Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Päijät-Häme on lintuharrastajan monipuolinen aarreaitta – tuore teos esittelee parhaat paikat harrastukselle

Lintuharrastaja Rauno Kosonen tähyilee lintuja Kurunkulmassa Orimattilassa. Se on yksi Päijät-Hämeen Lintupaikkaoppaan kohteista. Kuva: Sami Lettojärvi

Päijät-Häme on antoisa maakunta lintuharrastajille. Salpausselkien eteläpuolelle jäävät Porvoonjoen laajat peltoaukeat, jotka keväällä tulvivat ja houkuttavat muuttomatkoillaan levähtäviä sorsalintuja ja kahlaajia. Pohjoispuolella Päijänne ohjaa suurena vetenä muuttajia. Kapeaa Pulkkilanharjua pitkin matkaavat vaelluslinnut, jotka eivät mielellään ylitä isoja järvenselkiä.

Kangaskiurut ja kehrääjät viihtyvät Salpausselän harjumaastoissa, jotka ovat komeimmillaan Lahden kohdalla. Päijänteen länsipuolella Padasjoelta Lammille on laajoja metsäalueita, ja Päijänteen itäpuolelta Savon suuntaan aukeaa Järvi-Suomi.

– Päijät-Häme on erilaisten luontotyyppien risteysalue ja siksi linnustoltaan monipuolisempi kuin moni muu maakunta, sanoo lintuharrastaja Timo Metsänen.

Juuri julkaistu Päijät-Hämeen Lintupaikkaopas on ensimmäinen maakunnan linturetkikohteita esittelevä opas. Kuva: Sami Lettojärvi

Teoksessa riittää kahlattavaa useammalle vuodelle

Metsänen on yksi juuri julkaistun Päijät-Hämeen Lintupaikkaoppaan kirjoittajista. Kyseessä on ensimmäinen maakunnan linturetkikohteita esittelevä opus. Päijät-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen julkaisema teos sisältää yli 100 kohdetta perusteellisine kuvauksineen. Kirjassa luetellaan kohteelle tyypilliset lintulajit sekä harvinaisuudet. Havainnointivinkit ja ajo-ohjeetkin annetaan.

– Tavoitteena on palvella uusia ja vanhoja harrastajia. Minullekin on tuolla paikkoja, joissa en ole käynyt, kuten Padasjoen Ammajanvuori, vaikka olen harrastanut pitkään, Metsänen toteaa.

Ilpo Kekin, Petri Kuhnon, Esa Lammin, Metsäsen ja kirjan muiden tekijöiden ei ole tarvinnut nyhjäistä tyhjästä. Teoksen perustana on käytetty MAALI-hankeen eli vuosina 2012–2014 toteutetun maakunnallisesti tärkeiden lintupaikkojen kartoituksen tietoja. Toinen perusta on lintutietopalvelu Tiira, jonne harrastajat ovat 12 vuoden aikana kirjanneet satojatuhansia lintuhavaintoja maakunnasta.

Lintupaikkaopas on kattava esitys, jolla harrastajien luulisi pärjäävän pitkään.

– Kyllä sillä ainakin joitakin vuosia pärjätään. Tilanteet kuitenkin elävät. Metsät kasvavat ja linnustot muuttuvat. Kehitystä pitää seurata.

Kirjasta on otettu 700 kappaleen painos.

– Jos kirja myydään heti loppuun, toista painosta harkitaan. Meillä jäi tästä muutama kohde kiireen takia pois. Saadaan nekin sitten mukaan.

Hanhiparvi lensi torstaina Kurunkulmassa Orimattilassa. Kuva: Sami Lettojärvi

Lintuja voi harrastaa kaupungissakin

Oppaassa riittää kohteita kiivettäväksi ja kahlattavaksi, mutta lintuja voi harrastaa melkein paikassa kuin paikassa.

Lahden Pikku-Vesijärven puistossa Metsänen havaitsee helposti useita siivekkäitä sinitiaisesta viherpeippoon, eikä talitiaisten konserttia voi olla kuulematta.

– Kariniemenmäellä oli kiikutteleva pikkutikkapariskunta. Pikkutikka on vähän harvinaisempi, mutta tyypillinen laji tuollaisessa lehdossa.

Metsänen kuvailee Pikku-Veskua ja Kariniemeä erinomaiseksi kaupunkikohteeksi.

– Täällä pääsee lähelle lintuja, kun ne ovat tottuneet ihmisiin.

Alueen linnusto on vielä runsastumaan päin, kun suuri osa muuttolinnuista on saapumatta.

– Kevään edetessä tulee lisää vesilintuja ja hyönteissyöjiä.

Toinen mainio kaupunkikohde Lahdessa on Kujalan jätekeskus.

– Siellä on lintuja kiinnostavia maanpaljastumia ja varsin rauhallisia rikkaruohostoalueita paljon siementävine kasveineen. Kujalassa on Suomen mitassa huipputiheä viitakerttuspopulaatio. Sieltä löytyi Suomen ensimmäinen aroharmaalokki ja Päijät-Hämeen ensimmäinen aavikkotasku. Kujalassa on tavattu joinain talvina myös tunturikiuruja. Ehkä ne näkevät jäteaseman huipussa tuttua tunturimuotoa tai rantojen dyyniä.

Päijät-Hämeessä lintuja voi harrastaa hyvin monenlaisissa kohteissa. Maakunta on erilaisten luontotyyppien risteysalue ja siksi linnustoltaan monipuolinen. Kuva: Sami Lettojärvi

Valkoselkätikalla menee jo paremmin

Päijät-Hämeen maakuntalintu on paljon takavuosina puhuttanut valkoselkätikka. Vaikka monen lintulajin kanta on taantumassa, on maakuntalinnun tilanne parempaan päin.

– Suojelutyö rupeaa puremaan. Lajille on saatu säilytettyä vanhoja lehtipuuvaltaisia metsiä. Etua valkoselkätikalle saattaa olla myös ilmastonmuutoksesta, kun talvet eivät ole enää niin ankaria, Timo Metsänen sanoo.

Janne Urpunen
janne.urpunen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi