Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Viikonlopun vieras

Lahtelaisen Riikka Puhakan lapset eivät ymmärrä, miksei äiti tiedä kaikkea, vaikka on tutkijatohtori

Tutkijan ura ei ollut Puhakan lapsuuden haave, mutta nyt hän iloitsee saamastaan akatemiatutkijan rahoituksesta. Hän toivoo, että nuoret saataisiin houkuteltua luontoon – siellä oleilu kun lisää tutkitusti hyvinvointia.

Lahtelainen tutkijatohtori Riikka Puhakka on saanut Suomen Akatemialta rahoituksen hankkeelleen, jossa tutkitaan nuorten luontosuhdetta ja sen yhteyttä hyvinvointiin ja mikrobistoon. Kuva: Juha Peurala

Joskus sitä, mitä tekee työkseen, on hankala selventää lapsilleen. Lahtelaisen tutkijatohtori Riikka Puhakan lapset ovat usein ihmetelleet, miksi äiti ei osaa selittää ”tätäkään asiaa”.

– He kysyvät, että miksei tutkija osaa vastata tähän. Sitten käytännönläheisempi mieheni saa kertoa, miten vaikkapa auto on tehty, Puhakka kertoo nauraen.

Sen sijaan Suomen Akatemian Puhakka vakuutti, sillä hän on saanut akatemiatutkijan rahoituksen tutkimukselleen ”Luonnon virkistyskäytön terveys- ja hyvinvointivaikutukset – tutkimus kaupunkilaisnuorista”. Rahoitus on viideksi vuodeksi eteenpäin, ja Puhakka pystyy työllistämään hankkeeseen yhden kollegansa.

– Hain rahoitusta kolme kertaa, ja avasimme pullon kuohuvaa, kun vihdoin onnistuin. Työpaikkakulttuuriin kuuluu, että tällaisten uutisten tullessa tarjotaan työkavereille kakkua. Pari kakkua meni. Mutta täällä syödään muutenkin kaikki makea, mitä esille vain laitetaan.

Voisiko mobiilisovellus houkutella nuoria metsään?

Puhakka on tutkijana tottunut pätkätöihin. Pisin työsuhde ennen syyskuussa alkavaa viisivuotishanketta on kestänyt 2,5 vuotta. Hyvältähän se tuntuu, että lykästi.

Syyskuussa alkavassa uudessa tutkimushankkeessa tutkitaan luontokosketuksen vaikutusta kaupunkilaisnuorten hyvinvointiin. Vertailtavaksi on valittu kolme ulkoilumuotoa: kävelyä edellyttävän mobiilisovelluksen pelaaminen, geokätköily ja retkeily. Nuorilta kerätään myös ihon sivelynäytteitä mikrobiston analysoimiseksi. Luonnossa liikkumisen kun tiedetään vaikuttavan hyvällä tavalla elimistön mikrobistoon ja puolustusjärjestelmän kehittymiseen.

Lue myös: Hiisi vieköön mikä toimisto – iittiläinen Jouko Koivunen ajaa kulkupelillä, josta moni kaupunki on kateellinen
 

Arviointipaneeli kehuu myönteisen rahoituspäätöksen perusteluissa Puhakan projektia muun muassa sanalla outstanding, poikkeuksellisen hyvä, eikä löydä siitä mitään heikkouksia.

– Akatemia taisi tykätä projektin innovatiivisuudesta, yhdistetystä näkökulmasta, kun tarkoitukseni on tutkia luonnossa liikkumisen pelillistämistä, hyvinvointia ja elimistön mikrobistoa. Nuoruus on tutkimusten mukaan se aika, jossa luontosuhde herkimmin katkeaa. Olisi hienoa löytää tapoja houkutella nuoria luontoon esimerkiksi uuden mobiilisovelluksen avulla.

Luonnossa oleilu vähentää ADHD-oireitakin

Luonnossa oleskelu edistää tutkitusti kehon ja mielen terveyttä. Verenpaine alenee, sydämen syke tasoittuu ja stressi vähenee. Liikunta ulkona tekee erityisen hyvää; esimerkiksi onnellisuuden ja tyyneyden tuntemukset ovat voimakkaampia paljon ulkoilevilla kuin vähän ulkoilevilla.

Luontoaktiviteettien on havaittu vähentävän lasten ADHD-oireitakin.

Puhakan mukaan sekin tiedetään, miten iso vaikutus vanhempien ja isovanhempien esimerkillä on luontosuhteen muodostumisessa. Hän varttui vanhempiensa maatilalla, jossa kasvatettiin sikoja ja viljeltiin viljaa, ja luonto oli olennainen osa elinpiiriä. Luontoretkille ei varta vasten tarvinnut lähteä. Toisin on usein nykykaupunkilaisen elämässä.

– Päiväkodin tekemä metsäretki saattaa olla kaupungissa asuvan lapsen ainoa kontakti luontoon. Vaikka ulkona oppimisesta puhutaan paljon ja sen hyödyt tunnetaan, se tuntuu monissa kouluissa unohtuvan tai jäävän hyvin vähäiseksi.

Vieraantuminen: lapsi ei uskaltanut koskea vihreään

Puhakka tietää kokemuksesta, että mullassa möyriminen tekee ihmiselle hyvää. Hän on ollut mukana monitieteellisessä ADELE-tutkimushankkeessa, jossa päiväkotien pihoille kärrättiin metsänpohjaa eli kunttaa, siirtonurmea ja turvepaloja lasten möyhittäväksi.

Päiväkodin metsäretki saattaa olla kaupunkilaislapsen ainoa kontakti luontoon. Tutkijatohtori Riikka Puhakka

Jo kuukaudessa havaittiin, että muokatuilla pihoilla leikkineiden lasten bakteerikanta muuttui, liikkuminen lisääntyi ja monipuolistui ja uusia leikkejä keksittiin. Sekä lasten että aikuisten mieliala ja jaksaminen parantuivat. Samalla lapset saivat paljon uutta tietoa luonnosta, ja myönteisten luontokokemusten on todettu lisäävän ympäristövastuullisuutta.

Luonnosta vieraantuminen on todellinen ilmiö, joka näkyi myös tutkimuksen aikana. Eräs päiväkotilapsi vältti vihermateriaaleihin koskemista, koska ne olivat hänelle yksinkertaisesti täysin uutta ja vierasta.

Puhakka retkeilee oman perheensä kanssa joskus Lapakistossa ja Linnaistensuolla, mutta eniten aikaa vietetään vanhempien ja appivanhempien mökeillä Iitissä ja Jaalassa.

– Yritän olla sanomatta omille lapsilleni, että älä koske siihen tai tuohon, hän naurahtaa.

Tutkimuksen taustalla ei henkilökohtaista missiota

Tutkijan ura ei ollut Puhakan lapsuuden haave. Hän oli koulussa niin sanottu kympin tyttö ja pärjäsi hyvin, muttei ollut omien sanojensa mukaan kuitenkaan opettajan lellikki tai luokan keskipiste.

Gradunsa Puhakka teki kestävästä matkailusta, ja kun valmistumisen jälkeen tiedossa ei ollut työpaikkaa, hän ”ajautui väitöstutkijaksi”. Lopulta akateemisella uralla toinen projekti jatkui toisella. Puhakka sanoo, ettei ole katunut valintojaan. Hän ei osaa sanoa mitä tekisi, jos ei olisi tutkija.

Tutkimusaiheiden taustalta ei löydy mitään suurempaa henkilökohtaista missiota. Puhakka sanoo, että tutkijat ovat kiinnostuneita tutkimistaan aiheista ilmiöinä, mutta se ei automaattisesti tarkoita, että aiheet olisivat henkilökohtaisesti heille erityisen merkityksellisiä.

Tarkka ja huolellinen luonne on hyvä olla, ja tutkijan täytyy olla myös pitkäjänteinen ja valmis syventymään johonkin asiaan.

– En yleensä ole klassinen hajamielinen professori kotona, vaikka työasiat joskus vapaalla päässä pyörivätkin.

Puolimaratonaika parantunut pikkuhiljaa

Puhakka ei ole luonto- tai ilmastofanaatikko, eikä hän juuri osallistu kiihkeisiin väittelyihin aiheesta. Mieluummin hän laittaa juoksukengät jalkaan ja lähtee lenkille luontoon naapuruston lenkkiporukan kanssa. Kuulumisten vaihdon lomassa tulee treenattua puolimaratoneille, joita on takana jo neljä.

– En todellakaan ollut puolimaratonkunnossa, kun aloitin Lahden Ahkeran juoksuklubissa kolme vuotta sitten. Mutta nyt viimeksi puolimaratonaikani oli 2,16 tuntia. Aika on parantunut pikkuhiljaa, tosin toissakerralla juoksin 15 sekuntia nopeammin.

– Eihän se puolimaraton nyt ole edes kovin pitkä matka.

Vähän yli 21 kilometriä. Tutkijalle lyhyt pyrähdys.

Dosentti, tutkijatohtori

Riikka Puhakka

s. 1978 Elimäellä, asunut myös Joensuussa ja Salossa. Muutti Lahteen 2011.

Työskentelee Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa Lahden yliopistokampuksella.

Koulutukseltaan filosofian tohtori.

Perheeseen kuuluu mies sekä 7-vuotias tytär ja 9-vuotias poika.

Tutkinut myös esimerkiksi kuluttajien suhtautumista terveyttä edistäviin innovaatioihin, luontomatkailijoiden hyvinvointikokemuksia ja ympäristövastuullisuutta ja kansallispuistojen matkailukäyttöä.

Harrastaa puolimaratonien juoksemista ja talvisin hiihtoa.

Täydennä virkkeet

Tutkijatohtori jatkaa neljää lausetta

Luonto on minulle rauhoittumisen ja rentoutumisen paikka. Kun käyn juoksemassa, juoksen mieluummin järven rantaa pitkin kuin tien vieressä.

Voisinpa muuttaa kaikki päiväkodit ja koulut niin, että jokainen lapsi pääsisi liikkumaan luontoon, että olisi enemmän ulkona oppimista ja luontoretkiä.

Hyvä aamu alkaa kiireettömällä aamiaisella ja päivän lehden lukemisella. 9-vuotias poikamme on tullut mukaan lukurinkiin ja tappelemme aamulla lehden A-osasta.

Ihmiset eivät tiedä, että minä olen tosi iltauninen. Menen nukkumaan jo iltayhdeksän jälkeen, ja jos yritän aloittaa elokuvan katsomisen tuohon aikaan, siitä ei tule mitään. Vastaavasti olen sitten aamuvirkku.

Saara Larkio
saara.larkio@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi