Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Variksen pariskunta avasi kotinsa ovet nuorelle turvapaikanhakijalle – "Minulla ei ole ollut perhettä, mutta nyt on"

Hartolassa etsitään edelleen kummiperheitä ja tukihenkilöitä yksin maahan tulleille alaikäisille turvapaikanhakijoille.

Ali-Ahmed Mirzein lempipaikka Juhani ja Eva Variksen kotona on laituri, josta avautuu näkymä Jääsjärvelle. Kuva: Sari Asikainen

Yli satavuotiaan hartolalaistalon kahvipöydässä käydään mielenkiintoista keskustelua. Eva ja Juhani Varis pohtivat, kuinka selittää Ali-Ahmed Mirzeille, mitä tarkoittaa hävikki.

Variksen pariskunta on selvästi jo tottuneet kysymään, tietääkö Mirzei varmasti, mitä suomalaisten kummalliset sanat tarkoittavat.

– Alilla on jo kunnioitettava sanavarasto, Juhani Varis kehuu, ja jatkaa hymyillen:

– Olen lohduttanut, että vaikka suomen kielioppi on kamalaa, niin kaikki rikkovat sen sääntöjä puhuessaan.

Yhdessä oleminen on niin luontevaa ettei uskoisi, että Varisten ja Mirzein ystävyys on varsin tuore. Vaikka Mirzei on asunut Hartolassa kohta kaksi vuotta, kohtasivat pariskunnan ja nuoren miehen polut vasta muutama kuukausi sitten.

Rauhallista ja turvallista

Hartolan perheryhmäkodissa asuva Mirzei sai pariskunnasta kummiperheen, joita yksin Suomeen tulleille alaikäisille turvapaikanhakijoille on Hartolassa etsitty vuoden alusta lähtien. Sekä Eva että Juhani Varis ovat opiskelleet aikoinaan ulkomailla, joten he tietävät paikallisten ystävien merkityksen.

Erityisesti toivomme pariskuntia ja "isähahmoisia" miehiä. Silta-hankkeen hanketyöntekijä Tarja Hallavainio

Mirzein polku Suomeen on ollut kuitenkin varsin erilainen kuin Varisten omat kokemukset. Pakistanissa syntynyt Mirzei on ollut yksin jo seitsemän vuotta: ensin neljä vuotta Iranissa, sen jälkeen kolme Suomessa.

– Minulla ei ole ollut perhettä. Mutta nyt on, Mirzei sanoo kummivanhemmistaan.

– Pidän suomalaisesta kulttuurista, täällä on rauhallista ja turvallista. Nyt voin nukkua yöllä rauhassa, Mirzei jatkaa.

Juhani Varis kertoo olevansa vaikuttunut siitä, miten rauhallinen Mirzei on.

– Lapsuus on ollut pakenemista maasta toiseen. Harvalle on tapahtunut niin paljon kasvuvuosien aikana, kuin Alille on.

Tehdään tavallisia asioita

Kun Mirzei ensimmäisen kerran tuli vierailemaan Varisten luona perheryhmäkodin ohjaajan kanssa, oli tärkeää selvittää, ettei nuori mies pelkää koiria.

– Nyt hän jo komentaa koiraa paremmin kuin minä. Alilla on parempi upseeriääni, Juhani Varis naurahtaa.

Kesän aikana Mirzei kyläili Varisten luona kahdesta kolmeen kertaa kuukaudessa. Yhdessä on tehty Eva Variksen mukaan hyvin tavallisia asioita: käyty koiran kanssa kävelylenkeillä ja tehty yhdessä ruokaa.

– Olemme oppineet samalla paljon myös Alin kulttuurista. Se on ollut todella mielenkiintoista.

Yhteistä tekemistä on löytynyt myös musiikin parista. Yhdessä on käyty lähialueen lauluilloissa ja konserteissa. Myös tavalliset keskustelut ovat tärkeitä.

– Suomen kielen osaaminen on todella tärkeää. Suomessa on vaikeaa, jos ei osaa kieltä, Mirzei sanoo.

– Ja kyllä sinä vielä opit, koko ajan, Juhani Varis kannustaa.

Haaveissa siintää työelämä

Mirzei on aloittanut koulunkäynnin vasta tullessaan Suomeen, ja kahlattavana läpi on koko peruskoulun oppimäärä. Siksi Varisten mielestä on tärkeää, että he voivat tarjota kumminuorelleen rauhallisen paikan läksyjen tekoon.

Mirzei on päässyt tutustumaan myös suomalaiseen työelämään. Kesälomalla hän pääsi kokeilemaan kahta eri työtä: ensin autopesulassa ja sen jälkeen mansikanmyyjänä.

Tulevaisuuden haaveammatti on kuitenkin jotakin ihan muuta.

– Hitsaaja, Mirzei kertoo.

Varikset toivovat, että ihmiset lähtisivät rohkeasti mukaan kummiperhetoimintaan.

– Tästä saa niin paljon, eikä tämä vaadi mitään erikoisosaamista. Olisi tärkeää, että nuoret saisivat elämäänsä pysyviä aikuisia, Eva Varis näkee.

Esimerkiksi opiskelu voi kuitenkin viedä Mirzein pois Hartolasta.

– Mutta vaikka Ali lähtisi muualle, toivomme suhteen jatkuvan, Eva Varis miettii.

Miehet vierellä nyökyttelevät – yhteys on syntynyt pysyväksi.

Kummeja etsitään edelleen

Hartolan perheryhmäkodissa asuu tällä hetkellä 19 yksin Suomeen tullutta alaikäistä turvapaikanhakijaa, joille on myönnetty oleskelulupa. Kaikki nuoret ovat kertoneet haluavansa kummin, mutta vain neljälle sellainen on löytynyt.

– Nuoret tulevat usein kysymään milloin he saa oman kummin. Eli tarvetta on paljon, kummitoiminnasta vastaavan Silta-hankkeen hanketyöntekijä Tarja Hallavainio kertoo.

Hallavainio kertoo, ettei kummius vaadi erikoisjärjestelyjä: nuoren kanssa voi tehdä esimerkiksi normaaleja kotiaskareita, samalla seurustellen.

– Yhteinen kieli on suomi, sillä nuoret kaipaavat puhumisen harjoitusta lisää. Nuoret kyllä osaavat jo melko hyvin suomea.

Kummien ei välttämättä tarvitse asua Hartolassa, sillä tapaamiset onnistuvat vaikka kummi asuisikin toisessa lähialueen kunnassa. Kummeiksi sopivat erilaiset perheet, kuin yksittäiset aikuisetkin.

– Erityisesti toivomme pariskuntia ja "isähahmoisia" miehiä, Hallavainio lisää.

Kummeille ja tukihenkilöille järjestetään perehdytys, jossa tutustutaan muun muassa vapaaehtoistoiminnan periaatteisiin ja maahanmuuttajanuorten kulttuuritaustaan.

– Kummiuden alettua järjestämme myös vertaistapaamisia.

Sari Asikainen
sari.asikainen@itahame.fi
@
Voisitko harkita kummi- tai tukiperheeksi ryhtymistä alaikäiselle turvapaikanhakijalle?
Voisitko harkita kummi- tai tukiperheeksi ryhtymistä alaikäiselle turvapaikanhakijalle?
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat:

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi