Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Veteraani veisi Suomen Natoon jo huomenna – rouva Haukion hän toivoisi kanssaan valssiin linnan parketille

Veikko Korkka lähtee linnan juhliin ja haluaisi viedä Jenni Haukion valssiin. Nuoruus jäi väliin, kun sota vyöryi kotikylään. Veteraanipäivän perinne on matka Kilpisjärvelle lipun nostoon.

Veikko Korkan, 93, lapsuus loppui lyhyeen ja nuoruus jäi kokonaan väliin. Jo 16-vuotiaana hän joutui kohtaamaan sodan julmuudet.

Korkan panos isänmaan hyväksi palkitaan torstaina ensimmäistä kertaa presidentinlinnan juhlissa, jossa hän edustaa Lahden sotaveteraaneja. Korkan tietojen mukaan Lahdesta lähtee myös toinenkin veteraani.

Linnassa tietenkin tanssitaan, ja siihen Korkka on jo varautunut.

– Kilpiäisissä (palvelutalossa) oli pikkujoulut ja siellä tanssasin kahden tytön kanssa. Olen pyytänyt, että saisin tanssia presidentin rouvan kanssa.

Hänen oma Eila-vaimonsa kuoli viime vuonna. Takana oli yhteistä elämää vuodesta 1944, joista naimisissa vuodesta 1949.

– Halusimme ensin kumpikin ammatin ensin.

Veijo Korkka teki elämäntyönsä sotilasmestarina Hennalan kasarmilla.

Vain vaatteet mukaan

Korkka syntyi Metsäpirtin rajapitäjässä Karjalan kannaksella. Silloisen Neuvostoliiton rajalle oli vain 700 metriä. Kotoa tuli äkkilähtö talvisodan alla syksyllä 1939, kun rajaseudun kylät haluttiin evakuoida.

– Mukaan piti ottaa kolmen päivän kuivamuona ja vaatteet, jotka olivat päällä. Muuta ei saanut ottaa.

Veikko Korkan juhla-asuun kiinnitetään yhdeksän mitalia. Kuva: Katja Luoma

Korkan isä oli Laatokan kalastaja ja perheellä oli myös pieni maatila karjoineen.

Veikko oli vanhin perheen neljästä lapsesta, tuolloin 14-vuotias. Jo tuolloin hän oli saanut ensi opit maanpuolustuksesta paikallisessa suojeluskuntapoikajärjestössä.

Osa haukkui, osa auttoi

Rajaseudulle ei päässyt palaamaan edes välirauhan aikana, ja kaiken lisäksi suomalaiset sotilaat olivat polttaneet rajaseudun talot varotoimenpiteeksi.

– Jotkut miehet joutuivat polttamaan oma talonsa, ei kuitenkaan minun isäni.

Perhe päätyi evakkoon ensin Pieksämäelle, sitten Heinävedelle ja vuonna 1941 Pohjanmaalle.

– Metsäpirtin kunnanvaltuusto ei hyväksynyt Savon kivisiä peltoja meille annettaviksi.

Isä haavoittui talvisodassa, mutta palasi kuitenkin rintamalle jatkosodassa.

– Pohjanmaalle suurin osa kyläläisistä suhtautui meihin ystävällisesti, mutta siinä talossa, jossa me ensin asuimme, isäntäväki haukkui Karjalan ryssiksi.

Ruumiita tunturissa

Koulunsa jo päättänyt nuori mies halusi töihin, ja niitä löytyi tietyömaalta Inarista. Jatkosodan syttyessä kesäkuussa 1941 Petsamoon värvättiin nuoria ja vanhoja miehiä linnoitustöihin. Linnoitusosasto alistettiin saksalaiselle Vuoristoarmeijalle.

– Se tuntui seikkailulta, kunnes saksalaiset valtasivat venäläisiä tuntureita. Näin ensimmäisen kerran palaneita ajoneuvoja ja kuolleita. Haju oli kamala! Järkytyin, en osannut sen jälkeen edes nukkua.

Alaikäinen apumies passitettiin pian kotirintamalle, mutta pian hän oli jälleen vapaaehtoisesti armejan töissä, nyt Kannaksella. Tehtävänä oli ajaa hevosella hiekkaa parakkien rakennustyömaalle. Työmaa sijaitsi Syväri-joen varressa, rintaman etulinjassa ja venäläisten pommitusten vieressä.

Alaikäiset passitettiin jälleen kotiin keväällä 1942.

Veikko Korkka sai alikersantin arvon vuonna 1944. Kuva: Katja Luoma

Lasten sota äärioloissa

Seuraavana vuonna Korkka oli jo tarpeeksi vanha sotaväkeen alokkaaksi. Kokemusta jo hankkinut nuorukainen eteni nopeasti aliupseerikouluun Lappeenrantaan, jonne sodan äänet jo kuuluivat. Koulutus siirrettiinkin Hämeenlinnan Parolaan.

Se tuntui seikkailulta, kunnes saksalaiset valtasivat venäläisiä tuntureita.

Vaikka rauha solmittiin syyskuussa 1944, Korkan sota jatkui – ja jälleen Lapissa. Vihollisiksi muuttuneet saksalaiset piti ajaa maasta, ja tehtävään määrättiin nuorimmat, alle 20-vuotiaat sotilaat. Rauhanehtojen mukaan vanhemmat ikäluokat jouduttiin kotiuttamaan.

Suomalaiset joutuivat äärimmäisiin olosuhteisiin käsivarren Lapissa. Pakkaset olivat hirmuiset, lunta lähes metri ja kaiken lisäksi huolto oli vaikeuksissa. Saksalaisethan olivat tuhonneet tiet ja sillat vetäytyessään pohjoiseen. Pahimmillaan ruokana oli näkkileipää ja kuumaa vettä.

Loppupäivä on veteraanipäivä

Ainoa hyvä puoli oli, että paksu lumikerros esti miinojen räjähtämisen hiihtäjän alta. Hevosia kylläkin kuoli.

Korkka päätyi joukkueenjohtajaksi, koska oli harrastanut hiihtoa ja suunnistusta. Se ei kuitenkaan auttanut eräänä yönä sakeassa lumisateessa ja pilkkopimeässä, kun Korkka tovereineen lähti etsimään kadonnutta partiota. Parin tunnin reissu venähti koko yöksi. Mitään evästä etsijät eivät olleet arvanneet ottaa mukaan.

– Ei pelottanut. Meitä oli neuvottu, että eksyessä pitää aina suunnistaa etelään, ei missään tapauksessa pohjoiseen, jossa saksalaiset ovat vastassa.

Saksalaiset vetäytyivät Norjan puolelle 27. huhtikuuta 1945. Tuona päivänä suomalaissotilaat nostivat ylös siniristilipun kolmen valtakunnan rajapyykillä. Päivä nimettiin myöhemmin veteraanipäiväksi, ja edelleen lipun nosto Kilpisjärvellä on osa päivän perinnettä. Korkka on viimeinen Lapin sodan veteraani, joka on jaksanut matkustaa paikan päälle.

Veteraarinipäivä 27.4. on päivä, jolloin saksalaiset karkotettiin Suomen Lapista. Muiston perinteeseen kuuluu lipunnosto Kilpisjärvellä kolmen maan rajapyykillä. Veikko Korkka (oik) on vakituinen osallistuja. Kuva vuodelta 2005. Kuva: Katja Luoma

Ura armeijassa

Nuoren sotaveteraanin piti kaiken kokemansa jälkeenkin vielä jatkaa asepalvelustaan, joka tuohon aikaan kesti kaksi vuotta. Korkka halusi jatkaa sotilasuralla myös pakollisten kuvioitten jälkeen. Hän pääsi lapsuutensa unelma-ammattiin, rajamieheksi.

Sieltä hän pian vaihtoi Lahden Hennalaan, jossa vierähti yli 22 vuotta. Perhe kasvoi kahdeksalla lapsella, ja koti oli kasarmissa upseerikerhon vieressä. Sotilasmestarin eläkeikä täyttyi vuonna 1970, jolloin perhe muutti itse rakennettuun omakotitaloon Patomäkeen.

Korkka jatkoi työuraansa vielä 14 vuotta Askon huonekalutehtaalla huolehtimalla kalusteiden kuljetuksista. Oma talo vaihtui kerrostaloon Jalkarannassa ja vuonna 2014 palvelutaloon.

Natoon ja Karjala takaisin

Tulevaisuuden suhteen ammattisotilaalla on varma näkemys:

– Suomen pitäisi liittyä Natoon huomenna! Yksin emme pärjää. Vastustus on Venäjän pelkoa. Mutta ehkä on viisautta, että ollaan Venäjän kanssa mieliksi.

Venäjä on viime aikoina osoittanut mahtiaan monin tavoin.

– Se koettaa meidän valmiutta. Niin ryssä on tehnyt aina.

Evakon toiveissa siintää edelleen Karjalan palautus – mutta ilman nykyisiä asukkaita.

– Heidät on sinne pakkosiirretty. Putin saisi pitää heidät.

Korkka kävi kotikunnaillaan ensimmäisen kerran lähtönsä jälkeen 20 vuotta sitten. Talosta muistuttivat vain maahan hautautuneet leivinuunin ja savupiipun tiilenkappaleet.

Pojista maanpuolustajia

Nykynuorison huono kunto on armeijan huolen aihe. Korkka ei ole kovin huolissaan:

– Sota on muuttunut, mutta fyysistä kuntoa tarvitaan yhä. Kun tarvitaan, löytyy tarpeeksi hyväkuntoisia miehiä. Emme me olleet sen paremmassa kunnossa. Ja nuori ihminen kasvaa tehtävänsä mukana.

Seitsemän pojan ja yhden tyttären isä ei pelkäisi lähettää poikaan sotaan.

– Heistä tehtiin maanpuolustajia.

Veikko Korkka on edelleen melko hyvässä kunnossa, mutta näkö on heikentynyt ja muutama vuosi sitten hiihtäessä loukkaantunut jalka vihoittelee.

– Koko elämä on ollut parasta aikaa. Päivääkään en vaihtaisi pois. Erityisesti nyt olen tyytyväinen tähän asuntoon.

Itsenäisyys merkitsee kaikkea

Onnelanpolun suuressa palvelutalossa löytyy aina seuraa ja usein ohjelmaa. Lapsetkin soittelevat joka päivä.

Kutsu linnan juhliin tuli pari viikkoa sitten. Pukeutumisen tärkein elementti on yhdeksän mitalin rivistö.

Hän lähtee Helsinkiin taksilla Lahdessa asuvan poikansa kanssa. Juhlan kunniaksi Lahden Aluetaksi on luvannut kyyditä veteraanit ja saattajan edestakaisin.

Entä mitä itsenäisyys merkitsee?

– Se merkitsee kaikkea mitä meillä on. Vapautta ja tätä yhteiskuntajärjestystä.

Kunniavieraat

Lähes puolet naisia

Talvi- jatko- ja Lapin sotiin osallistui yhteensä noin 600 000 miestä ja 100 000 naista.

Nuorimmat rintamalle joutuneista olivat vasta 17-vuotiaita.

Veteraaneja on elossa noin 11 000. Heistä lähes puolet on naisia. Keski-ikä on 93 vuotta.

Veteraanijärjestöt saavat vuosittain ehdottaa yhteensä 18 juhlavierasta presidentinlinnan vieraiksi. Presidentti tekee itse lopullisen päätöksen.

Veteraanit saapuvat linnan juhliin ensimmäisinä.

Veikko Korkka on syntynyt Karjalan Kannaksella 1925. Armeijan töihin hän lähti jo 16-vuotiaana ja oli varusmiehenä mukana Lapin sodassa 1944-1945. Hän kuuluu Lahden sotaveteraaneihin.

Lähde: Suomen Sotaveteraaniliitto
Pirjo Kamppila
pirjo.kamppila@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi