Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Sofia Elfvengrenin raskaus keskeytettiin 19. raskausviikolla: "Olisi ollut todella rankkaa herätä joka aamu ja miettiä, onkohan lapsi kuollut vai elääkö hän vielä"

Edellisellä viikolla perhe kuunteli lapsen sydänääniä neuvolassa. Torstai-aamuna perhe lähti katsomaan tervettä vauvaa ja illalla täytettiin lomake raskaudenkeskeytyksestä. Viikkoa myöhemmin, raskausviikolla 19, Sofia Elfvengren synnytti kuolleen pojan. Sikiövauriosta johtuvia geneettisiä keskeytyksiä tehdään Suomessa alle 4 prosenttia kaikista keskeytyksistä.

Sofia Elfvengren sanoo, että keskeytyksen jälkeen hänen suhtautumisensa pieniin vastoinkäymisiin on muuttunut. "Elämää on elettävä päivä kerrallaan". Kuva: Aku Isotalo

Heinolan Lusissa asuva Sofia Elfvengren, 24, istuu remontoidun mummonmökin keittiössä. Seiniä koristavat kuvat noin kaksi vuotiaan Saga-tyttären ensimmäisistä vuosista. Välillä kyyneleet nousevat pintaan, sillä keskustelun aihe on rankka: Sofia menetti toisen lapsensa, Sulon, 19. raskausviikolla. Kuolleen pojan syntymästä tulee lauantaina kuluneeksi seitsemän kuukautta.

Raskaudenkeskeytyksiin liittyvää keskustelua on käyty tiiviisti Suomessa viime viikkojen aikana. Keskustelu sai alkunsa, kun ulkoministeri Timo Soini (sin.) osoitti jälleen avoimesti tukeaan maalle, jossa on konservatiivinen aborttilainsäädäntö.

Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd.) on tukenut avoimesti Soinin kantaa ja ylipäätään ministerin oikeutta ilmaista omaa vakaumustaan abortin suhteen. Räsänen sanoi myös Ylen haastattelussa seisovansa edelleen aikaisempien puheidensa takana, jossa hän on ilmoittanut, ettei suostuisi lääkärinä toimittamaan aborttia, vaikka se olisi hänen virkavelvollisuutensa.

Räsänen on myös arvostellut abortteja kolumnissaan, jossa hän suomi jopa Valviran luvalla, raskausviikoilla 20–24 tehtäviä keskeytyksiä, joissa syynä voi olla esimerkiksi sikiön geneettinen vika.

Päällimmäinen ajatukseni oli se, että mieluummin otan itselleni sen tuskan ja kärsin kuin se, että lapsi kärsii. Sofia Elfvengren

Myös Terveyden ja hyvinvoinnin (THL) laitoksella on huomioitu viimeaikainen keskustelu. THL:n erikoissuunnittelija Anna Heino ei ota kantaa kansallisen aborttilain sisältöön, mutta muistuttaa, että tietyt epämuodostumat, kuten sydämen epämuodostumat, eivät aina näy ennen 20. raskausviikkoa.

– Kenenkään ei myöskään pitäisi tarvita tehdä keskeyttämispäätöstä kiireellä. Naisella ja perheillä tulisi olla ainakin viikko aikaa miettiä päätöstään ja tutkia mahdollisuuksiaan. Mitä alemmas keskeytyksen aikaa kiristetään, sitä vähemmän miettimisaikaa jää, sanoo Heino.

Heinolalainen Sofia Elfvengren haluaa kertoa oman tarinansa geneettisestä keskeytyksestä. Hänen mukaansa verkossa vellovat negatiiviset kommentit ja keskustelut raskaudenkeskeytyksestä tekevät hänet surulliseksi. Keskeytyksen taustalla voi olla useita syitä, eikä kaikkia voida laatikoida samaan pinoon.

– En usko, että kukaan raskaudenkeskeyttämistä kritisoivista toivoisi kärsimystä omalle lapselleen. Kuten omalla kohdallani, keskeytys ei ole välttämättä ainut vaihtoehto, mutta se voi olla paras mahdollinen ja se oikea ratkaisu lapsen itsensä kannalta, sanoo Elfvengren.

Aamulla lähdettiin katsomaan tervettä vauvaa

Elettiin viime vuotta. Loka-marraskuun taitteessa Sofia Elfvengren ja hänen miehensä saivat tietää odottavansa parin toista lasta. Pari oli haaveillut kahdesta lapsesta ja esikoinen täyttäisi pian kaksi vuotta.

– Mielestäni oli todella mukavaa, että lapsista olisi seuraa toisilleen ja pikkulapsiaika menisi siinä samassa molempia hoitaen, itsekin useamman sisaruksen perheestä tuleva Sofia kertoo.

Alkuraskaus sujui hyvin. Ensimmäiset ultraäänikuvat otettiin 13. raskausviikolla ja viikko myöhemmin vauvan potkut alkoivat tuntua.

– Siinä 17. raskausviikon kohdalla päätimme varata ultra-ajan yksityisen klinikan kautta, koska toivoimme vahvistusta lapsen sukupuolesta. Sekä mieheni että minä olimme ajatelleet, että lapsi voisi olla poika, kertaa Sofia.

Vain viikkoa aikaisemmin koko perhe oli vieraillut neuvolassa, jossa lapsen sydänäänet olivat kuuluneet selkeästi ja kaikki oli vaikuttanut normaalilta. Maanantaina Sofia keskeytti lähihoitajaopintonsa väliaikaisesti keskittyäkseen raskauteen. Yksityinen ultra-aika oli varattu torstaiksi.

– Ultrassa näkyi pojan pää ja raajat, mutta ruudun keskellä, siinä missä vatsan olisi pitänyt olla, näkyi vain musta aukko.

Sofia Elfvengren ei tiedä, uskaltaako hän enää yrittää toista lasta rankan kokemuksen jälkeen. Toisaalta hän toivoisi, että Saga-tytär saisi sisaruksen, sillä hän on itse nauttinut kasvamisesta sisarusten kanssa. Kuva: Aku Isotalo

Pari sai yksityiseltä klinikalta kiireellisen lähetteen Päijät-Hämeen keskussairaalan lääkärille muutaman päivän päähän, mutta Sofia onnistui saamaan lääkäriajan äitiyspolilta jo samalle päivälle.

Sairaalassa lääkäri vahvisti, että lapsi oli kuin olikin poika, mutta kärsi harvinaisesta geneettisestä viasta, jossa virtsaputkesta puuttui pieni palanen, minkä vuoksi virtsa kerääntyi lapsen vatsaan. Samanlaisia tapauksia sattuu Päijät-Hämeessä lääkärin mukaan noin kerran viidessä vuodessa. Kyseessä ei ole periytyvä sairaus, vaan kyseinen rakennevika on sattumankauppaa, sanoo Sofia.

– Ensimmäisessä ultrassa sitä ei nähty, koska lapsi ei ollut vielä niin kehittynyt. Lääkärin mukaan lapsen rakko oli paisunut niin isoksi, että se painoi myös sisäelimiä kasaan eli sisäelimetkään eivät olleet päässeet kehittymään, kuten keuhkot. Lapsivesikin oli loppumassa, sillä virtsa vei siltä tilaa. Lääkäri sanoi suoraan, ettei lapsella ollut mitään mahdollisuutta selvitä hengissä: joko lapsi kuolee vatsassa tai viimeistään syntyessään. Lääkäri suositteli, että haemme Valviralta lupaa raskaudenkeskeytykseen.

Sofia ja hänen miehensä täyttivät paperit ja lähettivät lupahakemuksen Valviraan vielä saman päivän aikana.

Valvira evää lupahakemuksia vain harvoin

Suomessa raskaudenkeskeytykseen tarvitaan useimmiten kahden lääkärin lausunto, mikäli keskeytys tehdään ennen 12. raskausviikon täyttymistä. Valviran lupa keskeytyksiin vaaditaan, kun keskeytys tapahtuu 12. raskausviikon jälkeen aina 20. raskausviikkoon asti. Valviran luvalla keskeytyksen voi tehdä 24. raskausviikkoon saakka, mikäli sikiöllä havaitaan vakavia vaurioita tai epämuodostumia. Keskeytys voidaan myös tehdä aina raskauden aikana, mikäli raskaus tai synnyttäminen aiheuttavat naiselle vakavaa terveyden- tai hengenvaaraa.

Suurin osa raskaudenkeskeytyksistä tehdään Suomessa ennen 8. raskausviikkoa. Sikiövaurioon perustuvia Valviran luvalla tehtäviä keskeytyksiä tehtiin vuosi sitten THL:n mukaan vain alle neljä prosenttia kaikista Suomessa tehdyistä keskeytyksistä.

Kaikkiaan Valvira myöntää lupia raskaudenkeskeyttämiseksi noin 900–1 000 vuosittain.

Lue myös: Aivokalvontulehduksen sairastanut Sara Ronkainen piti lukion jälkeen kolme välivuotta, lepäsi ja löysi kutsumusalansa
 

– Puolet Valviran myöntämistä luvista koskee raskausviikkojen 12– 20 aikana tehtäviä sosiaalisiin syihin perustuvia keskeytyksiä, joissa raskaus on yleensä myöhään huomattu, yllättävä, eikä lasta haluta pitää. Toinen puolikas luvista koskee edelleen lähes kokonaan ennen 20. raskausviikkoa tehtyä sikiön vaurioon perustuvaa keskeytystä. Vain yksi kolmasosa 500 sikiöperusteisesta keskeytyksestä tehdään 20. raskausviikon jälkeen ja silloinkin kyseessä on sikiön vakava vamma tai lapsi ei selviä hengissä, esimerkiksi aivot saattavat puuttua kokonaan, sanoo Valviran lakimies Tuula Stark.

Hänen mukaansa keskeytyslupia evätään vain harvoin.

– Mikäli jokin asia hakemuksessa ei ole lainmukainen, emme anna lupaa keskeytykseen. Keskimäärin lupia evätään vuodessa muutama kappale, selittää Stark.

Hoitohenkilökunnan reaktio raskaudenkeskeytykseen jännitti

Sofia Elfvengrenille kohtalokasta ultraa seurannut viikko oli kuin unta. Vielä ultran jälkeisenä perjantaina ja koko viikonlopun hän yritti selvittää kaikki mahdolliset tutkimukset, asiantuntijat, soitti useammalle lääkärille ja keskusteli verkon tukiryhmässä kahden saman kokeneen äidin kanssa, mutta kaikki sanoivat samaa – mitään ei ollut tehtävissä.

– Kävimme vielä maanantaina uudessa ultrassa. Halusin varmistua, ettei kyseessä ollut mikään ohimenevä tilanne. Minulla oli mukana iso lista kysymyksiä ja kävimme ne kaikki läpi lääkärin kanssa. Silloin viimeistään tiesin, että raskaus oli keskeytettävä.

Sinänsä keskeyttäminen ei ollut Sofian ainut vaihtoehto. Vauvaa olisi voitu kantaa niin sanotusti hänen luontaiseen kuolemaansa saakka, mutta kyseinen valinta olisi ollut raskas sekä lapselle että äidille. Myös lääkäri sanoi, että lapsi kärsi tilanteesta.

– Päällimmäinen ajatukseni oli se, että mieluummin otan itselleni sen tuskan ja kärsin kuin se, että lapsi kärsii. Olisi myös ollut todella rankkaa herätä joka aamu ja miettiä, onkohan lapsi kuollut vai elääkö hän vielä. Lisäksi minun oli ajateltava toista lastani, Sagaa, joka tarvitsi myös huolenpitoa.

Ihmisten sekä sairaalan henkilökunnan suhtautuminen keskeyttämispäätökseen pelottivat Sofiaa. Syyllisyys ja suru painoivat myös mieltä maahan.

– Raskaus oli jo niin pitkällä, että vauva synnytettiin alakautta. Ymmärsin myös, että lapsi tulee näyttämään ihan vauvalta. Olin todella ahdistunut siitä, ajattelevatko kätilöt, että minä murhaan oman lapseni, pelkäsin miten he suhtautuisivat synnytykseen. Päijät-Hämeen keskussairaalassa lääkäri kuitenkin antoi tukea ja varmisti, ettei kukaan tuomitse valintaamme. Se oli itselle iso asia. Pyysin, että puhuisimme vauvasta, emmekä alkiosta tai sikiöstä. Lisäksi halusin, että puhuimme synnytyksestä. Kaikki toiveeni kirjattiin ylös ja niitä kunnioitettiin synnytyspäivänä. Niiltä osin sairaalassa tilanteemme hoidettiin todella hyvin. Sain myös heti tukea sairaalapastorilta sekä psykiatriselta sairaanhoitajalta ja he olivat tukenani myös synnytyspäivänä ja sen jälkeen.

Sulo-pojan käden- ja jalanjäljet koristavat Elfvengrenin kotia. Kuva: Aku Isotalo

Synnytyspäivä koitti torstaina 25. tammikuuta, vain viikko siitä, kun Sofia ja hänen miehensä olivat kuulleet huonot uutiset. Synnytyspäivän odottaminen oli Sofian mukaan rankkaa, sillä vauva potki koko viikon.

Hän kuvailee synnytystilanteen ja supistuksien tuntuneen täysin samalta kuin esikoisen kohdalla. Lopulta Suloksi nimetty poika syntyi vain yhdellä ponnistuksella.

– Minä itkin, mies itki ja kätilö itki, mutta poika ei itkenyt.

Sofia ja hänen miehensä olivat toivoneet, että saisivat viettää aikaa lapsen kanssa. Siistimisen jälkeen lapsi tuotiin vanhemmille valkoiseen kääröön kapaloituna.

– Aluksi pelotti raottaa kapaloita, mutta lopulta olo oli helpottunut, että teimme sen ja saimme hyvästellä pojan. Oikeastaan siinä tilanteessa tunsin lapsesta ylpeyttä, niin kuin kuka tahansa äiti tuntee ylpeyttä juuri syntyneestä lapsestaan. Sulo näytti ihan samalta kuin Saga vauvana. Hän painoi 260 grammaa ja pituutta oli 22 senttimetriä.

Lapsesta silti näki, miksi keskeyttämispäätös oli tehty.

– Lapsen pää ja raajat näyttivät normaalilta, mutta vatsa oli todella pinkeä ja iso pojan kokoon nähden. Vatsa näytti siltä, että se voisi puhjeta minä hetkenä hyvänsä, Sofia sanoo.

Kätilö painoi vastasyntyneen jalan- ja kädenjäljet pahville, joka koristaa ultraäänikuvan kera Sofian ja hänen miehensä makuuhuonetta.

– Kaikki tuntuu niin epätodelliselta jälkikäteen, joten on hyvä, että on asioita, jotka jäivät muistoksi. Tavallaan muistot kertovat siitä, että tämä todellakin tapahtui meille. Itsekin koen, että olen kahden lapsen äiti. Olen synnyttänyt kaksi lasta, vaikka toista ei näykään missään virallisissa kirjoissa.

Takana puoli vuotta surutyötä

Synnytyksen jälkeiset seuraavat puoli vuotta olivat Sofialle ja hänen perheelleen rankkoja. Jo synnytysviikolla Sofialle tuli keskeytyksestä johtuvia komplikaatioita, kuten verenvuotoa, ja hän joutui uudestaan sairaalaan, samalle osastolle, jossa keskeytys oli tapahtunut.

– Ajattelin, että tämä on varmaan rangaistukseni, hän kertoo.

Erityisen rankan kokemuksesta teki myös se, että vaikka osastoilla oli omat ovensa, sijaitsee synnyttäneiden osasto käytännössä samassa tilassa kuin raskauden keskeyttävien naisten hoitotilat. Käytännössä näitä kahta erottaa vain toimisto, mutta osa osastoista on avointa tilaa.

– Jo synnytyksessä kuulin, kuinka viereisessä tilassa vastasyntyneet itkivät. Synnytyksen jälkeen tilanne oli vielä pahempi. Kuulin itkun yöllä ja päivällä. Halusin huutaa, että minäkin synnytin lapsen, mutta se on tuolla alhaalla (patologian osastolla). Silloin ajattelin, etten selviä tästä hengissä, Sofia kertoo.

Sofia Elfvengren sanoo keskeyttämispäätöksen olleen hänen elämänsä vaikein valinta. Kuva: Aku Isotalo

Hänen mukaansa myöskään hoitohenkilökunta ei ollut enää yhtä ymmärtäväinen kuin synnytyksessä. Nyt synnytyksestä käytettiin Sofian kuullen sanaa abortti ja lapsesta sanaa alkio.

Sofia joutui samalle osastolle vielä toisen kerran muutama viikko myöhemmin ja tilanne oli edelleen yhtä ahdistava.

– Muuten jälkihoito sujui hyvin. Tapasimme sairaalapastorin pariin otteeseen ja sain lähetteen psykiatriselle poliklinikalle, jolla kävin kesään saakka aina kahden viikon välein, Sofia kertoo.

Lisäksi hän sanoo saaneensa apua eri vertaistukiryhmistä, ystäviltään ja läheisiltään.

Sofian mukaan perheelle oli tärkeää, että Sulon viimeinen leposija olisi kotipaikkakunnalla Heinolassa.

– Haimme Sulon sairaalasta patologin tutkinnan jälkeen, ehkä noin viikko synnytyksestä. Hänet oli laitettu valkoiseen pitsikoristeiseen rasiaan. Oli aika hirveä tunne kantaa rasiaa sairaalasta ulos. Veimme Sulon Levon krematorioon ja nyt kesän alussa, kun maa oli sulanut, sirottelimme tuhkat Heinolan kirkonkylällä sijaitsevaan muistolehtoon ja kiinnitimme sinne muistolaatan, Sofia kertoo.

Kevät sujui silti pojan elämää ja raskautta simuloiden: missä vaiheessa raskaus olisi milloinkin ollut ja koska synnytys olisi tapahtunut. Lisäksi raskaana olevia naisia tuntui näkyvän joka kulmalla. Vielä arvioidun synnytyksen jälkeenkin syyllisyys kalvoi Sofiaa esimerkiksi ystävien kanssa aikaa vietettäessä.

– Olikohan Sulon synnytyksestä kulunut viikko, kun tunsin onnellisuutta jostain. Saman tien iski syyllisyys, että enhän minä voi olla enää koskaan onnellinen, koska lapseni on kuollut, Sofia muistelee.

Itseen kohdistuvaa armollisuutta on Sofian mukaan pitänyt opetella. Pienin askelin se on onnistunutkin. Hitaasti Sofia on palannut takaisin opintoihinsa ja työelämään. Keväällä hän aloitti uuden harrastuksen amerikkalaisen jalkapallon parissa.

Raskaudenkeskeyttäminen oli Sofialle elämän vaikein päätös.

– Suru ei tule koskaan häviämään, mutta asian kanssa oppii elämään ja joka päivä on vähän helpompaa hengittää.

Keskeytykset lukuina

Suurin osa keskeytyksistä raskauden alkuvaiheessa

Vuonna 2017 Suomessa tehtiin noin 9 360 raskaudenkeskeytystä.

Erityisesti alle 20-vuotiaiden keskeytysten määrä on vähentynyt viime vuosina merkittävästi.

Eniten keskeytyksiä tehdään 20–24-vuotiaille, mutta tässäkin ryhmässä keskeytysten määrä on laskussa.

Vuonna 2017 38 prosenttia keskeytyksistä tehtiin naisille, joille raskaudenkeskeytys oli tehty jo aiemmin. Heistä 9,6 prosenttia oli synnyttänyt samana tai edellisen vuoden aikana ja 7,6 prosentille oli tehty aikaisempi raskaudenkeskeytys samana tai edellisen vuoden aikana.

Sosiaaliset syyt ovat suurin raskaudenkeskeytyksen peruste. Tätä voidaan tulkita laajasti tilanteissa, joissa lapsen synnyttäminen ja hoito tuottavat naiselle huomattavaa rasitusta.

Sikiön vauriosta johtuvia keskeytyksiä (geneettiset keskeytykset) tehdään 3,8 prosenttia kaikista keskeytyksistä.

Yli 60 prosenttia keskeytyksistä tehdään ennen 8. raskausviikkoa ja 92 prosenttia ennen 12. täyttä raskausviikkoa.

Lähde: THL
Ruska Paronen
ruska.paronen@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X