Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Ruovikot ja turve peittivät Pulkkilanharjun hiekkarannat – näin Päijänteen veden säännöstely on vaikuttanut sen luontoon

Pulkkilanharjun alueelle kaivataan enemmän palveluja, sillä nyt turistit tulevat pihoille kysymään vettä sekä tietä ravintolaan. Päijänteen säännöstely on tasoittanut vedenpinnan korkeuden vaihtelua.

Tässä oli avointa vettä ja talvella luistelukenttä, muistelee Mikko Ruutu 1980-lukua. Kuva: Sami Kuusivirta

Viinasaari putkahti esiin asikkalalaisten kuvissa jäidenlähdön aikaan, koska Pulkkilanharjun retkipolun kupeessa sijaitsevalle saarelle oli helppo kävellä. Syynä oli Päijänteen poikkeuksellisen matala vedenpinta.

Tilaisuus kävellä kuivin jaloin saareen houkuttaa, sillä viime kesän kuivuuden aiheuttama vesipula ei ehkä toistu kovin pian. Mielikuvissa siintää kaunis hiekkaranta kansallispuiston harjumaisemassa.

Oppaaksi lähtee 72-vuotias Mikko Ruutu, joka on syntyperäinen pulkkilanharjulainen ja edelleen myös kesäasukas, eli kyläläinen neljännessä polvessa. Hänen isoisänsä Onni Liipola omisti harjun vuosina 1927–1950 ja piti siellä täysihoitolaa. Samainen lahtelainen puutarhuri antoi nimensä lahtelaiselle Liipolan lähiölle.

Ei lupaa, ei näkymää

Ruutu muistuttaa kylläkin jo etukäteen, että saarelle meno on nyt kielletty lintujen pesimärauhan vuoksi. Kielto alkoi 17. huhtikuuta ja jatkuu heinäkuun loppuun asti. Rajoituksesta kertoo kyltti saaren länsirannassa, mutta myös edusta on rauhoitusaluetta.

Toinenkin pettymys paljastuu jo mantereen puolella. Saari tosin näkyy, mutta odotetun hiekkasärkän sijaan eteen avautuu loputon kellanruskea ruovikko. Viimevuotiset, kuolleet järviruo’ot muodostavat pehmeän turvepatjan harjulta saarelle. Ilmakuvat paljastavat, että kasvusto on peittänyt koko matalikon.

Ruoko on vallannut matalan veden alueen. Viinasaari vasemmalla. Kuva: Sami Kuusivirta

Samalla hiekkasärkkä, joka aiemmin liikkui aaltojen mukana, on peittynyt turpeeseen ja kiinnittynyt paikoilleen. Muutos on tapahtunut nopeasti.

– Vielä 1980-luvulla lapset kävivät tässä luistelemassa ensi jäiden aikaa. Matalassa lahdessa se oli turvallista.

Tärkeä veden lähde

Ruutu näyttää verrokiksi valokuvaa vuodelta 1934, jolloin Päijänteen vesi oli myös matalalla. Kuvassa on hänen tätinsä kävelemässä samalla kohdalla, mutta autiolla hiekkarannalla.

Lahdelmien umpeen kasvu on ikävä ilmiö, mutta erityisen ikävä se on kansallismaisemassa. Sitä paitsi Päijänteen veden tila on elintärkeä koko maalle, sillä noin miljoona pääkaupunkiseudun asukasta saa täältä juomavetensä.

Vuonna 1934 vesi oli matalalla ja hiekkarantaa riitti. Kuvassa Marjatta Liipola. Kuva: Mikko Ruutu

Ruutu uskoo, että ruovikoitumisilmiön taustalla on kaksi selittäjää: etenkin rehevöitymien, kun metsäteollisuuden jätevedet päästettiin puhdistamatta vesistöihin, mutta ehkä myös Päijänteen säännöstelyn tuoma muutos veden korkeuden vaihteluun.

Suurena vesistönä Päijänteen pinta vaihtelee luonnostaan paljon, mistä aiheutui aiemmin ihmiselle haitallisia tulvia.

Vaihtelua kartoissa

Järven säännöstely alkoi vuonna 1964. Tavoitteena oli vähentää toistuvia tulvavahinkoja Päijänteellä ja sen alapuolisella Kymijoella, lisätä sähkön tuotantoa Kymijoen vesivoimalaitoksissa ja parantaa vesiliikenteen olosuhteita Päijänteellä. Pintaa säädellään Kalkkistenkosken padolla ja kanavalla.

Aiemmin tulvat työnsivät aika ajoin rannalle kertyneen humuksen maihin. Nyt kasvit maatuvat paikoilleen. Myös kansallispuiston sydämessä, Kelventeen saaressa, on ruovikkolahtia.

– Aiemmin oli kuudessa vuodessa kaksi korkean veden vuotta, kaksi matalan veden vuotta ja kaksi normaalia. Nyt tällaista vaihtelua ei enää ole.

Kuva: Anssi Hietamaa

Varma osoitus veden pinnan vakiintumisesta ovat vesirajaan asti yltävät metsät.

– Eivät puut ennen kasvaneet rannassa.

Vesirajan vaihtelu on ehkä aiheuttanut ongelmia entisajan kartanpiirtäjillekin. Viinasaari on ollut milloin saari, milloin niemi.

– Alkuperäinen nimi on Nousionsaari, tietää Pulkkilanharjun historian tunteva Ruutu. Nykynimen alkuperä on silti hämärä.

Kannas puhki, virtaus uusiksi

Pulkkilanharjun kesäasukkaat ovat puhdistaneet omia rantojaan kutsumalla paikalle niittourakoijan. Valtion maille ei kuitenkaan ole tehty mitään.

– Minä inhoan ruovikoita, mutta ymmärrän, että joku näkee niissä hyvääkin lintujen ja kalojen kannalta.

Viinasaaren edustaa ei enää niittokoneella avata. Paikalle pitäisi kutsua kaivinkone. Turve- ja juurikerros on niin paksu ja tiukka, että siitä on vaikea irrottaa edes kourausta. Ruutu löytää sentään todisteeksi hiekkaa kaatuneen puun juurakon alta.

Hiekkaa löytyy vielä kaatuneen puun juurilta, todistaa Mikko Ruutu. Kuva: Sami Kuusivirta

Yksi muutoksen aiheuttaja ovat Pulkkilanharjulla tehdyt suuret maansiirtotyöt. Harjun eteläpää lähes ummistettiin pengertiellä vuonna 1949 ja vuonna 1969 avattiin Karisalmeen syvä laivaväylä ja riippusilta. Aiemmin sillan paikalla oli matala kannas.

– Karisalmi muutti veden virtaukset.

Hiekkalaineita taas näkyvissä

Nykyinen Päijänteen säännöstelylupa on vuodelta 2002, ja siinä otettiin entistä paremmin huomioon järven virkistysarvo. Suurin vaikutus on kuivien vuosien alimpien vedenkorkeuksien nousu. Kevään kuoppaakaan ei päästetä yhtä alas kuin aiemmin.

Tämä muutos on varmaan syynä maiseman muutokseen, jonka Ruutu näkee paksuimman turvematon ulkopuolella.

– Olen ihan varma, että korkean kasvillisuuden raja oli ennen kauempana.

Maatunut ruoko juurineen on muodostanut tiukan patjan hiekan päälle. Kuva: Sami Kuusivirta

Kasvillisuus on tässä kohtaa harvaa – ja toden totta: pohjassa näkyy valkeaa, aaltoilevaa hiekkaa.

– Kuin minun lapsuudessani! Olisiko viime aikojen matala vesi saanut hiekan liikkumaan paremmin?

Viime kesän kuivuus ajoi veden todella matalalle, mutta nyt se on taas saatu nopeasti nousemaan vuodenajan tavalliselle tasolle. Järviluonnon elpymistä todistaa sekin, että järvellä on taas nähty kuikan poikasia. Kuikka pesii vesirajaan, ja jos vesi on hyvin matalalla keväällä, pesä hukkuu veden noustessa.

Mummoja puskassa

Viinasaarta ympäröivä vesi on kauttaaltaan matalaa ja yhä pääosin avoin, joten avovedessä voi seurata mielenkiintoista luonnonnäytelmää:

– Katselen mökiltä, kuinka hiekat liikkuvat aallokossa. Aaltohan on ympyräliikettä. Tämä hiekan liike piti ennen yllä Pulkkilanharjun kuuluisia hiekkarantoja. Nyt hiekka tyssää ruovikoihin ja turpeeseen.

Pulkkilanharjun maisematie varrella on sekä pengerryksiä että auki kaivettu Karisalmi riippusiltoineen. Kuva: Sami Kuusivirta

Ruutu toivoo, että Pulkkilanharjun matkailupalveluita kehitettäisiin. Viime vuosina tarjolla on ollut vain pieni kioski ja ajoittain siivoton pysäköintialue Karisalmen sillan kupeessa.

– Viime kesänä mökkimme pihaan tuli pyöräilijöitä pyytämään vettä. Ja aiemmin tuli pariskunta kysymään, missä on ravintola ja tivaamaan, miksi ei ole ravintolaa. Huomasin, että samaan aikaan oli bussillinen mummoja metsässä hameenhelmat kainalossa.

Pirjo Kamppila
pirjo.kamppila@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista FC Lahden tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi