Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Viikonlopun vieras

Salpauksen rehtori Päivi Saarelainen olisi nuorena halunnut mennä lukioon, mutta taloudellinen tilanne pakotti hankkimaan ammatin nopeasti

Saarelaisen sanoo, että osa ammatillisen koulutuksen reformin hyvistä tavoitteista jäi rahoitusleikkausten jalkoihin. Isojen muutosten kanssa opetellaan vasta elämään. Suomen seitsemänneksi suurimman ammattikoulun rehtori katsoo silti tulevaisuutta positiivisella asenteella.

Muutosten keskellä Saarelainen sanoo jaksamisen ja motivaation löytyneen tulevaisuuteen katsovasta "kuraveteen ei jäädä makamaan" -asenteesta. Kuva: Katja Luoma

Kun koulutuskeskus Salpauksen rehtori Päivi Saarelainen oli nuori, olisi hän halunnut mennä lukioon ammatillisen koulutuksen sijasta. Saarelainen päätyi kuitenkin ammattikouluun, sillä perheen heikon taloudellisen tilanteen takia lasten oli hankittava nopeasti ammatti ja siirryttävä työelämään. Samaa tapahtuu edelleen Suomessa, Saarelainen muistuttaa.

Saarelaisen mukaan jatkuvasta koulutuksesta pitäisi puhua enemmän ja siitä, että ihmiset etenevät vaiheittain, eikä alussa tarvitse tietää, miksi isona haluaisi tulla.

– Nuorille pitää antaa turvaa ja väyliä vaihtaa ammattia ja koulutusta. Mielestäni on vaarallista, jos nuori joutuu päättämään 16-vuotiaana elämän isoista suuntaviivoista. Sanon aina ainoastaan, että eteenpäin on mentävä.

Osa siitä kritiikistä, jota toisen asteen ammatilliseen koulutukseen kohdentuu on joillekin varmasti omakohtaisesti totta. Päivi Saarelainen

Saarelainen puhuu kokemuksen syvällä rintaäänellä, sillä hän on itse edennyt ravintola-alalta kasvatusalalle ja lopulta suuren oppilaitoksen rehtoriksi.

– Kaikki tiet ovat ammattikoululaiselle auki, jos vain on motivaatiota ja halua, Saarelainen summaa.

Suomen seitsemänneksi suurimpana ammattioppilaitoksena Salpauksen koulutustarjonta on yli 30:lla ammatilla yksi Suomen laajimmista.

Ison oppilaitoksen rehtorin virka on Saarelaisen mukaan joskus paperinmakuista, mutta tärkeää työtä. Rehtorina hän haluaa olla helposti lähestyttävä ja siksi työhuoneen ovi on aina auki, kun hän on itse paikalla. Yli 15 000 hengen organisaatiossa kaikkia on kuitenkin mahdotonta tuntea.

– Meillä on 17 opetusalapäällikköä, jotka vastaavat koulutusaloista ja toimivat opettajien lähiesimiehinä. Sitten Salpauksessa on kaksi opetusalajohtajaa ja yksi opiskelijapalvelujohtaja. Lisäksi meillä on toimitusjohtaja, kuka hoitaa esimerkiksi kiinteistöihin liittyvät asiat ja yksi vararehtori.

Saarelaisen mukaan ammattikoulun rehtori tekee muun muassa lakisääteisen päätöksen opiskelijan hyväksymisestä kouluun kuin myös eronneeksi katsomisen. Rehtori allekirjoittaa kaikki tutkintotodistukset, pitää yhteyttä virkamiehiin ja ministeriöön sekä hoitaa työelämän suhteita. Rehtori vastaa lisäksi isoista, koko oppilaitoksen kattavista linjauksista.

– Haluan tietoisesti pitää huolta siitä, etten mene liian kauaksi oppilaiden arjesta. Työssäni koen vahvuudekseni sen, että olen toiminut ammattikoulussa opettajana. Yhä edelleen osallistun aika ajoin tunneille, jotta näen, mitä siellä ihan oikeasti tapahtuu, Saarelainen sanoo.

Työssään hänellä on yksi ehdoton käytäntö – kaikkiin sähköpostiviesteihin on pystyttävä vastaamaan.

– Mielestäni on tärkeää, että postia lähettänyt henkilö tietää, että hänen kysymyksensä on noteerattu, joko asia on selvitetty tai viety eteenpäin.

Saarelainen kertoo saapuvansa työpaikalle viimeistään seitsemältä aamulla. Päivät ovat usein sitä, mitä kalenteriin on merkitty, joten rauhaa ja paneutumista vaativat työt on tehtävä alta pois, ennen kuin päivä pyörähtää Salpauksessa käyntiin. Kuva: Katja Luoma

Viime vuodet ovat olleet rankkoja

Koko ammatillisen koulutuksen maailmaa oltiin rakentamassa uudelleen, kun Saarelaisen aloitti Salpauksen rehtorina vuonna 2013. Saarelaisen mukaan isojen muutosten kourissa olevan oppilaitoksen johtaminen on ollut välillä yksinäistä.

Koulutuksesta on leikattu Suomessa systemaattisesti jo liki kymmenen vuoden ajan. Ammatillinen koulutus otti isoimmat iskunsa vuosina 2016–2019, kun Juha Sipilän (kesk.) hallitus vähensi toisen asteen ammatillisen koulutuksen rahoituksesta lähes 250 miljoonaa euroa. Kaikkiaan leikkuri on vienyt Salpauksen resursseista lähes 30 prosenttia oppilasmäärän supistuessa vain vähän.

Mittaviin leikkauksiin varauduttiin jo vuonna 2015, kun Salpaus kävi ensimmäiset laajamittaiset yt-neuvottelut. Kuluja karsittiin myös vuoden 2016 yt-neuvotteluissa

Vanhemmilla saattaa olla vanhakantaiset ajatukset joistain ammateista tai ammatillista koulutusta ei kotona arvosteta ja siksi nuoret eivät lähde kouluttautumaan joihinkin ammatteihin. Päivi Saarelainen
Haluan tietoisesti pitää huolta siitä, etten mene liian kauaksi oppilaiden arjesta. Päivi Saarelainen

– Ihan alussa teimme kiinteistöohjelman, jossa luovuimme merkittävästä osasta kiinteistöjä. Jäljelle jäi viisi kampusta ja toiminta keskitettiin kolmelle paikkakunnalle. Sitten karsimme pois kaikki mahdolliset tukitoimet ja oppilaitoksen johtoa, kuten kolme apulaisrehtoria. Valitettavasti myös opettajia jouduttiin irtisanomaan, Saarelainen luettelee.

Vielä neljä vuotta sitten Salpauksessa työskenteli noin 900 ihmistä. Nyt henkilöstön lukumäärä on lähes 600. Saarelaisen mukaan viime vuodet ovat olleet rankkoja niin työntekijöille kuin rehtorille itselleen.

– Kun vuonna 2006 Päijät-Hämeen koulutuskonserni yhdistyi Salpaukseksi, tuli minusta yksi kolmesta apulaisrehtorista ja sain vastuualueekseni pedagogiikan. Se on edelleen minulle todella tärkeässä asemassa, eikä sitä saisi mielestäni heikentää. Oli raskasta sanoa irti hyviä ja tärkeitä työntekijöitä, vain koska rahat eivät enää riittäneet, Saarelainen huokaisee.

Samalla kun rahoitusleikkauksista johtuen opettajia irtisanottiin, Sipilän hallituksen tekemä ammatillisen koulutuksen reformi siirsi opetuksen painopistettä lähiopetuksesta kohti työpaikoilla tapahtuvaa oppimista. Sekä leikkaukset että reformi ovat aiheuttaneet sen, että ammatillisen koulutuksen pätevyyttä on kyseenalaistettu. Myös yritysten lisääntyvää vastuuta ammattiin kouluttajina on kritisoitu.

Salpauskin on saanut osansa likapyykistä. Yle uutisoi viime vuoden lopulla, kuinka Salpauksessa jotkut lähihoitajaopiskelijat kokivat koulutuksessaan mittavia puutteita. Myös Saarelainen itse arvioi Etelä-Suomen Sanomissa jo vuonna 2016, että hallituksen mittavat leikkaukset tulevat näkymään oppilaiden arjessa.

– Osa siitä kritiikistä, jota toisen asteen ammatilliseen koulutukseen kohdentuu on joillekin varmasti omakohtaisesti totta. Turha sitä on kieltää. Se ei kuitenkaan ole koko kuva Salpauksen tai ammattikoulujen tilasta ja laadusta.

Saarelaisen mukaan paremmin opetuksen tasoa kuvaa se, että Salpauksen opiskelijat ovat edelleen kysyttyjä työtekijöitä alueen yrityksissä.

– Ylen uutisen aiheuttaman kohunkin aikana Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymästä otettiin Salpaukseen yhteyttä ja vakuutettiin, että Salpauksen lähihoitajaopiskelijat ovat pärjänneet töissään hyvin.

Saarelainen muistuttaa myös, että Salpauksen opiskelijat pääsivät osallistumaan tarjoiluun Presidentinlinnan juhlavastaanotolla viime itsenäisyyspäivänä. Hänen mukaansa opetuksen tasosta kertoo sekin, että Salpauksen opiskelijat ovat menestyneet hyvin ammatillisen osaamisen erilaisissa kilpailuissa.

Muutokset jatkuvat Salpauksessa reformin ja koulutusleikkausten jälkeenkin

Osa ammatillisen koulutuksen reformin hyvistä tavoitteista jäi rahoitusleikkausten jalkoihin, sanoo Saarelainen. Muutokset eivät myöskään loppuneet pelkästään reformiin. Tämän vuoden alkaessa ammatillisen koulutuksen opettajat siirtyivät vuosityöaikaan, mikä on Saarelaisen mukaan yksi Suomen opettajuuden historian suurimmista muutoksista.

Paitsi että rehtori toivoo armollisuutta koko oppilaitosta kohtaan, toivoo hän lisäksi armollisuutta opettajilta itseltään heidän omaa työtään kohtaan.

– Isoja muutoksia tehtiin lyhyessä ajassa. Nyt opettelemme elämään muutosten mukana. Kaikki vie aikansa. Tätäkin vuotta on eletty vasta neljä kuukautta.

Opetus- ja kulttuuriministeriö jakoi huhtikuun lopulla ammatillisen koulutuksen kehittämiseen suunnattavan 34 miljoonaan euron strategiarahoituksen. Rahapottia jaettaessa Salpaus oli yksi Suomen isoimpia saajia. Liki 1,5 miljoonan euron strategiarahasta reilu puolet käytetään toimitilojen uudistamiseen ja loppuosa henkilökunnan kouluttamiseen.

– Voimme vihdoin kouluttaa henkilökuntaamme paremmin reformin tuomiin muutoksiin. Se on hieno asia ja mahdollistaa tulevaisuudessa myös parempaa tekemistä, Saarelainen iloitsee.

Ikävistäkään kysymyksistä huolimatta rehtorin hymy ei tunnu hyytyvän, vaan koko haastattelun ajan Saarelaisen olemuksesta huokuu positiivisuus ja tekemisen meininki. Kuraveteen ei saa jäädä makaamaan, sanoo Saarelainen useammassakin yhteydessä.

– Oikeastaan tullaan siihen, että oma jaksaminen ja motivaatio ovat löytyneet uskosta siihen, että se suunta johon olemme menossa, on oikea. Pitää nähdä pitkälle tulevaisuuteen ja ajatella, että yhdessä tekemällä tästä kyllä selvitään. Muuten olisin ollut hukassa. Uskon myös ihmisiin ja oppimiseen ja näen, että työ, jota Salpauksessa tehdään, on edelleen todella merkityksellistä työtä, jota myös työelämässä arvostetaan.

Rehtorin mukaan ammattikoulu on mainettaankin parempi

Saarelaisen mukaan leikkausten ja reformin jälkeen elämä Salpauksessa on alkanut vihdoin tasoittumaan. Uusia leikkauksia ei oppilaitos kuitenkaan kestäisi, saati koko Suomen koulujärjestelmä.

– Yleisesti puhutaan, että toivottavasti koulutuksesta ei leikata enää yhtään, mutta erityisesti peruskoulu pitäisi turvata, koska puhutaan siitä, että matemaattiset taidot, lukeminen ja kirjoittaminen ovat heikentyneet. Jos opiskelijan taidot ovat puutteelliset peruskoulusta lähtiessä, niin ammatillisen koulutuksen tai lukion on todella vaikea rakentaa sen ylle uutta.

Sitaatti

Saarelainen muistuttaa myös, että ammatillinen koulutus kantaa paljon vastuuta maahanmuuttajien kotouttamisesta kouluttamisen kautta sekä taistelee nuorten syrjäytymistä vastaan tarjoamalla väyliä työelämään, vaikka todistus ei olisikaan huippuluokkaa.

Kaikkea ei voi ammattikoulukaan hoitaa.

– Esimerkiksi opiskelijoiden mielenterveys- tai päihdeongelmista puhuttaessa ihmiset tuntuvat olettavan, että koulu voisi vaikuttaa asiaan. Sanon aina, että Salpauksessa riittää paikkoja nuorille ja aikuisille, jotka ovat koulukuntoisia. Mutta koulukuntoisuuteen liittyy se, että opiskelijoille tuotetaan hyvät terveyspalvelut sekä kuraattoripalvelut, ja näistä vastaa se kaupunki tai kunta, jossa oppilaitos sijaitsee sekä esimerkiksi Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä.

Saarelainen sanoo, että koulu ja yritykset työskentelevät yhteistuumin sen eteen, että opiskelijat hakeutuisivat myös aloille, joissa työntekijöitä todella tarvitaan. Nuorten kohdalla kouluvalintaan vaikuttaa kuitenkin paljon se, millainen leima ammatille on kotikeskusteluissa tullut.

– Kodin ilmapiiri määrittelee paljon nuorten asennetta ja lähipiirin tuki on äärettömän tärkeää tulevaisuuttaan rakentavalle nuorelle. Vanhemmilla saattaa olla vanhakantaiset ajatukset joistain ammateista tai ammatillista koulutusta ei kotona arvosteta ja siksi nuoret eivät lähde kouluttautumaan joihinkin ammatteihin. Mielikuvien muuttaminen vie aikaa, mutta tässäkin kohtaan olemme menossa eteenpäin.

Saarelainen ei kuitenkaan näe, että ammatillisella koulutuksella olisi yleisesti Suomessa huono maine.

– Amis on saattanut joskus olla haukkumasana, mutta ammattikoulu valintana on tänä päivänä paremmassa maineessa, kuin mitä se on aikaisemmin ollut. Lisäksi voi sanoa, että ammattikoulu on usein mainettaankin parempi. Haasteena on se, miten viestin saa näkymään myös koulun ulkopuolella, mutta uskon, että tekemisen kautta sekin pystytään näyttämään, Saarelainen sanoo.

Salpauksen rehtori

Päivi Saarelainen

57-vuotias, kotipaikkana Heinola.

Perheeseen kuuluu Diplomi-insinööri-mies ja Lulu-koira.

Kun ei ole töissä, ulkoilee koiran kanssa ja lukee kirjoja.

On käynyt ravintola-alan ammattikoulun, restonomin amk:n, suorittanut kasvatustieteiden maisteritutkinnon Jyväskylän yliopistossa ja viimeisimpänä suoritti Jyväskylän yliopistossa liiketalouden M.B.A-tutkinnon vuonna 2016.

On työskennellyt tarjoilijana, toiminut lahtelaisravintola El Toron ravintolapäällikkönä ja ollut mukana perustamassa Suomen ensimmäistä Amarilloa Lahteen. Toiminut vuodesta 1992 ammatillisen koulutuksen parissa, ensin aikuiskouluttajana ja myöhemmin nuorten puolella Heinolan ammatti-instituutissa. Eteni kouluttajasta koulutusalajohtajaksi ja Heinolan ammatti-instituutin rehtoriksi. Saarelaisesta tuli Salpauksen apulaisrehtori vuonna 2006 ja lopulta rehtori vuonna 2013.

Täydennä virkkeet

Rehtori jatkaa viittä lausetta

Pidän työstäni, koska koulutus on avain tulevaisuuteen.

En voi elää ilman kirjoja. Dekkarit ovat ihania, mutta pidän myös historiallisista kirjoista.

Minua ärsyttää sellainen turha negatiivisuus ja lähtökohtaisesti asioiden kielteinen katsominen.

Ammatillisen koulutuksen tulevaisuus on loistava, kun sitoudumme ja jaksamme tehdä yhdessä töitä.

Suomeen tarvitaan lisää ammatillisia osaajia.

Ruska Paronen
ruska.paronen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi