Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Suomalainen saa riidan aikaan vaikka mistä, etenkin yksityisteistä – "Olen sen takia viettänyt monta unetonta yötä"

Asikkalan Salonsaaressa on kinasteltu mökkitien käytöstä vuodesta 2011 lähtien. Maaoikeustuomari kannusti osapuolia sovintoon, jotta naapurisopu säilyisi. Sovintoa ei syntynyt.

Mäkeen pakotetut. Kesäkuiva sepeli antaa Harri Vätölle (vas.) sekä Kimmo ja Markku Weckströmille hyvän pidon. Toisin on talvella, jolloin tie mäkineen ja mutkineen on miesten mielestä vaarallinen autolla ajettavaksi. Kuva: Sami Lettojärvi

Asikkalassa mökkeilevä Markku Weckström Helsingistä oli kaupan kassalla, kun naapurimökkiläinen soitti ja ilmoitti, ettei Weckströmillä ole oikeutta käyttää 1970-luvulta lähtien käyttämäänsä mökkitietä.

– Olen sen takia viettänyt monta unetonta yötä, Weckström sanoo.

Elettiin vuotta 2011. Naapurimökkiläinen Jussi Reijonen, Helsingistä hänkin, oli ostanut tonttiinsa lisämaata asikkalalaiselta maanomistajalta. Reijonen haki tonttinsa kautta kulkevan Pykäläniementien osittaista siirtoa ja havaitsi, että tien päässä olevilla kahdella mökillä ei ollut rekisteröityä tieoikeutta. Hän kielsi tien luvattoman käytön.

Weckströmit ja toisen mökin omistava helsinkiläinen Harri Vättö hakivat Maanmittauslaitokselta tiehen pysyvää tieoikeutta.

Reijonen ja asikkalalainen vastustivat. Heillä oli rakentamissuunnitelmia, joita tieoikeus haittaisi. Lisäksi tieoikeus toisi lisää liikennettä. Hakijat torjuivat väitteen. Toisella hakijalla oli vanha suullinen lupa käyttää tietä.

Tietoimituksessa keskusteltiin myös uudesta tiestä. Toimitusinsinööri piti kuitenkin parempana vaihtoehtona tieoikeuden vahvistamista olemassa olevaan vanhaan tiehen, etenkin kun rasitettujen kiinteistöjen rakennushankkeet olivat vasta suunnitteluasteella.

Reijonen ja asikkalalainen valittivat maaoikeuteen. Oikeuskaan ei pitänyt uskottavana, että Reijosen rakennushanke toteutuisi. Uudisrakennuksen rakentaminen kauas rannasta nimittäin edellyttäisi rannassa olevan uudehkon ja oikeuden mielestä komean loma-asunnon purkamista. Oikeus hylkäsi valituksen.

Vuonna 2013 myönnetty vapaa-ajanrakennuksen ehdollinen rakennuslupa on sittemmin rauennut. Maanomistajalle on tänä keväänä myönnetty toimenpidelupa varastolle ja rakennuslupa jätevesijärjestelmälle lähes samalle alueelle.

Myöskään asikkalalaisen rakennushanke ei edennyt, sillä ely-keskus oli hylännyt hänen hakemuksensa siirtää rantarakennuspaikka toisesta saaresta Salonsaaressa sijaitsevalle rakentamattomalle tilalle, joka ranta-asemakaavassa on maatalousaluetta. Se edellyttäisi vanhan rakennuspaikan poistamista kaavamuutoksella. Kaavamuutosta ei ole haettu.

Tieoikeuden myöntämistä vastustanut kaksikko haki valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta. KKO hylkäsi hakemuksen.

Yksi hylkää, toinen hyväksyy

Riitely ei päättynyt vielä tähän, vaan Pykäläniementien mökkitietä yritettiin KKO:n käsittelyyn toisenkin kerran.

Reijonen ja asikkalalainen hakivat tietoimitusta, jolla maaoikeuden vahvistama kahden mökin tieoikeus siirretäisiin uuteen paikkaan. Hakijat olivat jo ennen toimitusta keväällä 2016 kaataneet osoittamaltaan tielinjalta lähes kaikki puut ja valmistelleet tiepohjaa.

– Se oli sanelua, Harri Vättö kuvaa tapaa, jolla hakijat määrittelivät tielinjan.

Jussi Reijonen huomauttaa, että tielinjan päättää maanmittari. Tässä tapauksessa linjaa muutettiin hieman loppupäästä. Maaoikeus hylkäsi linjauksesta tehdyn valituksen.

Vätön mielestä hakijat olivat johtaneet toimitusinsinööriä harhaan vetoamalla rakentamissuunnitelmiinsa, joitten eteneminen oli epävarmaa.

– Heillä on oikeus mielipiteeseen, Reijonen kommentoi.

Miten Maanmittauslaitoksen kahdessa eri toimituksessa voidaan päätyä keskenään erilaisiin ratkaisuihin: ensin tien siirto torjutaan, sitten hyväksytään? Mökkiläinen Harri Vättö

Vättö ihmettelee, miten Maanmittauslaitoksen kahdessa eri toimituksessa voidaan päätyä keskenään erilaisiin ratkaisuihin: ensin tien siirto torjutaan, sitten hyväksytään.

Vättö ja Weckströmit pitävät uuden tien loppuosaa aivan liian jyrkkänä. Sen käyttö talvella on vaikeaa, jopa mahdotonta, sillä jyrkässä mäessä on jyrkkä kaarre. Uuden tien kolmas käyttäjä tyytyi tiehen.

Asikkalan kunnan ympäristölautakunnan tiejaosto, joka hoiti tielautakunnan tehtäviä, katsoi toimituksessaan elokuussa 2017, että tie on liikennöitävissä talvellakin, kunhan kunnossapito on hoidettu hyvin.

Pääseekö raskaalla autolla mäen ylös talvella?

Mökkiläiset eivät tiejaoston näkemystä niele. Tie on kyllä tehty hyvistä materiaaleista, mutta mäki on auttamatta liian jyrkkä.

– Tie on talvella käyttökelvoton, sanoo Kimmo Weckström.

Hän vietti perheensä kanssa hiihtolomaa mökillä. Auton hän jätti jyrkän mäen päälle ja vei tavarat mökille pulkalla.

Kun etelärinteessä olevan tien pinta vuoroin sulaa, vuoroin jäätyy, auton kuljettajasta tulee matkustaja, kun pito loppuu, Harri Vättö kuvaa. Lokasäiliön tyhjennyksen hän hoitaa sulan maan aikana. Pelastuslaitos toteaa Vätön pyytämässä lausunnossa, että vanha tielinja on uutta käytännöllisempi.

Toistaiseksi paloauton tai ambulanssin ei ole tarvinnut yrittää mökeille talvikelillä.

Vättö kummeksuu sitä, että maanmittari oletti mökkien olevan vain kesäkäytössä tarkistamatta sitä mökkiläisiltä itseltään.

Jyrkkään mäkeen ohjatut mökkiläiset valittivat maaoikeuteen. Sen käsittelyssä oli toisen hakijan pyytämä kirjallinen todiste loka-autoyrittäjältä. Todisteen mukaan uusi tie on vanhaa parempi ja soveltuu hiekoitettuna loka-autolle talvellakin.

– Todistaja ei ollut koeajanut tietä talvella, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus, mökkiläiset huomauttavat.

Heidän mielestään tällaisella todisteella ei ole arvoa. Myös tiejaoston ja maaoikeuden katselmukset tehtiin kesäolosuhteissa.

Maaoikeus hylkäsi valituksen. Tien muokkaaminen loivemmaksi kohtuukustannuksin ei ole mahdollista. KKO ei myöntänyt valituslupaa.

Maaoikeus ei käytäntönsä mukaisesti kommentoi ratkaisua jälkikäteen.

Alkuperäinen Pykäläniementie on sittemmin nimetty Helmipurontieksi.

Prosenttiliikettä

Kuva: Timo Filpus

Harri Vätöllä on oma käsitys siitä, miksi maaoikeus hylkäsi mökkiläisten valituksen tien jyrkkyydestä. Taustalla olivat ensin yksityistietoimituksessa, sitten tiejaostossa tehdyt virheet.

– Maaoikeuden tuomio perustui tiejaoston päätökseen ja paikallisen lokayrittäjän lausuntoon, Vättö katsoo.

Hän on erityisen tyytymätön tiejaoston toimitukseen. Se lähti alun alkaenkin väärille raiteille, kun Vättö totesi, että jaoston ja mökkiläisten kokoontuminen ei tapahtunutkaan sovitussa paikassa.

– Varapuheenjohtaja Vilho Laakso ilmoitti, että "jos tässä ruvetaan niskuroimaan, voidaan asioita hoitaa näinkin".

Laakson mukaan kokoontumispaikka oli määritelty kutsussa. Sitten "joku soitti suutaan".

Harri Vätön mukaan toimituksen veti varapuheenjohtaja. Tämä piti tikkua kädessään ja ilmoitti, että tässä on kaltevuus, 10 prosenttia.

– Edes rullamittaa ei ollut mukana, Vättö kummeksuu. Hän oletti, että asianosaisia kuultuaan jaosto ratkaisisi asian kunnantalossa tutustuttuaan mökkiläisten toimittamaan laajaan aineistoon.

– Se istui 10 minuuttia auton takapenkillä ja ilmoitti, että tie on hyvä. Päätös oli mielivaltainen, Vättö sanoo.

Päätöksiä on tehty kuusen juurellakin. Paikka ei ole ratkaiseva, vaan päätöksen lainmukaisuus. Tiejaoston varapuheenjohtaja Vilho Laakso

Vilho Laakso haluaa täsmentää: päätös tehtiin tiejaoston sihteerin auton konepellin ympärillä.

– Päätöksiä on tehty kuusen juurellakin. Paikka ei ole ratkaiseva, vaan päätöksen lainmukaisuus, hän sanoo ja muistuttaa maaoikeuden koeponnistaneen jaoston päätöksen.

Harri Vättö lähestyi kunnanjohtaja Rinna Ikola-Norrbackaa ja kertoi kokemastaan. Kunnanjohtaja välitti Vätön palautteen Laaksolle.

– Luottamushenkilöt ovat itsellisiä toimijoita. Kunnanjohtaja ei voi heitä kahlita, kunhan he toimivat lainmukaisesti, Ikola-Norrbacka sanoo.

Laakso ihmettelee, miksi palaute piti kierrättää kunnanjohtajan kautta.

– Puhelimeni on auki 24 tuntia vuorokaudessa. Jos jokin asia kaivelee, minulle voi soittaa.

Mökkiläiset hankkivat mäen kaltevuudesta asiantuntijan lausunnon. Lahtelainen toimisto mittasi pituuskaltevuudeksi noin 18,9 prosenttia. Suomen tieyhdistyksen mukaan tällaisen tien kaltevuus saisi olla enintään 12 prosenttia.

Laakson mukaan kaltevuus riippuu siitä, mistä se mitataan.

Hän torjuu väitteen siitä, että jaosto olisi määritellyt kaltevuuden silmämääräisesti.

– Tiejaosto piti katselmuksen ennen toimitusta. Sen aikana käytin Suunnon valmistamaa kaltevuusmittaria. En kai toimituksen aikana hiplaa hermostuneesti jotain mittaria.

Tuolloin voimassa olleen yksityistielain mukaan tielautakunnan puheenjohtaja voi määrätä kahden jäsenen toimittamaan katselmus ennen toimitusta. Näin Jaana Ritvanen päättikin.

– Ajoimme autolla tien läpi, jotta näemme, mistä puhutaan, Ritvanen kertoo. Hänen mukaansa Laakso on katselmuksen aikana "saattanut mitata" pituuskaltevuuden.

Varatuomari Markku Fagerlund toteaa Kuntaliiton kustantamassa Tielautakunnan käsikirjassa (2005), että katselmus on osa toimitusta, joten asianosaiset tulee kutsua siihen. Pykäläniementiellä asianosaisia ei ollut kutsuttu.

"Ketään ei uhattu tappaa"

Vilho Laakson mielestä Pykäläniementien tietoimitus sujui rauhallisesti, sillä ketään ei edes uhattu tappaa. Toisin oli 1980-luvulla, silloin toimitukset olivat värikkäitä.

Laaksolla (kok.) on pitkä kokemus tiejaoston toiminnasta ja sen puheenjohtajuudesta. Ura uhkasi katketa ennen kuin tielautakunnat kuopattaisiin lopullisesti uuden yksityistielain myötä vuodenvaihteessa 2018–2019. Hän ei viime kuntavaalien jälkeen 2017 odotuksistaan huolimatta tullut valituksi ympäristölautakuntaan, joten tie tiejaostoon oli noussut pystyyn.

Hän esitti kesäkuussa 2017 vajaan viikon voimassa olleeseen hallintosääntöön muutosta, jonka mukaan vain tiejaoston puheenjohtajan tulee olla ympäristölautakunnan jäsen. Näin tapahtuikin, ja myöhemmin kesäkuussa Laakso valittiin jaoston varapuheenjohtajaksi.

Hannu Mäkinen (sd.) vastusti Laakson esitystä.

– Ei ole hirveän sopivaa muutella hallintosääntöjä sen mukaan, että saadaan tietty henkilö tietylle paikalle.

Vilho Laakso kiistää, että hän olisi esittänyt hallintosäännön muuttamista saadakseen paikan tiejaostossa.

Riitely ei vielä päättynyt?

Maaoikeustuomari vetosi prosessin aikana asianosaisiin ja suositteli, että nämä sopisivat tieasian keskenään naapurisovun säilyttäen. Vetoomus ei tuottanut tulosta.

Harri Vättö ja Markku Weckström esittivät sähköpostitse samanlaisen pyynnön vastapuolelle. Vastausta he eivät saaneet.

– Jos vastapuolen vaatimukset pysyvät samana, ei siinä voi neuvotteluratkaisuun päästä, Reijonen perustelee vastaamatta jättämistään.

"Eihän tämä hyvältä näytä." "Vaikuttaa aika merkilliseltä." "Oikeusmurha." Muun muassa tällaisia arvioita Harri Vättö on kuullut juristeilta Salonsaaren tieriidasta.

Mielestään kaltoin kohdelluksi tulleilla mökkiläisillä on vielä kortteja kääntämättä. He voivat hakea maaoikeuden tuomion purkua tai uutta tietoimitusta poistetun tieoikeuden palauttamiseksi. Maanmittauslaitokselta kerrotaan, että syyn pitää olla järeä, jotta hakemukseen voi suostua.

Uusi laki

Riitelylle hintalappu

Vuoden alussa voimaan tullut uusi yksityistielaki kuoppasi kuntien tielautakunnat. Uuden lain myötä tiekunnan päätökseen tyytymätön kääntyy tielautakunnan sijasta käräjäoikeuden puoleen.

Muutos on merkittävä, sillä riitely käräjäoikeudessa maksaa.

Päijät-Hämeen käräjäoikeudesta arvioidaan, että valmisteluistuntoineen ja pääkäsittelyineen oikeudenkäynnin kustannukset voivat helposti nousta 7 000 – 8 000 euroon riidan osapuolta kohden.

Oikeudesta huomautetaan, että tieriidat olisi hyvä yrittää ratkaista sovittelussa – jo naapurisovun takia.

Päijät-Hämeessä ei ole toistaiseksi nostettu yhtään moitekannetta tiekunnan päätöksistä.

Myös Suomen tieyhdistyksestä arvioidaan, että kustannusriskin vuoksi kynnys moittia tiekuntien päätöksiä on korkea.

Vanhan lain aikaan vuosittain noin 400 tiekuntien päätöstä vietiin tielautakunnan ratkaistavaksi.

Maanmittauslaitoksen yksityistietoimituksesta valitetaan vanhaan tapaan maaoikeuteen.

Mikko Kivelä
mikko.kivela@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi