Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Poliisi jättää rikosilmoituksia tekemättä ja käyttää säästeliäästi mahdollisuutta määrätä väkivaltainen kumppani väliaikaiseen lähestymiskieltoon

Perheessä tapahtuvasta väkivallasta suuri osa jää pimentoon. Lahden seudulla tapaukset ovat lisääntyneet.

Kuva: Timo Filpus

Pieni osa lähisuhdeväkivallasta tulee poliisin tietoon – Hämeessä arviolta joka neljäs tapaus – eikä poliisi kirjaa niistäkään kaikista rikosilmoitusta.

Vaikka pitäisi, muistuttaa apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen. Hän on ratkaissut Kaakkois-Suomen poliisilaitoksen alueella toimivan turvakodin tekemän kantelun, joka koski rikosilmoituksen kirjaamatta jättämistä tapauksesta, jossa mies pahoinpiteli puolisoaan.

Poliisilaitos ja Poliisihallitus ovat myöntäneet, että asiassa toimittiin virheellisesti. Puumalainen kiinnittää poliisin "vakavaa huomiota velvollisuuteen kirjata pahoinpitelytapauksissa rikosilmoitus". Väkivallan uhri ei siihen välttämättä itse pysty tai halua.

– Toistuvat pahoinpitelyt eivät ole peruste olla kirjaamatta rikosilmoitusta, Mikko Puumalainen lisää. Poliisin menettelyn moitittavuutta ei vähennä myöskään pariskunnan vahva humalatila.

Kuva: Timo Filpus

Poliisin arki "julmetun haastavaa"

Laki muuttui 2011 niin, että lieväkään pahoinpitely lähisuhteessa ei ole enää asianomistajarikos.

Poliisitarkastaja Pekka Heikkinen Poliisihallituksesta arvelee, että apulaisoikeuskanslerin ratkaisu aiheuttaa poliisissa vipinää.

– Poliisin tehtävä on estää rikoksia ja estää uusintarikollisuutta.

Heikkinen muistuttaa, että poliisin työssään kohtaamat tilanteet voivat olla hyvinkin nopeita.

– Poliisilla on yli miljoona hälytystehtävää vuodessa. Todellisuus on julmetun haastavaa.

– Ajattelutapaa pitää kuitenkin muuttaa niin, että olipa tilanne kuinka akuutti tahansa uhri pitäisi ohjata avun piiriin. Poliisin toiminnassa on kehittämisen varaa, Heikkinen sanoo.

Eteenpäin on kuitenkin menty. Poliisiin on perustettu uhrityöryhmä, jossa on edustus kustakin poliisilaitoksesta.

– Yhteistyö Rikosuhripäivystyksen kanssa toimii. Poliisi ohjasi 2018 Rikun avun piiriin 45 prosenttia enemmän henkilöitä kuin 2017.

Toiminnanjohtaja Leena Åberg vahvistaa poliisin aktivoituneen. Iso osa poliisin Rikuun ohjaamista henkilöistä on ollut juuri lähisuhdeväkivallan uhreja.

Rikun Päijät-Hämeen palvelupisteen toiminnanohjaaja Kati Ulmala sanoo asiakkaitten kertoneen, että myös lääkärit ovat kannustaneet väkivallan uhreja tekemään itse rikosilmoituksen. Rikuun ohjautuu asiakkaita myös Lahden ensi- ja turvakodin kautta.

Rikoksen uhrista huolehdittava

Rikoksen uhrista huolehtimiseen velvoittaa myös niin sanottu uhridirektiivi. Se määrittelee rikoksen uhrin oikeudet saada tietoa, tukea ja suojelua. Istanbulin sopimus taasen on tarkoitettu naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi.

Uhrin opastamisen tärkeyttä korostaa myös apulaisoikeuskansleri Kaakkois-Suomen poliisia koskevassa päätöksessään. Hän muistuttaa poliisia mahdollisuudesta määrätä väliaikainen lähestymiskielto.

Kiellon määrää pidättämiseen oikeutettu poliisimies vaikka heti väkivallanteon tultua poliisin tietoon. Kielto on saatettava kolmen vuorokauden kuluessa tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Poliisihallitus on vuoden alussa antanut uuden ohjeen sekä lähestymiskiellosta että rikoksen uhrin ohjaamisesta palvelujen piiriin.

"Pääsääntöisesti" rikosilmoitus tehdään

Miten Hämeessä?

Perheväkivaltajuttujen määrä on viime vuosina vaihdellut 300:n ja 400 tapauksen välillä.

– Jos partio toteaa lähisuhdeväkivaltaa, sen pitäisi tehdä rikosilmoitus. Pääsääntöisesti niin tapahtuu, sanoo apulaispoliisipäällikkö Tero Seppänen.

Ilmoitus voi jäädä tekemättä, jos liikutaan harmaalla alueella eli ei tiedetä, mitä oikeasti on tapahtunut.

Väliaikaista lähestymiskieltoa riitelevien puolisoitten erillään pitämiseksi Hämeen poliisi on käyttänyt vähän. Jos kyse on perheen sisäisestä lähestymiskiellosta, kieltoon määrätylle on järjestettävä tilapäinen majapaikka, Seppänen muistuttaa.

Lähestymiskieltokaan ei välttämättä anna suojaa väkivallan uhrille.

– Toisilla se toimii, toisilla ei, sanoo neuvotteleva virkamies Minna Piispa oikeusministeriöstä.

Myös järjestelmässä itsessään on korjattavaa. Esimerkiksi uhrilla eli kiellolla suojatulla on vastuu kerätä näyttöä siitä, että kieltoa on rikottu.

– Se on väärin, Piispa sanoo.

Kiellon noudattamisen valvonta kuuluu poliisille, jolla on kädet täynnä työtä muutenkin. Yksi mahdollisuus lisätä lähestymiskiellon valvontaa on Piispan mukaan Ruotsissa ja Norjassa käytössä oleva sähköinen jalkapanta. Uhrilla on paljastin, joka reagoi, jos kieltoon määrätty tulee liian lähelle.

Lähisuhdeväkivallalle on tyypillistä toistuvuus. Sisä-Suomen poliisilaitoksessa 2016 tehdyn tutkimuksen mukaan joka neljäs perheväkivaltatehtävistä tuli osoitteisiin, joissa poliisi oli käynyt vähintään kerran edellisen puolen vuoden aikana.

Lähestymiskieltojen määrä on kymmenessä vuodessa laskenut noin kolmanneksen. Osasyynä voi olla vuonna 2016 käyttöön otettu tuomioistuinmaksu. Jos lähestymiskieltohakemus hylätään, hakija joutuu maksamaan 260 euron tuomioistuinmaksun.

Suunnitelmia maksun poistamiseksi ei ole, kerrotaan oikeusministeriöstä.

Vaikea asia ottaa puheeksi

Ulkopuolisen, esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaisen, voi olla vaikea tunnistaa lähisuhdeväkivaltaa, eikä väkivaltaa kokenut aina uskalla puhua siitä itse.

– Yhdelle puheeksi ottaminen on helppoa, toiselle vaikeaa, tietää verkostokoordinaattori Jukka Suni Lahden ensi- ja turvakoti ry:stä.

Yhdistys on kouluttanut puheeksi ottamisessa muun muassa terveydenhuollon toimijoita. Lisäksi sillä on menossa hanke, joka tukee perheessä väkivaltaa kohdannutta tai sitä nähnyttä lasta.

Suomessa on saatu hyviä kokemuksia niin sanotusta MARAK-menetelmästä. Muun muassa sosiaalityöntekijästä, rikosuhripäivystäjästä ja poliisista koostuva moniammattillinen ryhmä perehtyy yhdessä sellaisen uhrin tapaukseen, johon liittyy useita riskitekijöitä.

Ryhmätoiminta parantaa tiedonkulkua. Uhri on kertonut kokemastaan vaikka sairaanhoitajalle, mutta ei ole halunnut puhua siitä poliisille. Hoitajan kautta poliisi saa tapauksesta uutta tietoa.

Uhrin asioitten käsittely ryhmässä tapahtuu hänen suostumuksellaan.

MARAKin on todettu vähentävän toistuvaa lähisuhdeväkivaltaa. Väkivaltakierre on 2014 valmistuneen selvityksen mukaan onnistuttu katkaisemaan 70 prosentissa tapauksia.

Menetelmä otettiin käyttöön 2010. Päijät-Häme oli yksi ensimmäisistä kokeilualueista.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos selvitti pari vuotta sitten, onko neuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa olemassa kirjattuja toimintamalleja lähisuhdeväkivallan tunnistamiseksi. Toimintamalli oli noin joka toisessa terveyskeskuksessa.

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä otettiin keväällä käyttöön neuvoloitten alueellinen toimintamalli.

– Työtä on tehty paljon. Henkilöstöä on koulutettu lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen ja puuttumiseen, kertoo palveluesimies Eija Virtanen.

Jos työntekijä epäilee lapsen joutuneen väkivallan kohteeksi, hän tekee lastensuojeluilmoituksen ja rikosilmoituksen.

Myös poliisi tekee lastensuojeluilmoituksen, jos lapsi näkee vanhempien keskinäistä väkivaltaa.

Lääkärin on tehtävä rikosilmoitus, jos hänellä on syytä epäillä, että lapsi on joutunut lähisuhdeväkivallan uhriksi. Jos rikoksen uhri on aikuinen, lääkärin ja potilaan vahva salassapitosuhde estää häntä ilmoittamasta poliisille. Lääkäriliittoon tulee asiasta jonkin verran kyselyitä.

"Tapaukset lisääntyneet"

Terveydenhuollossa lähisuhdeväkivaltaepäilyjä herää tyypillisesti myös ensihoidossa ja päivystyksessä.

– Sormituntuma on, että tapaukset ovat viidessä, kuudessa vuodessa lisääntyneet, sanoo ensihoito- ja päivystyskeskuksen johtaja Liisa Kokkonen.

Hänen mielestään ilmiö on sen laajuuteen nähden ollut aika vähän esillä mediassa.

Myös sosiaalipäivystyksestä vastaavan tulosaluejohtajan Leila Kankaisen havaintojen mukaan terveydenhuollon tekemät ilmoitukset lähisuhdeväkivallasta ovat lisääntyneet.

– Yleensä ilmoitus tulee ensihoidosta.

Ilmoituksen perusteella sosiaalipäivystys lähtee selvittämään, mitä on tapahtunut. Akuutissa tilanteessa se järjestää uhrille esimerkiksi hätämajoituksen.

Väkivaltaisille naisille tukea

Lähisuhdeväkivaltaan syyllistyvät myös naiset, mutta se kätkeytyy herkemmin ja siitä on vaikeampaa puhua kuin miesten harjoittamasta väkivallasta, sanoo ehkäisevän väkivaltatyön asiantuntija, psykologi Freia Luminka. Hän työskentelee valtakunnallisessa asiantuntijajärjestössä Maria Akatemia ry:ssä.

Yhdistys on tehnyt 16 vuotta ehkäisevää väkivaltatyötä naisten parissa. Helsingissä toimiva yhdistys järjestää vastaanottoja myös Tampereella ja valtakunnallisesti puhelimen ja verkon välityksellä.

Kaksi vuotta sitten käynnistynyt hanke tarjoaa kanavan (naisenvakivalta.fi) lähestyä asiantuntijoita myös verkossa.

– Ennen hankkeen käynnistymistä yhteydenottoja tuli noin 200 kappaletta vuodessa. Nyt määrä on tuplaantunut, Luminka kertoo. Myös Lahden seudulta on tullut säännöllisesti yhteydenottoja.

Yhteyttä ottaneista naisista jopa 70 prosenttia on alle kouluikäisten lasten äitejä. He ovat käyttäneet väkivaltaa lastaan tai puolisoaan kohtaan tai ovat vaarassa tehdä niin.

Jos henkilö on valmis tavoittelemaan väkivallattomuutta, hänelle on tarjolla 3–5 tukikeskustelua ammattilaisten kanssa ja hän voi osallistua 15 vertaistapaamiseen, joissa käsitellään tunteitten hallintaa.

Suurin osa, 82 prosenttia, toimintaan osallistuneista naisista on omasta mielestään kyennyt ylläpitämään väkivallattomuuttaan.

Osa naisista on kertonut yrittäneensä ottaa aggressionsa puheeksi myös neuvolassa, mutta he eivät ole mielestään tulleet kuuluiksi.

– Kenties resurssipulan tai aihepiirin haasteiden vuoksi siellä ei ole ollut aikaa, Freia Luminka arvelee.

"Poika on pakko pelastaa" – henkisen väkivallan uhriksi joutunut mies sai apua turvakodista

– Olin jo menossa turvakotiin, kun rupesin miettimään mitä olen tekemässä, sillä olen aikuinen mies ja nainen on minua puolet kevyempi, muistelee Etelä-Suomessa asuva Kari.

Kari (nimi muutettu) oli ollut odottavan puolisonsa kanssa sairaanhoitajan luona. Hoitaja oli aistinut, etteivät asiat ole kunnossa ja ehdottanut kahdenkeskistä keskustelua. Myöhemmin hoitaja sanoi, että jos hän olisi minä, hän menisi turvakotiin.

Hoitaja oli myös neuvonut soittamaan poliisille, jos tilanne muuttuisi vielä hullummaksi.

Kari oli joutunut parisuhteessaan henkisen väkivallan kohteeksi. Sairaalloisen mustasukkainen nainen oli haukkunut ja syytellyt häntä, saanut itku- ja raivokohtauksia ja uhkaillut itsemurhalla.

– Haukkuminen oli tauotonta ja jatkui yötä myöten. Se oli lähes päivittäistä ja jatkui kuukausia. Arjessa ei kuitenkaan ollut mitään syytä mustasukkaisuuteen, Kari kertoo.

Pari kertaa Kari yritti lähteä pojan kanssa yöllä sukulaisensa luo voidakseen nukkua, mutta puoliso esti sen. Hänen olisi pitänyt käyttää väkivaltaa päästäkseen ulos, mutta sitä hän ei halunnut.

Karille tuli tunne, että poika alkaa olla sen ikäinen, että tämä alkaa kärsiä vanhempien välisestä tilanteesta.

– Ajattelin, että poika on pakko pelastaa.

Sairaanhoitajan antama neuvo oli ollut kullanarvoinen:

– Turvakodissa minua kuunneltiin. Vastaanotto oli tosi helpottava, tuli turvallinen olo.

Kari vietti turvakodissa viikon. Keskustelut turvakodin työntekijän kanssa ovat jatkuneet sen jälkeenkin.

Parisuhde päättyi, mutta Kari ja entinen puoliso pitävät edelleen tiiviisti yhteyttä. Vanhemmat huolehtivat yhteistyössä lastensa hyvinvoinnista.

– Haluan tukea exääni. Hän on hyvä ihminen, mutta hänellä on ongelmia. On lastenkin etu, että äiti voi hyvin, Kari tähdentää. Hän sanoo korjanneensa omaakin käytöstään.

Kari on antanut exälleen anteeksi kokemansa vääryyden, vaikka helppoa se ei ole ollut. Se auttaa jatkamaan eteenpäin.

Mikko Kivelä
mikko.kivela@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi