Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

"Uskonnottomuus oli pitkään iso osa identiteettiäni", sanoo juuri kirkkoon liittynyt lahtelainen - Päijät-Hämeessä yksi seurakunta kasvatti jäsenmääräänsä

Elli Leinon konfirmaatio oli viikko sitten. Nyt aikuisrippikoulun käynyt lahtelainen oli eronnut kirkosta 14-vuotiaana. Kuva: Sami Lettojärvi

Lahtelainen Elli Leino on kuulunut Keski-Lahden seurakuntaan nyt noin viikon ajan. Viime viikonloppuna konfirmoitu aikuisrippikoululainen päätti liittyä kirkkoon yli 20 vuoden jälkeen.

Yksi ratkaiseva tekijä kirkkoon liittymisessä olivat tulevat häät. Ensin pariskunta suunnitteli siviilivihkimistä, mutta siihen liittyikin käytännön ongelmia.

– Ajattelimme, että olisi kokemus mennä naimisiin kirkossa. Siinä ei ollut painostusta, vaan ajattelin että se voisi olla hieno juttu, Leino sanoo ja kertoo jo ehdottaneensa pitkää vihkikaavaa.

Lisäksi Leino oli viime vuonna projektipäällikkönä Lahden Nuorkauppakamarin Joulupuu-keräyksessä, jossa myös Lahden seurakuntayhtymä oli mukana yhteistyökumppanina. Myös tuo tempaus vaikutti hänen haluunsa liittyä kirkkoon.

Syitä liittymiseen on monia

Eniten kirkkoon liittyneitä, 150, oli viime vuonna juuri Keski-Lahden seurakunnassa. Seurakunnan kirkkoherran Miika Hämäläisen mukaan syitä liittymiseen voi olla monenlaisia. Taustalla voi olla esimerkiksi halu päästä kummiksi tai toive kirkkohäistä, mutta myös jokin muu syy.

– Voi olla, että oivaltaa, että kirkon toiminta on jollakin tavalla koskettanut itseä tai tullut lähelle. On voinut ymmärtää diakoniatyön arvon tai alkanut kysyä elämän suuntaa, ja Jumala on alkanut tuntua tärkeältä. On voinut alkaa kaivata uskoa ja sen kautta halunnut liittyä kirkkoon, hän sanoo.

Kirkkoon liittyneissä oli pari vuotta sitten paljon maahanmuuttajia, mutta Hämäläisen mukaan heidän määränsä on nyt vähentynyt.

"Olet epähengellisin ihminen, jonka tunnen"

Leino kastettiin vauvana, mutta rippikoulua hän ei teini-iässä käynyt.

– Aloin yläasteella kokea uskonnon negatiivisena, hän sanoo.

Hän erosi kirkosta 14-vuotiaana, ja uskonnottomuus oli pitkään iso osa hänen identiteettiään.

– Ystäväni sanoi, että olen epähengellisin ihminen, jonka hän tuntee. Olen insinööri, ja minulla on hirveän tieteellinen maailmankuva. On ollut vaikea hyväksyä, että ihmiset uskovat yliluonnolliseen.

– Mutta nyt olen 36-vuotias, ja olen ehkä tullut suvaitsevaisemmaksi, Leino sanoo sanojaan punniten.

Aikuisrippukoulu oli Leinolle osin hämmentävä kokemus, sillä hän ei ollut ollut tekemisisssä uskonnon kanssa vuosikymmeniin. Nyt kirkkoa kuitenkin ymmärtää instituutiona enemmän, hän sanoo.

– Rippikoulussa positiivista oli filosofointi. Monet niistä jutuista resonoivat ja olivat linjassa arvojeni kanssa. Olen ollut uskonnoton, mutta en moraaliton, hän naurahtaa.

– Mutta kun aivot ovat olleet yhdessä asennossa 20 vuotta, se ei muutu kerralla.

Nyt Leino aikoo pikkuhiljaa kokeilla, miltä kirkon jäsenenä oleminen tuntuu. Jo aiemmin hän on huomannut seurakuntien järjestävän paljon toimintaa.

– Konfirmaatio oli mukava kokemus, vaikka aikuisena olikin vähän hassua pyöriä siellä alba päällä.

Yhdessä seurakunnassa jäsenmäärä kasvoi

Päijät-Hämeen alueella on yksi seurakunta, jossa jäsenmäärä kasvoi viime vuonna: Lahdessa sijaitseva Joutjärven seurakunta. Joutjärven seurakunnan kirkkoherra Hannes Wallin epäilee kasvaneen jäsenmäärän syiksi muun muassa laajaa kaavoitusaluetta ja sen myötä tulevaa muuttoliikettä sekä sitä, että alueella on paljon lapsiperheitä. Kastettavien lasten osuus on ollut kasvussa.

– Olemme ikärakenteeltamme todella nuorisoseurakunta. Olemme nähneet, että jumalanpalveluksissa luetaan kaksi vainajaa ja kymmenen kastettua.

Seurakunnassa onkin panostettu lapsi- ja perhetyöhön, ja myös kastemahdollisuuksia seurakunnan tiloissa on parannettu. Silti Wallinin mukaan seurakunnassa ei voi tehdä hyvin vain yksittäistä asiaa, ja hän kehuukin seurakunnan työyhteisöä taitavasta työstä. Wallin uskoo, että tieto hyvin tehdystä työstä kulkee puskaradion kautta.

– Jokaisella osa-alueella työt on yritetty tehdä paremmin.

Kirkon jäsentilastot tukevat Wallinin ajatuksia. Viime vuonna Joutjärven seurakuntaan muutti noin 200 henkeä enemmän kuin sieltä muutti pois. Kastettuja oli 162, liittyneitä 112.

Kirkon tilastoissa "liittyneiksi" tilastoidaan muun muassa aiemmin kirkosta eronneita, kirkkokuntaa vaihtavia sekä lapsia, jotka ovat ennen kastetta saaneet nimen maistraatissa.

Wallinin mukaan Joutjärven seurakunnasta toki erotaan samalla tavalla kuin muuallakin. Viime vuonna eronneita oli 321.

Verkkokysely

Mistä syistä liityit kirkkoon?

Kysyimme Etelä-Suomen Sanomien lukijoilta, minkä syiden takia he ovat päättäneet liittyä kirkkoon.

"Kirkko edustaa niitä arvoja, mitä minäkin. Kirkko (seurakunnat) auttavat myös vähävaraisia avuntarvitsijoita.”

"Kirkko tekee paljon hyväntekeväisyyttä. Lisäksi kirkot tuovat oman mausteensa Suomen maalaismaisemaan.”

"Vain ja ainoastaan siksi, että voin suostua kummiksi veljen lapselle. Eivät ole uskonnollisia, eikä kukaan kuitenkaan opeta lapselle uskontoa kotona, eikä perhe ole kirkossa käyvää sorttia. Ihmeellistä, että tavan vuoksi pitää kuulua kirkkoon. Itse eroan heti uudelleen, kun pakollinen homma on hoidettu."

"Kirkon tekemän hyvän takia, eli diakonia- ja kasvatustyön. Kuulumalla kirkkoon tuen näitäkin työmuotoja.”

"Pyydettiin kummiksi.”

"Jotta kirkko ei muuttuisi liikaa poliittiseksi puolueeksi ja maalliseksi huutokaupaksi, vaan pitäisi pääasiana Jumalan palvelemisen, sanan julistamisen ja perinteen.”

"Olen menossa naimisiin ja tyttäreni ei antanut periksi asiassa, joten kirkkohäät ovat tiedossa toukokuussa.”

"Kirkko on koko kansan kirkko nykyisin.”

"Liityin kirkkoon masennuksen ja köyhyyteni takia. Seurakunnasta saa kavereita ja ruoka-apua.”

"Liityin kirkkoon vuonna 1997 siksi, että tyttäreni pääsi konfirmoitavaksi kavereidensa kanssa. Siihen aikaan alaikäinen lapsi ei voinut kuulua kirkkoon, jos äiti ei kuulunut. Hän täytti siis 15 vasta marraskuussa ja rippileiri oli kesällä. Hänet oli kuitenkin kastettu vauvana.”

"Olen ollut uskossa oikeastaan aina, mutta kun nuorena erosin kirkosta, en tuntenut sitä omakseni. Nyt kypsällä iällä aloin kaivata seurakuntaa. Ortodoksikirkkokin oli harkinnassa. Kävin aikuisrippikoulun ja liityin seurakuntaan. Olen oivaltanut, ettei kirkko ole mikään jähmeä instituutio, vaan kirkko olemme me, jotka kuulumme siihen. Kirkko ei myöskään ole ”vanhanaikainen”, vaan se elää tätä päivää. Osallistun usein vierailijana vanhustentalon hartauksiin. Koska istumme kasvotuksin ehtoollista jaettaessa, emme ole rivissä tai jonossa, ja näkee ihmisten ilmeet kun he vastaanottavat leivän ja viinin. Kasvot kirkastuvat ja silmissä näkyy nöyryyttä ja iloa tavalla, jota näkee harvoin missään muussa tilanteessa. Armo tulee näkyväksi. On hienoa jakaa se hetki toisten kanssa.”

Marjaana Lahola
marjaana.lahola@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi