Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Miten toimia, kun muistisairas omainen muuttuu väkivaltaiseksi tai perheen talous sakkaa? Omaishoitajat rakensivat pakohuoneen Lahteen

Kotihoidon avut ja tuet vaativat hakijalta selviytymistaitoja. Omaishoitajien työmaa on kuin labyrintti, jota kaikki voivat nyt kokeilla lavastetusti Lahdessa. Vain harva hoitaja saa virallista, mutta vähäistä tukea.

Omaishoitajan painajainen on vessan nurkkaan lyyhistynyt painava hoidettava. Kuva: Janne Ranne

Tuskastutko veroilmoituksen täyttämisestä? Kokeilepa edunvalvontavaltuutuksen vahvistamislomaketta, jonka jälkeen verovähennysten laskeminen on lastenleikkiä. Omaishoitaja joutuu täyttämään jopa kymmeniä tällaisia anomuksia.

Tai oletko hikoillut punttisalilla? Tuskan hiki nousee, kun löytää painavan omaisensa makaamassa wc:n nurkassa.

Päijät-Hämeen Omaishoitajat -yhdistys on lavastanut toimistoonsa Lahteen omaishoitajien arjesta kertovia tilanteita. Seinämien ja oviverhojen takaa löytyy erilaisia perheitä ja elämäntilanteita, joita yhdistää eri-ikäinen vammainen tai sairas huollettava. Kaikki kuvatut tilanteet ovat aitoja.

– Omaishoitajat ovat itse olleet tätä rakentamassa. Tämä sai alkunsa ryhmäkeskustelusta, jossa eräs keskustelija kuvasi kokemuksiaan: ”Tämä on kuin pakohuone, aina seinä vastassa”, kertoo toiminnanjohtaja Johanna Sottinen.

Pakohuoneeksi kutsutaan on peliä, jossa osallistujat yrittävät määräajassa ratkoa annettuja tehtäviä ja päästä ulos lukitusta huoneesta.

Omaishoitajille tuttu tilanne: seinä vastassa. Kuva: Janne Ranne

Nopea apu tarpeen

Omaishoitajalta vaaditut tehtävät liittyvät byrokratiaan, sairaanhoitoon, toimeentuloon ja omaan jaksamiseen.

Esimerkki voi olla jokapäiväisten vaippojen tilaaminen hoidettavalle. Näyttelyssä kuvataan, miten hoitaja on joutunut soittamaan asian vuoksi 21 puhelua.

Seuraava, nopeasti ratkaistava ongelma on edessä, kun iäkäs pariskunta kotiutetaan sairaalasta illalla. Esimerkin tilanteessa kumpikaan heistä ei osaa hoitaa potilaan vasta todettua diabetesta. Lisää ratkottavaa: miten toimia, kun muistisairas omainen muuttuu väkivaltaiseksi tai perheen talous sakkaa, kun omaishoitaja ei pysty käymään töissä.

Tilanteesta toiseen vaelletaan verhojen, muovipressujen ja huopien läpi.

Omaishoitajan on selviydyttävä vaativistakin tehtävistä omin avuin kotioloissa. Marilyn-nukke esittää vammaista perheenäitiä. Kuva: Janne Ranne

Puhu niitä näitä

Pakohuoneeksi muutetussa toimistossa on sentään yksi huone, jossa tehtävät eivät ahdista. Siinä omaishoitaja saa levähtää sohvalla kahvipannun ääressä. Tähänastiset kokemukset ovatkin olleet vieraallekin uuvuttavia.

Sottisella olisi yksi toive tähänkin tilanteeseen:

– Omaishoitaja on tavallinen ihminen, kuka tahansa meistä. Hänkin kaipaa seuraa muista ihmistä, jotka tulisivat käymään pullapitkon kanssa ja puhumaan niitä näitä, myös muuta kuin sairauksiin liittyviä asioita.

Omaishoitajien arjesta kertova näyttely avautui maanantaina ja on paikoillaan kaksi viikkoa. Sen ajoitus sovitettiin eduskuntavaalien alle ja samaan aikaan tiistain omaishoidon seminaarin kanssa. Heti tuoreeltaan paikalla olikin käynyt päättäjiä. Heidän kokemustaan tehostetaan painavalla hiekkarepulla, joka kuvaa hoitajan jatkuvaa taakkaa.

Maija Piiroinen ja Sari Hännikäinen ovat tottuneet ratkomaan hoidon ongelmia muutenkin kuin lavastetussa ympäristössä. Kuva: Janne Ranne

Monen ihmisen työt

Omaishoitajuus on tuttua Maija Piiroiselle ja Sari Hännikäiselle. Piiroinen hoiti vakavasti sairasta miestään seitsemän vuoden ajan. Hännikäisen hoidettava on ollut oma, vammainen lapsi nyt 11 vuoden ajan.

Molemmat ovat olleet mukana omaishoitajien yhdistyksen vapaaehtoistyössä ja näyttelyn rakentamisessa. Heidän työnsä ansiosta yhteiskunta säästää suuret rahat.

– Aluksi meillä oli hoitorinki, jossa hoitajat olivat kotona. Nyt hoidan lapsen itse, kertoo Hännikäinen.

Piiroinenkin laskee korvanneensa ainakin kolmen ihmisen työt ympärivuorokautisena hoitajana.

Läheskään kaikki omaishoitajat eivät täytä tiukkaa määritelmää virallisesta omaishoitajuudesta, vaikka hoidon tarve olisi jatkuvaa. Tällöin omaiset eivät saa edes vaatimatonta korvausta työstään.

Iloa kuvista

Yksi omaishoitajuuden kulmakivistä tulee esiin, kun jatkuvan hoivan tarve syystä tai toisesta loppuu.

– Moni sanoo, että toipumiseen menee vuosia.

Myös kynnys päästä takaisin omaan ansiotyöhön on kasvanut korkeaksi.

Oman yhdistyksen tehtävä on edunvalvonnan lisäksi tuoda väriä hoitajien arkeen. Se tapahtui konkreettisesti, kun 16 toisilleen ennestään tuntematonta omaishoitajaa asettui Sottisen kuvattaviksi yllään pukuvuokraamosta hankitut upeat vaatteet. Kuvat sekä tarinat ovat nähtävillä yhdistyksen kotisivuilla ja lauantaista lähtien näyttelyssä Salossa.

Pirjo Kamppila
pirjo.kamppila@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi