Aiheet
Päijät-Häme

Cheek ja Minna Kauppi ovat tehneet jo yhden elämäuran - mitä seuraavaksi?

Cheek. Kuva: Laura Rinta-Jouppi

Oletko tunnistanut intohimosi ja saat toteuttaa sitä päivittäin? Moni ei ole. Helposti tulee ajauduttua samaan uomaan, mitä kaikki muutkin kipittävät päivästä toiseen.

Ja jos poikkeaa kaavasta, siihen ei välttämättä saa kannustusta vaan pikemminkin paheksuntaa ja kulmien mutristelua.

Intohimo ei siis pelkästään riitä, pitää olla myös vahva itsetunto ja mielellään jokin muu voimavara.

Olen ollut onnekas, että olen löytänyt edes yhden intohimon. Cheek

Elokuun lopulla Lahden mäkimontussa Cheek eli Jare Tiihonen saattoi päätökseen uransa. Poikkeuksellinen artisti saavutti urallaan kaiken mahdollisen ja vielä paljon enemmän tehden asioita, joita kukaan suomalainen artisti ei ollut aiemmin tehnyt. Tiihonen halusi lopettaa huipulla ja niin hän teki.

Lehdistötilaisuudessa Tiihonen kertoi tärkeimmäksi voimavarakseen kaksosuuden, mikä on siivittänyt Cheekin menestykseen.

– Mun kaksoisveli Jere ja kaksosuus ovat olleet suurin voimavara itseluottamukseen ja asenteeseen. Siitä kaikki on lähtenyt.

Minna Kauppi. Kuva: Hakalisto Laura

Mikä sytyttäisi?

Entä sitten, kun on luonut uran intohimostaan ja saavuttanut kaiken. Mistä voisi syttyä uudelleen? Kysyin asiaa Tiihoselta: Onko sinulla jotain muuta intohimoa kuin musiikki.

– Ei ole, mutta olen ollut onnekas, että olen löytänyt edes yhden intohimon ja onnistunut luomaan harrastuksesta duunin. Se on jo aika paljon yhdelle elämälle. Mutta olisihan se mahtavaa, jos joskus löytyisi jokin muukin intohimo, Tiihonen sanoo.

Tiihonen jatkaa musiikin parissa taustahenkilönä.

Lukas Leonin kanssa tehdään uusia biisejä, joten siten pysyn musiikissa kiinni. Nyt ei kuitenkaan tarvitse enää itse kantaa paineita eikä onnistua. Roolin vaihdos parrasvaloista taka-alalle tuntuu hyvältä, Jare Tiihonen kertoo.

Menestyksekkään uransa päättäneen Tiihosen kanssa samankaltaisessa tilanteessa ollut yhdeksänkertainen maailmanmestari, suunnistaja Minna Kauppi kertoo puolestaan neuvon, kuinka jatkaa elämää huippuvuosien jälkeen.

Lapsena ajattelin, että haluan olla maailman paras jossain. Minna Kauppi

– Ei kannata jäädä liian pitkäksi ajaksi hengaamaan ja fiilistelemään, vaan aika nopeasti lähteä etsimään muutakin sisältöä elämään. Vaikka taloudellinen tilanne olisi turvattu, kannattaa tehdä jotain mistä nauttii ja missä joutuu tekemään myös jotain. Pitkään paikallaan lilluminen sopii harvalle ihmiselle.

Jyväskylässä opiskellut ja 2002–13 asunut Kauppi saavutti urallaan kaiken, mistä urheilijana haaveili ja paljon päälle. Aktiiviuran aikana hän teki kaikki päätökset urheilu edellä eli 24/7 ajasta oli urheilijaelämää. Aika ammattiurheilijana tuli päätökseen kauden 2015 jälkeen, jotta muulle elämälle olisi tilaa.

Identiteetti hukassa

Uran jälkeen uuden identiteetin löytäminen ei ole ollut ihan helppoa.

– Lapsena ajattelin, että haluan olla maailman paras jossain, vaikkapa olympiavoittaja hiihdossa. En olisi silti ikinä uskaltanut unelmoida, että saavutan kaiken sen mitä saavutin. Olen todella kiitollinen ja tyytyväinen mun urasta. Loppua kohden mulla alkoi vaan olemaan vatsa jo aika täynnä. Voitontahto ja intohimo eivät olleet enää samanlainen roihu sisälläni kuin joskus aiemmin oli ollut.

– Tiesin oikeastaan aina, että en pysty laittamaan urheilua lapsen edelle, joten siinä vaiheessa, kun aloin perustaa perhettä en voinut olla enää huippu-urheilija. En olisi pystynyt esimerkiksi lähtemään kahdeksi viikoksi leirille ja jättämään lasta jollekin hoitoon. Olin 32-vuotias, kun lopetin ja silloin työurassa ja perheen perustamisessa oli kiireen tuntua. Ehdin olla vuoden töissä ennen kuin Ukko syntyi ja nyt olen ollut puolitoista vuotta kotona lapsen kanssa. Nyt on juuri se tilanne uudelleen, että pitäisi keksiä, mitä alkaisi tekemään. Tarvitsen lapsen lisäksi aivoille haastetta ja merkityksellistä tekemistä, missä on omia tavoitteita. Epävarmuus ja oman identiteetin hakeminen vievät aikansa ja edelleen haen sellaista työtä, missä olisi sydän mukana.

Voitontahto siivitti

Kilpaurheilussa Kaupin siivitti menestykseen voitontahto.

– Olen ollut lapsesta saakka tosi kilpailuhenkinen. Olen myös nuorimmainen lapsista, joten aina on pitänyt juosta vähän kovempaa, jotta pysyy sisarusten perässä. En ikinä esimerkiksi rakastanut suunnistusta samalla tavalla kuin jotkut muut urheilijat. Mulle urheilu ja kilpailu olivat se bensa, mikä sai liekkeihin.

Vankka itsevarmuus syntyi vanhempien realistisen kannustamisen myötä.

– Meitä lapsia kannustettiin aina, mutta ei hehkutettu taivaisiin, jos sai vaikka aluemestaruusmitalin. Kotona oli oikea suhtautuminen huippu-urheiluun, kun sitä tehtiin koko perheenä yhdessä ja se oli kivaa, Minna Kauppi kertoo.

Laura Rinta-Jouppi
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Lue seuraavaksi