Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Hemmo Honkala perusti nuorukaisena kotiinsa museon, joka on todellinen menneisyyden aarreaitta – tältä siellä näyttää

Talonpoikaiskulttuurisäätiö palkitsi Hemmo Honkalan perjantaina Tupalan talomuseossa tekemästään työstä. Hämäläinen umpipiha kätkee sisäänsä esimerkiksi 1700-luvun alussa rakennetun riihen, jonka portinpielessä on pentagrammi ja uhrikivi.

Päärakennus on 177 vuotta vanha. Kuva: Aku Isotalo

Yli sata vuotta vanha seinäkello helähtää tasatunnin merkiksi Tupalan päärakennuksessa Asikkalan Myllykselässä. Kello käy, mutta leveistä hirsistä vuonna 1841 rakennetussa talossa aika on pysähtynyt.

59-vuotias Hemmo Honkala istuu tuvan nurkassa pienellä sängyllä. Tässä hän nukkui yönsä 9-vuotiaaksi asti, kunnes perhe muutti lähelle rakennettuun uuteen taloon, jossa Honkala asuu edelleen.

Vanhassa kodissa vesi nostettiin kaivosta ja ruoka tehtiin puuhellalla. Halla kurkotti talvipakkasilla hirsien välistä tupaan.

– Nukuin myssy päässä. Uusi talo oli aivan luksusta. Siellä oli suihku. En ollut sellaista koskaan nähnytkään.

Umpipihalle pääsee kolmesta suunnasta: pääsisäänkäynnin lisäksi on karjaportti ja heinätallin portti. Porteille Honkala on rakentanut susiportit, joilla ennen vanhaan estettiin petojen pääsy pihalle. Kuva: Aku Isotalo

Museoajatus syntyi nuorena poikana koulussa

Tyhjilleen jäänyt Tupala avautui museovieraille syksyllä 1975. Honkala sai ajatuksen vanhan kotitalon ja sen pihapiirin museoimisesta Seurasaaren ulkomuseoon tehdyllä kouluretkellä.

Perjantaina kymmeniä vuosia jatkunut museotyö palkittiin Talonpoikaiskulttuurisäätiön kunniapalkinnolla. Perusteluissa todetaan, että talomuseo on talonpoikaiskulttuurin helmi ja ainutlaatuinen kokonaisuus.

Jotain on tullut tehtyä kulttuurin hyväksi. Museotyöstä palkittu Hemmo Honkala

Kuvailussa ei ole liioittelua: Tupalasta löytyvät perinteiset entisajan rakennukset mallassaunaa myöten. Hämäläisen umpipihan arvoa nostaa se, että kaikki rakennukset ja esineet ovat tilan omia. Mitään ei ole tuotu muualta.

– On hienoa saada tunnustusta työstä. Jotain on tullut tehtyä kulttuurin hyväksi, Honkala myhäilee.

Honkala on hoitanut museota maa- ja metsätöiden ohessa. Viime vuosina museo on vienyt yhä suuremman ajan miehen päivistä.

– Museo ei sinänsä tuota mitään, mutta tuntuu hyvältä, että on pystynyt säilyttämään tämän.

Museossa on valtava määrä vanhoja esineitä. Kaikki esineet ovat Hemmo Honkalan suvun jäämistöä. Tupala on ollut saman suvun hallussa 500 vuotta ja Hemmo Honkala on suvun järjestyksessään 19. isäntä. Kuva: Aku Isotalo

Merkit muinaisista uskomuksista ovat säilyneet tähän päivään

Tupalan vanhin rakennus on 1700-luvun alkupuolella rakennettu riihi, jossa on puitu viljaa viimeksi 200 vuotta sitten.

– Tämän rakensi isoisän isoisän isoisän isäni Matti Ristonpoika. Kaikki työvaiheet on tehty kirveellä.

Joensuun yliopiston tutkija Pentti Zetterberg kävi tutkimassa riihen rakennuspuiden ikää 2000-luvun alussa. Tutkimuksessa selvisi, että vanhin mänty on ollut sormenkorkuinen taimi 1400-luvun puolivälissä. Kaadettaessa se on ollut 280-vuotias.

– Hyvälaatuista puuta on valittu isonvihan jälkeen, Koskela toteaa.

Riihen oven vieressä näkyy haaleasti siihen raaputettu pentagrammi eli viisikanta. Kyseessä ei ole kylän poikien kolttonen vaan merkki entisajan uskomuksista.

– Se oli kuulemma suojeluksen merkki aikanaan, Koskela sanoo.

Portin edessä lepää laakea kivi, johon kaiverrettuihin kuppeihin museovieraat ovat vuosien varrella jättäneet kolikoitaan.

– Pappa toi uhrikiven metsästä tähän kauan sitten.

120 vuotta vanha hevoskiertolaite on täydellisessä kunnossa. Kuva: Aku Isotalo

Tavaroita ja tarinoita riittää

Vanhaa esineistöä on säilynyt Tupalassa hengästyttävä määrä. Museovierailijaa ilahduttaa, että talon isäntä osaa kertoa esineistä ja niiden historiasta.

– Yksikin ihminen kävi täällä kolmena päivänä. Kaikkea ei kuulemma pystynyt sulattamaan yhdellä kertaa.

Riihipihalta löytyy eräs Honkalan ylpeyden aiheista: 120 vuotta vanha hevoskierto. Kahden hevosen pyörittämän voimansiirtovälineen avulla käytettiin puimakonetta.

– Tästä käytiin 15 vuotta sitten ottamassa mallia Seurasaareen rakennettuun hevoskiertoon.

Hemmo Honkala esittelee isoisänsä vanhaa matkalaukkua, jota on ihastellut antiikkikauppias Wenzel Hagelstamkin. Kuva: Aku Isotalo

Menneisyyden säilyttäjä ei käy kauppaa

Yli 40 vuotta kulttuuriperintöä vaalinut Honkala on huomannut, että tieto entisajan elämänmenosta katoaa kiihtyvällä tahdilla.

– Nuoremmat eivät ainakaan tiedä yhtään mitään. Vanhempia kun tulee, niin he ihastelevat ja sanovat, että heilläkin oli joskus vastaava esine tai rakennus, mutta se on hävitetty.

Siitä, että vanhat esineet ovat säilyneet Tupalassa, saadaan kiittää Honkalan lisäksi hänen isoisäänsä.

– Hän ei myynyt mitään keräilijöille, vaikka heitä kävi täällä paljon 1940–1960-luvuilla.

Vaikka suurella osalla talon esineistöstä on antiikkiarvoa, ei Honkala itsekään aio myydä mitään pois. Tarjouksia kyllä on tullut.

– Se nyt olisikin, että alkaisin myymään, kun eivät edellisetkään ole myyneet. En varmasti myy!

Lue myös: Kaupunginmuseo tyrmää Marskin patsaan siirtämisen – "Veistoksella on kiinteä suhde Lahteen ja sijaintipaikkaansa"
Tallessa on Honkalan isoisän suojeluskuntakäsivarsinauhakin. Kuva: Aku Isotalo
Viiskanta on kaiverrettu 1700-luvun alkupuolella rakennetun riihen portinpieleen. Kuva: Aku Isotalo
Honkala säikähti pahanpäiväisesti, kun riihen perälle kerätyt lapiot kaatuivat kuin dominopalikat. Kuva: Aku Isotalo
Miltei 300 vuotta vanhan riihen seinällä roikkuva katajainen kalahaavi ja muikkuverkko muistuttavat menneistä ajoista. Kuva: Aku Isotalo
Kuppikiven kuppeihin on jätetty kolikoita. Kuva: Aku Isotalo
Mallassaunassa ei ole kuivatettu olutmaltaita enää aikoihin. Kuva: Aku Isotalo
Hemmo Honkala kunnosti nuorena poikana Tupalan vanhan päärakennuksen 1800-luvun asuun. Sittemmin museon piiriin ulotettiin koko umpipiha ja myös riihipiha. Kuva: Aku Isotalo
Kuva: Aku Isotalo
Kuva: Aku Isotalo
Kuva: Aku Isotalo
Tupalan talomuseo

Auki kesäaikaan

Vuodesta 1975 toiminut museo Iso-Äiniön kylässä.

Hämäläisen umpipihan rakennukset ovat 1700–1800-luvuilta.

Rakennuksissa on paljon vanhaa talonpoikaisesineistöä.

Auki kesä-syyskuussa sopimuksen mukaan.

Museossa on vieraillut noin 10 000 kävijää reilun 40 vuoden aikana.

Juha Kaita-aho
juha.kaita-aho@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X