Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Vesivehmaan lentokentälle saapui lentokonevanhus viettämään eläkepäiviään – 92-vuotias Kurki lähes tappoi koelentäjänsä 1920-luvulla

Kurjen siipiin ja kylkiin on maalattu Ilmailuvoimien tunnuksena ollut hakaristi. Kuva: Ronja Koskinen

On toukokuun ensimmäinen lämmin päivä, kun saavumme Vesivehmaan lentokentälle ja Päijät-Hämeen ilmailumuseolle. Pihalla ovat vastassa Lahden Ilmasillan puheenjohtaja Hannu Iivarinen ja ilmailumuseon hallimestari Martti Mäkiniemi, jotka johdattavat meidät varjoisaan lentokonehalliin. Hallissa on koneita ajalta, kun lentokoneet olivat puuta ja miehet rautaa.

Olemme tulleet katsomaan kokoelman uusinta – mutta ei missään nimessä nuorinta – tulokasta, Kurkea. Kurki on saanut myös lisänimen Järvisen laatikko suunnittelijansa Asser Järvisen mukaan, joka oli Ilmailuvoimien Lentokonetehtaan johtaja ja insinööri.

Kurki on saanut muotonsa ja suunnittelijansa mukaan lisänimen Järvisen laatikko. Kuva: Ronja Koskinen

Kurjelle suunniteltiin monta tehtävää

Vuonna 1926 tehdas oli saanut yhden ison lentokonetilauksen valmiiksi ja toinen tilaus oli vastaanotettu, mutta niiden väliin oli jäämässä tauko. Tehtaan oli saatava pidettyä puuseppänsä töissä, joten työllistämistoimena johtaja Järvinen päätti osittain omalla kustannuksellaan rakennuttaa itse suunnittelemansa lentokoneen.

Tämä oli samalla Järvisen yritys laajentaa tehtaan tuotantoa myös siviililentokoneiden suuntaan. Nelipaikkaisen Kurjen oli tarkoitus olla urheilu-, matkailu- ja postikone ja sen lisäksi koulutuskäytössä.

Suoraan kohti sulaa

Kurki liukui koelennollaan suksilla meren jäällä ja melkein putosi laivaväylän sulaan. Kuva: Ronja Koskinen

Kurjen dramaattinen ensilento lähti Suomenlinnan edustalta 20.3.1927. Koelentäjä Georg Jäderholm kiihdytti, mutta kone ei noussutkaan ilmaan vaan jatkoi suksillaan liukumista jään pinnalla. Tilanne alkoi näyttää vaaralliselta, kun eteen tuli jäänmurtajan raivaama sula laivaväylä.

– Jäderholm veti ohjaussauvan henkensä kaupalla täysillä taakse, ja kone hyppäsi laivaväylän yli kuin sammakko, Martti Mäkiniemi kertoo.

Nokkapainoisuus koitui kohtaloksi

Lentäjä tajusi, että kone oli liian etupainoinen noustakseen oikein. Hän keksi lastata koneen tasapainottamikseksi matkustamoon jäälohkareita, ja paluulento Suomenlinnaan sujui turvallisesti.

Kurjen nokkapainoisuus koitui kuitenkin sen kohtaloksi. Jäderholm lensi sillä puolen vuoden aikana 55 kertaa ja reilun 13 tuntia, minkä jälkeen konetyypin todettiin olevan kehityskelvoton. Puolustusvoimat myös kieltäytyi rahoittamasta Järvisen esittämää uutta prototyyppiä. Kurki jäi lajinsa ainoaksi.

Ilmavoimat osti Kurjen myöhemmin, ja siitä tuli jopa pienen ilmailupoliittisen kiistan kohde. Nyt Kurjen omistaa Sotamuseo, joka ei sitä myy.

Länsimaissa hakaristi liitetetään usein natsi-Saksaan, mutta alun perin se symboloi hyvää onnea. Sininen hakaristi valkoisessa ympyrässä määrättiin Suomen armeijan lentokoneiden tunnukseksi maaliskuussa 1918. Kuva: Ronja Koskinen

Vesivehmaalta löytyi tila konevanhukselle

Vaikka Kurki ei ole noussut siivilleen yli 90 vuoteen, teoriassa sillä voisi vielä lentää. Iivarinen kuitenkin toteaa, että se ei missään nimessä saisi lentolupaa eikä lentokelpoisuutta.

Hannu Iivarinen ja Martti Mäkiniemi esittelivät Kurkea innoissaan. Kuva: Ronja Koskinen

– Kurkea ei ole entisöity, sillä sitä ei ole tarkoitettukaan enää lennettäväksi. Se on konservoitu, eli mahdollisimman paljon vanhoja osia on pyritty säilyttämään ja korjaukset tekemään huomaamattomasti, Iivarinen kertoo.

Kurki konservoitiin Suomen ilmailumuseossa Vantaalla. Konservointityöhön upposi vapaaehtoisilta alan harrastajilta kaksi vuotta ja 4 000 työtuntia. Sieltä Kurki kuljetettiin alkuviikosta osina rekalla Vesivehmaalle. Tämä museohalli oli ainoa paikka koko Suomessa, missä konevanhukselle oli tilaa.

Astumme viileästä lentokonehallista auringonpaisteeseen. Kaukaisuudesta kuuluu hiljaista kurjen laulua, ja muutama lintu kaartelee horisontissa.

– Luonnon lentäjät, Martti Mäkiniemi huokaa.

Lentokone

I. V. L. Kurki K.1

Valmistettiin vuosina 1926 ja 1927 Ilmailuvoimien Lentokonetehtaan johtajan Asser Järvisen piirrustuksista tämän ja Kurt Bergerin yhteiskustannuksella.

Suomen Ilmailuvoimat ostivat Kurjen myöhemmin. Koneen runkoon maalattiin silloin Ilmailuvoimien tunnuksena ollut hakaristi.

Kone on valmistettu puusta, vanerista ja kankaasta, ja siinä on guttaperkasta tehdyt pyöreät ikkunat.

Kurki lensi viimeisen lentonsa 12.9.1927, ja lentoaikaa sille kertyi yhteensä 13 tuntia 19 minuuttia.

Kone varastoitiin museoitavaksi, ja pitkän varastoinnin aikana kylmässä hallissa se ehti mennä huonoon kuntoon.

Kurki on ollut näytteillä kokonaisena ensimmäistä kertaa viimeisen lentonsa jälkeen Suomen ilmailumuseossa Vantaalla.

Kurki konservoitiin Ilmailumuseoyhdistyksen tiistaikerhossa 2016–2018 Suomen ilmailumuseon tuella.

Nyt Kurki on nähtävillä Vesivahmaalla Päijät-Hämeen ilmailumuseossa.

Lähde: Päijät-Hämeen ilmailumuseo
Elina Nissinen
elina.nissinen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi