Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Rakas kotikaupunkini Lahti - "Pieni äänekäs joukko valittaa ja tyytyväinen enemmistö on hiljaa"

Miltä Lahti näyttää kotiseutuharrastajan silmin? Kysyimme Lahti-seuran aktiiveilta muistoja ja ajatuksia kaupungista sekä näkemyksiä sen tulevaisuudesta.

 

Sauli Hirvonen. Kuva: Sami Kuusivirta

Sauli Hirvonen

Lahti on ihmiselle sopivan kokoinen. Palvelut ja harrastukset ovat ihan lähellä. Olen löytänyt Lahdesta paljon mielenkiintoista tekemistä ja tutkimista, joka on syventänyt kotiseututunnetta ja saanut arvostamaan juuria.

Varhainen muistoni on Launeen kirjastosta. Oli alle kouluikäinen, enkä osannut vielä lukea, mutta olin jo kiinnostunut rautateistä. Etsin sieltä rautatieaiheisia kirjoja ja kiinnitin huomiota siihen, että monien kirjojen kansissa oli tulipyörä. Ajattelin, että kaikki kirjat, joiden kannessa on tulipyörä, kertovat rautateistä. En vielä tuntenut Lahden vaakunaa.

Lahti on sopivan kokoinen paikka asua, toimia ja vaikuttaa. Lahti-seuran aktiivi Timo Peippo

Vanhempana tutustuin Lahteen osin rautateiden kautta. Ankkurin alueella teollisuus loppui 1990-luvun vaihteessa ja siellä kävin paljon, kun kiskot olivat vielä jäljellä.

Launeella asuimme Närekadulla. Keskustassa olen asunut kutakuinkin 20 vuotta. Keskustan elinkeinorakenne on muuttunut. On tullut enemmän ravintoloita ja kivijalkakauppa tuntuu olevan aika vaikeaa nykyisin. Siihen ovat syinä ainakin verkkokaupan kasvu ja ostoskeskittymät keskustan ulkopuolella. Keskustan kävelypainotteisuus on lisääntynyt, jonka näen hyvänä. Paavolan alue tulee muuttumaan, ja ehkä sitä voisi kehittää kävelypainotteisena alueena, mutta Vesijärvenkadun kaventamisen suhteen olisin varovasempi, koska se on niin tärkeä läpiajokatu.

 

Ulla Koskinen-Laine. Kuva: Sami Kuusivirta

Ulla Koskinen-Laine

Meitä Koskisia on asunut täällä jo kuusi sukupolvea. Edustan neljättä polvea. Kasvua ja muutosta on Lahdessa tapahtunut koko ajan. Lapsuuteni Okeroistentiellä oli kaksi autoa. Toinen oli naapuritalon taksi ja toinen toisen naapurin IFA.

Näen kaupungin tulevaisuuden oikein hyvänä. Täällä on tapahtunut hyviä asioita esimerkiksi logistiikassa ja asuntotuotannossa. Tänne on helppo tulla mistä hyvänsä. Täältä on helppo saada vuokra- ja omistusasunto, ja hinta on lähes puolessa, kun verrataan Helsinkiin.

Kaupungin vahvuuksia ovat kulttuuri ja liikuntakulttuuri. Sinfonia Lahti on maailmankuulu ja kaupunginteatteri menee eteenpäin. Meillä on vilkas yhdistyselämä kesäteattereineen ja suuria urheilukisoja. Malskille tulee uusi taidemuseo.

30 vuotta sitten tämä oli vielä savupiipputeollisuuskaupunki. Sitten tapahtui hurja alasajo ja Lahti oli tosi pahassa tilanteessa. Ero siihen on valtava. Siksi on välillä hyvä katsoa peräpeliin, verrata mennyttä nykyisyyteen ja huomata, kuinka paljon yhden sukupolven aikana on saatu aikaiseksi.

 

Ulla Lilius. Kuva: Sami Kuusivirta

Ulla Lilius

Asuin kuusivuotiaaksi Lahdessa. Isäni oli rautateillä ja asuimme Tallinpassin (Mytäjärvi) töyräällä, josta katselin uivia ihmisiä. Kerran näin, kun mies lähti ylittämään lampea uimalla ja hukkui. Vieläkin näen, kuinka hän ponnahtaa vedestä ja huutaa apua.

Tulin työn myötä takaisin Lahteen ja olen asunut täällä nyt 40 vuotta. Lahdesta tuli Business City ja kaupunginorkesteriakin oltiin veivaamassa Business City Orchestraksi. Se oli vähän kummallinen vaihe.

Sittemmin Lahti on muuttunut positiivisesti. Esimerkiksi hyvästä kehityksestä käy pääsy järven rannalle. Luonto on Lahdessa kävelymatkan päässä keskustasta ja luonto on kaupungin kehitykselle merkittävä jatkossakin.

Minua kiehtoo ajatus kylien kaupungista, että kaupunginosat olisivat kuin kyliä. Yhteisöllisyys voisi nousta sitä kautta. Ihmiset voivat vaikuttaa oman kylänsä kehittymiseen.

Kun elämä muuttuu ja maailma muuttuu, täytyy Lahdenkin muuttua. Moni hanke Lahdessa on ikuisuusasia niin, että sukupolvi ehtii kuolla ennen kuin asia toteutuu.

Jaana Palokytö-Landen. Kuva: Sami Kuusivirta

Jaana Palokytö-Landen

Alle kouluikäisenä kävin isoäidin kanssa, joka asui keskustassa, aamuisin torilla. Elettiin 1960-lukua. Vesijärvenkadun ja Aleksin risteyksessä ei vielä ollut liikennevaloja ja poliisisetä ohjasi liikennettä. Torilla oli elämää joka ikinen päivä, oli väkeä ja kalamyyjiäkin. Salpausselän kisoissa riitti 1970-luvulla tunnelmaa, kun halvoilla koululaislipuilla käytiin. Kaikki hiihdot ja hypyt seurattiin, harjoituksetkin. Viimeksi, kun katsoin kisoja televisiosta, tunnelma oli latteampi.

Kun täytin 18, serkkupojat järjestivät minulle synttärit Torvessa.

Olin monta monta vuotta pois Lahdesta. Kun tulin takaisin 1990-luvun alussa, varsinkin kaupungin keskusta oli muuttunut aivan mahdottomasti. Vuosi sitten muutin Lahdesta Kouvolaan. Kun Kouvolassa keitettiin ensimmäiset kahvit, tajusin, että Lahdessa on Suomen paras kraanavesi.

Timo Peippo. Kuva: Sami Kuusivirta

Timo Peippo

Lahti on sopivan kokoinen paikka asua, toimia ja vaikuttaa. Ensimmäinen muistoni Lahdesta on 1960-luvulta, kun vierailimme täällä usein. Muistan vierailuista isoisän siskon luona kahvihetket ja Sinuhen pullat. Sain Lahdesta työpaikan Paavolan päiväkodista 1988 ja siitä alkaen olen täällä asunut.

Löysin elokuvateatteri Kino Iiriksen ja Päijät-Hämeen elokuvakeskuksen, jossa olen vuosikausia toiminut. Salppurin kisoissa olen ollut toimitsijana ja viime vuosina Jovin seurakunnan luottamushenkilönä, joka sekin on avartanut maailmankuvaa.

Toivon, että lasten ja nuorten ongelmiin pystytään Lahdessa puuttumaan varhaisessa vaiheessa. Siihen pitää olla rahaa ja henkilökuntaa, että saadaan asiat kuntoon ennen kouluun menoa tai pystytään koulussa auttamaan niitä, jotka apua tarvitsevat.

 

Janne Ridanpää. Kuva: Sami Kuusivirta

Janne Ridanpää

Ensimmäisiä lapsuuden Lahti-muistojani on Carrols-ravintola Aleksanterinkadun ja Marinkadun kulmassa. Synnyin Lahdessa, mutta muutimme pian Lapualle.

Vuonna 1995 muutin tänne vanhempieni kanssa. Sen jälkeen vähintään toinen jalkani on ollut Lahdessa. Viimeiset kaksi vuotta olen asunut Hämeenkadulla. Minulle on tärkeää, että rautatieasema on lähellä. Hyvää Lahden keskustassa on, että kaikki on lähellä ja jalankin helposti saavutettavissa. Luontoonkin pääsee nopeasti kävellen.

Minua harmittaa keskustan näivettyminen, minkä olen omin silmin nähnyt. 1990-lukuun verraten keskusta on huomattavasti hiljaisempi, myös Kauppakeskus Trio. Olen vanhojen kaupunkikeskustojen puolesta, mutta keinot on aika vähissä. Virhe on jo tehty, kun marketit on kaavoitettu kaupungin laitamille. Hiihdon MM-kisoissa 2017 tyhjiin liiketiloihin tuli pop up -toimintaa. Silloin keskustassa oli mukavaa pöhinää. Mielenkiinnolla odotan, mitä Ranta-Kartanon kehittyminen ja uusi taidemuseo tuovat tullessaan.

Luulin jo tuntevani Lahdesta joka kolkan, mutta Joutsaaren löysin vasta viime kesänä. Tiesin missä se on, mutta en ymmärtänyt, minkälainen helmi on kyseessä. Koko se miljöö ja yleinen sauna oli erittäin positiivinen löytö.

Anneli Seppälä. Kuva: Sami Kuusivirta

Anneli Seppälä

Kärsin siitä, kun Lahdesta puhutaan vähättelevästi. Täällä on niin paljon hienoja asioita, kuten kaupungintalo, joka on seisonut tuossa mäellä jykevänä jo yli 100 vuotta. Minusta lahtelaisten pitäisi perehtyä kaupunkiinsa tarkemmin. Meillä on vaikka kuinka paljon nähtävää. Tulisivat kesällä Lahti-opastuksille tai tutustuisivat kaupunkiin omin päin. Netissäkin on Albumit auki -projekti, jossa on hirveästi kuvia historiasta ja nykypäivästäkin.

Tulevaisuuden suhteen huolestuttaa yleinen taloustilanne. Onneksi en ole päättäjä, kun rahaa ei ole ja joka paikkaan sitä pitäisi riittää. Toivon, että kaupungin puistot ja järvet säilyvät tulevaisuudessakin. Salpausselän harju ei ainakaan katoa minnekään.

Leena Sorvali. Kuva: Sami Kuusivirta

Leena Sorvali

Olen tykännyt Lahdesta aina. Täällä on hyvät kulttuuri- ja liikuntapalvelut, kaupunki on kompaktin kokoinen ja kaikenlainen asiointi on helppoa.

Olen syntynyt Nastolassa, mutta muuttanut pois jo yksivuotiaana. Lahteen muutin 70-luvun vaihteessa. Siitä Lahti on muuttunut valtavasti ja parempaan suuntaan. Olen tehtyjen uudistusten, kuten Toriparkin ja Aleksin remontoimisen kannattaja. Tulevasta taidemuseosta olen hirveän iloinen, ja Sibeliustalo on ollut huikea menestys hirmuisesta vastustuksesta huolimatta. Asiat asettuvat paikalleen pikkuhiljaa ja uudistusten arvo valkenee ajan kanssa. Lahdessa pieni, äänekäs joukko valittaa ja tyytyväinen enemmistö on hiljaa. Sitäkin kuulee vielä, että Lahdessa ei tapahdu mitään, vaikka tapahtumatarjontaa on valtavasti.

Kaupungin talouteen pitäisi kiinnittää paljon huomiota, mutta en hyväksy vastakkainasettelua, että pannaan esimerkiksi kulttuuri ja terveydenhoito vastakkain. Eivät ne ole vastakkaisia asioita. Terveenä pysyäkseen ihminen tarvitsee myös kulttuuria.

Kino Iiriksessä esitetään historiallisia Lahti-filmejä lauantaisin ja keskiviikkoisin 1.–12.12. Näytökset alkavat lauantaisin kello 12, keskiviikkoisin kello 18. Näytöksiin on vapaa pääsy.

Mikä?

Lahti-seura ry

Vuonna 1946 perustettu kotiseutuyhdistys.

Noin 170 jäsentä. Jäsenmäärä pysynyt viime vuodet vakaana.

Järjestää muun muassa tapahtumia ja retkiä sekä julkaisee Hollolan Lahti -nimistä lehteä.

Järjestänyt elokuvanäytöksiä paikallisista filmeistä ja lyhytelokuvista sekä erilaisia keskustelutilaisuuksia.

Vakiintuneisiin tapahtumiin kuuluu seuran vuosijuhla Lahden kaupungin syntymäpäivänä 1. marraskuuta. Vuodesta 1981 juhlan ohjelmassa on ollut Vuoden lahtelaisen valinta.

Vuodesta 2010 seura on myöntänyt vuosittain tunnustuksen nuorelle henkilölle tai nuorista koostuvalle ryhmälle, joka on esimerkkinä ja eduksi Lahdelle.

Seura on mukana Kotiseutufilmit– ja Albumit auki -hankkeissa.

Seura on Suomen Kotiseutuliiton, Hämeen Heimoliiton, Päijät-Hämeen Tutkimusseuran ja Päijät-Hämeen Elokuvakeskus ry:n jäsen.

Lähde: lahtiseura.fi
Lahti-filmit

Ohjelma

Risto Ilola on tallentanut Lahtea autonratista käsin. Ajankuvaa 1980- ja 1990-luvuilta. Kesto 15 min.

Unkarilaiset hiihtäjät Lahdessa. Kari Vähävuoren dokumentissa unkarilaishiihtäjät kertovat jännittävästä matkastaan Moskovan kautta Suomeen vuonna 1969. Kesto 13 min.

Pauli Koho tallensi Nastolan kotiseutumuseon makasiinin siirron 1988. Kesto 15 min.

Höyryjuna maalaisasemalla. Keijo Skipparin ja Tertta Saarikon Lemmenlatu-dokumentista editoitu höyryjunakohtaus Vierumäen rautatieasemalla kesältä 2017. Kesto 8 min.

Katoavaa Lahtea. Pentti Ruohoniemen värillinen kaitafilmi Lahdesta vuodelta 1958. Filmi näytetään harvinaisuutensa takia uusintana. Kesto 10 min.

Janne Urpunen
janne.urpunen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi