Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Betel-hoivakodissa Lahdessa lauletaan ja tanssitaan – asiakkaita ei hoideta huoneisiin

Lähihoitaja Kimmo Ekman kajauttaa asukkaille usein mieluisan laulun tai virren.

Betel-kodin lähihoitaja Kimmo Ekman opastaa Leo Stenbergiä harjoittelussa. Kuva: Juha Peurala

Lahden Diakonialaitoksen Betel-kodissa on rauhallinen iltapäivä. Lähihoitaja Kimmo Ekman saattaa asukas Leo Stenbergin kuntosalille.

Stenberg käy tottuneesti laitteelle, jossa kädet ja jalat liikkuvat vuorotahtiin. Harjoittelu sujuu, ja välillä vaihdetaan toiselle laitteelle.

Treenin jälkeen Stenberg siirtyy päiväsaliin päivällispöytään.

– Välillä siirrämme tästä pöydät syrjään ja järjestämme tanssiaiset. Toisinaan katselemme elokuvia tai osallistumme hartaushetkeen, Ekman kertoo.

Hän työskentelee Betel-kodissa neljättä vuotta ja on ilmeisen tyytyväinen siihen, että saa tehdä lähihoitajan työtä juuri täällä.

– Se, mitä julkisuudessa on kerrottu hoivakotikriisistä ja esimerkiksi haamuhoitajista, ei voisi toteutua meillä, Ekman sanoo.

55-vuotias Betel-koti on pieni, 30-paikkainen hoivakoti, jonka asiakkaat tarvitsevat tehostettua hoitoa vuorokauden ympäri. Ekmanin mielestä pienuus on yhteisön vahvuus: kaikki tuntevat toisensa, ja henkilöstö oppii tuntemaan hyvin myös omaiset.

– Väki on aika sitoutunutta. Eräs 30 vuotta talossa ollut hoitaja on kertonut, että ennen tehtiin jopa veroilmoituksia asiakkaiden puolesta.

Oppisopimuksella lähihoitajaksi

Ekmanin bravuureja ovat lauluhetket. Hän kajauttaa asukkaille mieluisan laulun tai virren aina tilaisuuden tullen. Tuttu musiikki tuo nopeasti hymyn huulille ja sanat mieleen.

– Tärkeintä on luoda yhteisiä hetkiä yhteisissä tiloissa, eikä hoitaa asiakkaita huoneisiin.

Betel-kodin vanhin asukas on nyt yli satavuotias ja nuorimmat ovat 70-vuotiaita. Suurin osa on yli 90-vuotiaita. Useimmat asuvat talossa kahdesta viiteen vuoteen, jotkut pidempäänkin.

Ennen Betel-kotia Ekman työskenteli Dilan Teemula-päiväkodissa Kärpäsenmäellä. Siellä tehtiin paljon yhteistyötä Marie-hoivakodin asukkaiden kanssa. Lapset ja iäkkäät esimerkiksi leipoivat yhdessä.

– Viihdyin päiväkodissa kymmenisen vuotta. Sitten aloitin lähihoitajan opinnot oppisopimuksella, ja sain tutustua myös Dilan kotihoitoon, vanhuspalveluihin, fysioterapiaan ja Veljeskotiin. Valmistumiseni jälkeen jäin Teemulaan töihin, mutta siirtyminen vanhusten pariin oli luontevaa, koska heidän olin tottunut toimimaan heidän kanssaan jo Teemulassa.

– Voisin kuvitella jääväni eläkkeelle täältä, vaikka siihen vielä matkaa onkin.

Terhi Säynäjärvi
terhi.saynajarvi@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi