Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Tervetuloa vanhusvyöhykkeelle - Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen rajoilla levittäytyy ikääntyneiden valtakunta

Suomen suurin yli 75-vuotiaiden osuus on Päijänteen kolmessa ympäryskunnassa.

Päijänteen rannalla lepää Luhanka, jonka väestöllinen huoltosuhde on maan heikoin. Kunnassa on asukaslukuun nähden maan toiseksi eniten yli 75-vuotiaita. Kuva: Sami Saarenpää

Ainoa korvin kuultava ääni kirkonkylän keskustassa on puiden havina, sillä yhtäkään autoa ei ole liikkeellä syyskuisena arki-iltapäivänä. Yksi rollaattori työntäjineen tekee hidasta matkaansa kohti kyläkauppaa.

Olemme Luhangassa, jossa vastaantulijoista noin joka viides on tilastojen mukaan yli 75-vuotias. Kunta on 734 hengen väestöllään Manner-Suomen pienin, ja sen huoltosuhde on koko maan heikoin: 100:aa työikäistä kohden on 104,5 ei-työikäistä: lasta tai – tässä tapauksessa todennäköisemmin – vanhusta.

Kirkonkylän keskustoria hallitsee kaksikerroksinen kunnanvirasto, jonka valkea maalipinta kupruilee uhkaavasti. Kunnan vaakunasta talon seinältä kurkistelee kuitenkin eloisa mäyrä. Luhangan kunnanjohtaja Tuomo Kärnä, 35, ei ole ihan varma, miksi juuri mäyrä.

Tuoreen kunnanjohtajan henkinen toteemieläin on toinen. Elävä fossiili, jota ei kaiken järjen mukaan enää pitäisi olla olemassa.

– Otamme krokotiilista mallia. Se on täällä, koska se on sopeutumisen mestari, Kärnä sanoo vakavalla naamalla.

Sopeutua Luhanka osaa. Kunta puskee eteenpäin ensisijaisesti siksi, että sen talous on ällistyttävästi tasapainossa. Viime vuonna ylijäämää tuli ropisemalla, ja taseessa on Kärnän mukaan mukavasti vielä omaisuuttakin: metsiä, sähköyhtiön osuus ja kiinteistöjä, joita ei ole tarvinnut realisoida. Veroprosentti on maakunnan alhaisin 18,50.

– Pyrkimys on päästä samaan Helsingin kanssa (18), mutta vielä ei ole uskallettu, Kärnä virnistää.

Luhangassa on juuri valittu uusi kunnanjohtaja, hän on 35-vuotias Tuomo Kärnä. Kuva: Sami Saarenpää

Loppuvuodesta ilmaantuvia valtionosuuslaskelmia odotellaan kuitenkin kunnassa joka vuosi kädet hioten, sillä lähes puolet kunnan tuloista tulee niistä (47 prosenttia). Valtionosuuksien suuruus on Luhangassa noin 4 300 euroa/asukas, kun ne keskimäärin Suomen kunnissa ovat noin 1 550 euroa/asukas.

Kärnä sanookin, että Luhangan kunnanjohtajan työ on riskien hallintaa.

Kalliita sairauksia ei toivota sattuvan kovin monta samalle vuodelle. Kunnanjohtaja myös tietää lasketun ajan tarkkuudella jokaisen kuntaan syntyvän pienokaisen. Yksi on tulossa, mutta varmaa ei ole, sattuuko syntymä tämän vuoden puolelle. Se olisi kunnanjohtajan toiveissa, sillä muutoin syntyvien määrä on tänä vuonna pyöreä nolla.

Mutta kuinka pieneksi kunta voi mennä, ennen kuin se pitää lakkauttaa?

Kärnän mielestä lakkautus uhkaa silloin, jos kunnalla ei ole kantokykyä hoitaa asukkaidensa palveluita. Ja Luhangalla on.

– Me olemme ylpeitä siitä, että pystymme hoitamaan vanhuksemme itse.

Kokonainen vanhusvyöhyke

Tilastoja tutkimalla huomaa, että Luhanka ei ole yksin. Päijänteen kainaloissa Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen rajoilla levittäytyy kokonainen vanhusvyöhyke.

Kaikkein eniten yli 75-vuotiaita asukkaita omaavan kunnan kunnia kuuluu Päijänteen toisella rannalla sijaitsevalle Kuhmoiselle. Luhanka on kakkonen ja kolmoseksi kirii naapurikunta Sysmä.

Mutta miksi Suomen vanhusvyöhyke on juuri täällä? Siihen ei aluetutkija Timo Aro osaa antaa yksiselitteistä vastausta. Joitakin aavistuksia hänellä kuitenkin on. Jos kunnat sijaitsisivat idempänä tai pohjoisempana, ne olisi ehkä jo lakkautettu.

– Näiden kuntien etäisyydet suuriin kasvukeskuksiin ovat siedettävät. Asutusta on varmasti enemmän kuin jos kunnat sijaitsisivat 100 kilometriä idempänä tai pohjoisempana.

Lisäksi kuntia yhdistää runsas kesämökkiasutus, mikä pitää elinkeinoja hengissä.

Aro ei pidä vanhusvyöhykkeen kuntien tulevaisuutta välttämättä hullumpana. Suomessa on Aron mukaan monia luhankoja vuonna 2030, kun suuret ikäluokat vanhenevat.

– Luhanka ja kumppanit ovat jo sopeutuneet vanhusväestön määrän kasvuun rukkaamalla palvelurakennettaan. Monessa muussa kunnassa se on vielä tekemättä. Nämä kunnat saattavat olla jo hyvässä iskussa silloin, kun muilla on vaikeuksia, Aro sanoo.

Tulossa on myös sote-uudistus, joka siirtää kalliit hoitokulut maakunnan murheiksi. Etätyötä tehdään yhä enemmän, ja yhä useampi kaupunkilainen haluaa oleskella talviasuttavassa mökissään yhä pidempiä aikoja. Vanhusvyöhykkeen parhaat vuodet saattavatkin olla jo näköpiirissä.

Vanhuskunnat: Kuhmoinen, Luhanka ja Sysmä

Kuntaliiton tilastojen mukaan suhteellisesti eniten yli 75-vuotiaita on kolmessa Päijänteen ympärillä olevassa kunnassa: Kuhmoisissa, Luhangassa ja Sysmässä.

Sysmä:

Tilanne 31.12.2017.

Asukkaita: 3 859

Huoltosuhde 95,7.

Yli 75-vuotiaita on 19 prosenttia väestöstä.

Muutos 2016–2017 -94 asukasta.

Kuhmoinen:

Asukkaita 2 252.

Väestöllinen huoltosuhde eli alle 15-vuotiaiden ja yli 64-vuotiaiden määrä 100:aa työikäistä kohti on 102,7.

Yli 75-vuotiaita 21 prosenttia väestöstä.

Väkiluvun muutos 2016–2017 oli -34 asukasta.

Luhanka:

Asukkaita: 734.

Väestöllinen huoltosuhde 104,5.

Yli 75-vuotiaita on 20 prosenttia väestöstä.

Muutos 2016–2017 -22 asukasta.

"Täällä on kaikki niin jees"

Johannes Huuskola, 17, ei halua muuttaa pois kotikunnastaan. Onneksi töitä on löytynyt. Kuva: Sami Saarenpää

Johannes Huuskola, 17, maalaa Luhangan kirkonkylällä huoltoasemalla bensapumppua. Hän ei ole aikeissa lähteä kotikonnuiltaan mihinkään.

– Tämä on niin mukava paikka. Täällä kaikki tuntevat toisensa, Huuskola toteaa.

Mikäs on jäädessä. Nuori mies on juuri valmistunut ammattikoulusta talonrakentajaksi, ja töitä on löytynyt omalta kylältä.

Harrastuksia Huuskolalla on vaikka millä mitalla.

– Kyllä täällä tekemistä riittää, tosin kaikki tekeminen liittyy jotenkin luontoon. Metsästän ja kalastan, Huuskola kertoo.

Kyläkaupassa työskentelevä Minna Laine käväisi kouluaikana Heinolassa, mutta kaupunkielämä ei kiehtonut. Hän palasi kotikonnuilleen ja kunnostaa nyt paraikaa vanhaa kotitaloaan.

– Täällä on vaan niin jees, hän sanoo.

Kyläkauppias Jarno Ankerman muutti Luhankaan ihastuttuaan paikan maisemiin. Kuva: Sami Saarenpää

Kyläkauppaan on juuri saatu uusi kauppias, Etelä-Suomesta muuttanut Jarno Ankerman. Hän kertoo ajatelleensa, että viettää loppuikänsä Helsingin seudulla. Sysmästä hän hankki vain vapaa-ajanasunnon. Mutta sitten idylli sulki syliinsä.

– Ihastuin tähän luontoon, järveen ja maisemiin. Ihmiset ovat täällä todella ystävällisiä ja ottaneet hyvin vastaan, Ankerman sanoo.

Niinpä hän muutti pysyvästi Luhankaan. Kauppaa hän suunnittelee laajentavansa. Tulossa on ruoan kotiinkuljetusta, venebensaa ja uusi terassi.

Päijänne antoi leivän

Esteri Välikangas, 84, on aina asunut Luhangassa. Kuva: Sami Saarenpää

Esteri Välikangas, 84, on asunut aina Luhangassa. Ensin lapsuudenkodissa, sitten omassa kodissaan ja nyt jo useamman vuoden ajan palvelukeskus Tuuliharjun asunnossa Luhangan kirkonkylällä.

– Meillä oli köyhä perhe, ei siinä ollut mahdollisuutta lähteä töihin muualle, Välikangas toteaa vailla pienintäkään katkeruutta.

Luhangassa hänen on ollut hyvä olla.

Välikankaan lapsuuden perheeseen kuului isä, äiti ja yhdeksän lasta. Sodassa terveytensä menettänyt perheenisä kuoli, kun Välikangas oli kuusivuotias. Se tiesi työtä, työtä ja työtä. Kotona, heinä- ja viljapelloilla ja perunapelloilla.

– Olen kyllä sanonut, että eivät nykyajan nuoret tiedä mitään työstä, Välikangas hymähtää.

Oman perheen Välikangas perusti muutaman kilometrin päähän lapsuudenkodista Päijänteen rannalla sijaitsevaan pieneen mökkiin, jossa hän kasvatti kaikkiaan viisi lasta.

Elanto perheelle tuli metsätöistä ja Päijänteestä, jonka kalansaaliit kuljetettiin Jyväskylään. Usein koko perhe oli auttamassa kalastamisessa, sillä päivähoitoa ei ollut.

– Kyllä lapset kaloja oppivat perkaamaan ja syömään ja hyvin keksivät leikit veneessä, vaikka leluja ei ollut, Välikangas myhäilee.

Vuonna 1974 mökkiin vedettiin sähköt, mutta vain yksi huone raatsittiin laittaa sähköllä lämpiäväksi.

Lasten aikuistuessa töitä ei kuitenkaan ollut enää tarjolla, siksi he lähtivät kuka minnekin tienaamaan. Kun mies kuoli, raskaat lumityöt ja puilla lämmittäminen jäivät Välikankaan huoleksi. Nelisen vuotta sitten hän sai lopulta paikan vanhainkodista. Tuuliharjua Välikangas ei lakkaa kehumasta.

– Tämä on kaikista paras paikka, jossa olen ollut.

Kesäisin hän keittää kahvit pulloon ja lähtee ystävineen nauttimaan maisemista joen rantaan.

Puoliso hukkui

Luhangan keskustorilla kohtaamme eläkepäiviään viettävät Ohvot: Eskon ja Pirkon. Pirkko Ohvo on löytänyt neliapilan. Se kuulemma löytyy näiltä kulmilta joka kävelyretkellä.

Pirkko ja Esko Ohvo toimivat ennen kyläkauppiaina, mutta ovat nyt eläkkeellä. Kuva: Sami Saarenpää

– Tämä on semmoinen pieni gallialaiskylä, jossa ei pelätä muuta kuin että taivas putoaa niskaan. Kaikki tuntevat toistensa asiat – jopa liiankin hyvin, hän kuvaa hymyillen.

Kokemusta hänelläkään ei ole mistään muusta asuinpaikasta. Esko Ohvo sentään kertoo olevansa kotoisin Kannonkoskelta, mutta löydettyään Pirkkonsa hänkin jäi tänne.

Neliapiloista huolimatta onni ei kuitenkaan aina ole ollut Pirkko Ohvolle suotuisa. Päijänne tuo näille seuduille elannon ja kauneuden, mutta on se myös ottanut. Pirkon ensimmäinen puoliso hukkui Onkisalon lähistöllä postinkuljetusmatkalla. Onneksi kaveriksi löytyi myöhemmin Esko.

Keskimaan kaupanhoitajina viereisessä kyläkaupassa uransa tehneet Ohvot viettävät aikansa metsäpalstaa hoitaen, kävelyllä käyden tai Mestarien liigaa katsellen.

– Esko opetti minulle sen jalkapallon seuraamisen. Se on ihanaa!

Lähtiäisiksi Pirkko Ohvo vielä huikkaa elämänohjeensa.

– Muista, että elämästä pitää nauttia.

Katri Nieminen / Uutissuomalainen
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi