpana ongelmana oli lintujen häiriintyminen pesimäaikaan. Siihen varauduttiin ennakkoon selvittämällä teerien ja metsojen pesien sijaintia kanakoirien avulla.

Lopulta ilmeisesti vain yhden teeren pesintä meni pieleen, kun emo varotoimista huolimatta säikähti suunnistajia eikä uskaltanut palata pesälleen hautomaan. Toinen teeri sen sijaan pesi onnellisesti kisakeskuksessa toisen viimeisen rastin lähellä.

Jos minut tuotaisiin tänne ilman, että tietäisin Jukolasta, en huomaisi mitään outoa. Professori Heikki Setälä

Kisakeskuksesta löytyi aivan yllättäen myös jouhisorsan pesä. Lintu pesii yleensä soilla ja hetteiköillä, joten kuiva mäntykangas oli sille Setälän mukaan lähes mahdoton valinta.

Pesän bongasivat oululaiset suunnistajat, joiden seurateltta oli aivan sen vieressä. Jotta linnun pesintä ei häiriintyisi, suunnistajat olivat ilmoittaneet pesästä heti järjestäjille ja alkaneet itse siirtää sitä pikkuhiljaa rauhallisempaan paikkaan.

– He onnistuivat ja pesintä jatkui rauhassa. Tällainen luonnosta välittäminen on hunajata ympäristöekologin korville, Setälä kehuu.

Mustikanvarpu kärsi tallaantumisesta ja ruskettui, mutta on kasvattanut tänä vuonna jo uuden vihreän varren. Kuva: Ronja Koskinen

Pohjolan luonto pärjää

Hälvälän tyypillinen mäntymetsikkö kestää häiriöitä Setälän mukaan poikkeuksellisen hyvin. Muutenkin pohjoisen luonto on mukautuvainen.

– Joskus luonnon puhutaan olevan harmoniassa, ja kaikki menee pieleen, jos se rikkoutuu. Näin ei kuitenkaan ole. Kaikki lajit ovat tottuneet siihen, että kesken kasvukautta saattaa tulla hirveä pakkanen tai kesken muuttomatkaa rankkasateet. Jos Suomen luonto ei kestäisi suuria häiriöitä, täällä ei eläisi yksikään mänty, teeri tai kehrääjälintu.

Elina Nissinen
elina.nissinen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi