Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme
Saara
Larkio
saara.larkio@ess.fi

Selätin muiston opettajan odottavasta tuijotuksesta – jokaiselle löytyy Se Oikea Laji, kun vain rohkeasti kokeilee

Koskaan, ei koskaan, ole viisi kilometriä tuntunut niin lyhyeltä matkalta. Saati 10 kilometriä. Poissa oli tympeä tunne oman suorituskyvyn rajallisuudesta ja tietoisuus siitä, että tässä sitä nyt hikoillaan paremman yleiskunnon saavuttamiseksi. Ensimmäisen lenkin aikana näin hetken verkkokalvoillani kouluaikaisen liikunnanopettajani hahmon ladun varressa, hänen vakavamielisen ja odottavan tuijotuksensa sekuntikellon yli. Mutta pian ilon ja nautinnon tunne veivät voiton tuijottajasta, ja sotkin menemään äitini vanhoilla pertsoilla, enkä välittänyt vielä haparoivasta tekniikastani.

Kolmen hiihtolenkin jälkeen olin jo valmis hankkimaan omat välineet ja hiihtopuvun. Löysin ne kaikki alennettuun hintaan, mikä tietysti nostatti suomalaisen mieltä entisestään. Pääsin kuittaamaan heille, joiden mielestä hiihto on kallista välineurheilua. Sopivat välineet ovat toki tärkeät, jotta hommasta nauttii, mutta niiden ei tarvitse olla kalleimmasta päästä. Tärkeintä on palo mennä.

Ja paloa on riittänyt. Puolisoni katseli puoliksi kauhuissaan, kun tulin ensimmäisiltä pakkaspäivän hiihtolenkeiltä suu vaahdossa kuin Juha Mietaalla ikään. Puhuin innokkaasti tiukoista nousuista, pitkistä laskuista ja käännöksistä. Työpaikalla huomasin etsiytyväni toisten hiihtohullujen seuraan, jotta sain rauhassa jakaa kokemuksiani ilman naljailua ja vähättelyä. Ne muut eivät nimittäin ymmärrä yhtään, ne, jotka eivät hiihdosta tykkää tai sitä harrasta. Ne ahdistuvat meidän sivakoijien innokkuudesta.

Niinpä hakeuduin esimerkiksi kollega Ilkka Kuosmasen luo, joka kertoi hiihtäneensä eräänä viikonloppuna 58 kilometriä. Mikä on tietenkin ehdoton "ei oo totta wau" -juttu.

En ole lukuisten hiihtolenkkien jälkeen vieläkään kovin nopea, eikä tekniikkani ole viimeisen päälle hiottua. Mutta se ei haittaa yhtään. Ladulla luonnon keskellä hengitellessä unohdan itseni, mikä on nykyihmiselle erittäin ravitseva ja tärkeä kokemus.

Hiihto oli minulle se laji, joka sai minut pitkästä aikaa kunnolla ylös sohvalta. Pakko myöntää, että kauden päätyttyä oli vaikeaa löytää laji, joka olisi saanut minut samalla tavalla liikkeelle. Sohva tuntui taas kumman houkuttelevalta. Kun on ikänsä käynyt salilla ja lenkillä, kaipaa jo uusia tapoja hikoilla. Ostin sitten maastopyörän, se on kuulemma monen muunkin himohiihtäjän kesäratkaisu.

Oman pertsaherätykseni jälkeen olen entistä varmempi, että jokaiselle löytyy Se Oikea Laji, kunhan vain rohkeasti selättää omat ennakkoluulonsa ja kokeilee uusia liikuntalajeja tai muita harrastuksia.

ESS:n Viritä vapaalle -harrasteliitteestä löydät ideoita monenlaiseen tekemiseen. Äläkä välitä, vaikka lähipiiri joutuu kumoamaan sinusta muodostuneet käsitykset uuden harrastuksen myötä. Ällistyneistä naamoista on hauska kertoa siellä, missä muutkin ovat suu vaahdossa.

Saara Larkio
saara.larkio@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X