Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Päijät-Hämeen kouluissa suhtaudutaan eri tavoilla etnisiin ja eettisiin ruokavalioihin – tiukat säännöt vähentäneet kustannuksia

Allergiaan perustuvan erityisruokavalion on saanut päijäthämäläisissä koulussa pitkään vain terveydenhoitajan todistuksella. Oppilaat tuovat silti yhä kotitekoisia lupalappujaan koulun keittiöihin.

Koulut alkavat koko maassa ensi torstaina. Keskuskeittiöissä valmistellaan jo ensimmäisten viikkojen ruokalistoja. Kuva: Juha Peurala

On tullut lappua sieltä sun täältä. Joku äiti on kirjoittanut, ettei lapsi tykkää hernekeitosta, niin sitä ei ole tarvinnut syödä. Lapselle vaaditaan gluteenitonta ruokavaliota, koska vanhemmat tykkäävät soveltaa sitä itselleen kotona.

Näin kuvaillaan koulukeittiön arkea.

Toiveet ja kotitekoiset lupalaput eivät pääty vain koululaisiin. Myös opettajat ja muu henkilökunta tulee keittiöön toivomaan oman ruokavalionsa kaltaista ateriaa.

Viime aikoina monet koulun aikuiset ovat alkaneet toivoa itselleen esimerkiksi suolistossa huonosti imeytyviä hiilihydraatteja välttelevää fodmap-ruokavaliota, vaikka siihen ei olisi terveydellisiä perusteita.

Jos oireet jostain ruoka-aineesta ovat lieviä, ruoka-ainetta on hyvä syödä vähän ja kehittää sietokykyä. Kansallisen allergiaohjelman projektivastaava Erja Tommila

Koulujen ja päiväkotien ruokahuollosta vastaavat joutuvat pähkäilemään yhä lisääntyvien erityisruokavalioiden kanssa. Erilaisten ruokavalioiden takia keittiöissä vaaditaan tarkkuutta.

Esimerkiksi vakavasta pähkinä- ja kananmuna-allergiasta voi seurata hengenvaarallinen allergiareaktio. Tarkkuutta tarvitaan myös siinä, että erityisruokavalioihin saadaan ujutettua riittävän monipuoliset ravintoaineet.

Tiukemmat säännöt erityisruokavalioissa ovat vähentäneet kustannuksia suomalaisissa kouluissa

Koulut tarjoavat kasvisruokaa yleisesti kaikille oppilaille ainakin kerran viikossa, mutta monessa koulussa kasvisvaihtoehto on kaikkien vapaasti valittavissa viikon jokaisena päivänä. Kuva: Pirjo kamppila

Vuodesta 2008 lähtien Kansallinen allergiaohjelma on suositellut erityisruokavaliota varten joko terveydenhoitajan tai lääkärin todistusta, silti monessa Suomen kunnassa erityisruokavalion saa yhä vanhempien toivelappusilla.

Allergiaohjelman suosituksen taustalla on ajatus siitä, että lievempiä allergioita voitaisi parantaa tai helpottaa siedätyshoidolla.

– Jos oireet jostain ruoka-aineesta ovat lieviä, ruoka-ainetta on hyvä syödä vähän ja kehittää sietokykyä. Jos lapsi reagoi vain koivun kukinnan aikaan juureksiin, hän ei ole allerginen juureksille. Jos suuhun tulee vähän kutinaa, se menee ohi, sanoo Kansallisen allergiaohjelman projektivastaava Erja Tommila.

Erityisruokavaliot ovat myös kalliita, ja ongelmana on, että niitä jätetään usein myös syömättä. Erikseen toiveesta valmistettua ruokaa on heitetty roskikseen kouluissa, kun lapset ovat valinneetkin mieluummin tavallisen ruoan.

Kun erityisruoan saamista on tiukennettu kouluissa Kansallisen allergiaohjelman suositusten myötä, on kouluissa on pystytty vähentämään erilaisten erityisruokavalioiden määrää jopa 50–70 prosentilla.

Omia lupalappuja koitetaan yhä tarjota, vaikka allergiaa varten tarvitaan terveydenhoitajan lausunto

Päijät-Hämeessä kunnat noudattavat Kansallisen allergiaohjelman suosituksia.

Vaikka terveydenhoitajan ja lääkärin lausunnon mallia on noudatettu kunnissa pitkään, saavat yksittäiset koulujen keittiöt yhä oppilaiden omia toivelappusia ruokavalioon liittyen.

Aiemmin niitä on saatettukin noudattaa, mutta enää lappuset eivät päde. Linjaa on yritetty tiukentaa monessa kunnassa, sillä turhien erityisruokien valmistaminen on kallista, minkä lisäksi siihen ollaan kyllästytty.

– Nuoret ovat keksineet itse ruokavalioita, kun jokin ruoka ei maita. Ensin ollaan maidottomia, mutta kun jäätelöä on tarjolla, niin huoletta voidaan maistaa, sanoo Kärkölän kunnan ruokapalveluesimies Eeva Ikonen.

– Mä en halua tätä ja mä en pysty syömään tätä – kyllähän näitä kuulee. Erityisesti jonkun ruokavalion noustessa suosioon, kirjeitä tulee enemmän. Yläkoululaisissa ja lukiolaisissa vähähiilihydraattinen ruokavalio on ollut pitkään toivotuin, mutta kun koulussa tarjoillaan pullaa, niin sitä voidaan syödä ilman ongelmia, toteaa puolestaan Heinolan kaupungin ravitsemuspäällikkö Kirsi Heikkilä.

Hänen mukaansa lapsen ruokavaliota koskevia vanhempien kirjeitä on tullut jälleen kerran säädöksistä huolimatta.

– Näiden kanssa on oltava tiukempia, vanhempien kirje ei riitä, Heikkilä summaa.

Etnisiä erityisruokavalioita edelleen kouluissa vain harvakseltaan

Erityisruokavalioita tarjoillaan Lahdessa, Kärkölässä ja Hartolassa noin 10 prosenttia kaikista päivittäisistä aterioista. Asikkalassa erityisruokavalioita on noin 5 prosenttia, Orimattilassa 8 ja Heinolassa 25 prosenttia kaikista aterioista.

Eroa paikkakuntien välillä on esimerkiksi siinä, kuuluuko laktoositon ruoka erityisruokavalioon vai ovatko kaikki ateriat täysin laktoosittomia.

Suurin hajonta erityisruokavalioiden kohdalla syntyy kuitenkin Päijät-Hämeessä siitä, miten etnisiin ja eettisiin, kuten vegaaniseen ruokavalioon suhtaudutaan.

Joillain paikkakunnilla koululaiselta vaaditaan terveydenhoitajan lausunto molempiin, kuten Kärkölässä ja Heinolassa. Toisilla paikkakunnilla riittää pelkkä vanhempien ilmoitus keittiöön, kuten Asikkalassa, Orimattilassa tai Hartolassa.

– Lupia on myönnetty todella hyvin. Tarkoituksena on lähinnä se, ettei oppilas vain yhtenä päivänä päätä ryhtyä vegaaniksi ja vaihda sitten taas seuraavana päivänä ruokavaliotaan, sanoo ruokapalveluesimies Eeva Ikonen Kärkölästä.

Yleisesti päijäthämäläisistä kunnista kerrotaan, että uskonnolliset tai etniset ruokavaliot ovat kouluissa edelleen vähäisiä. Etnisissä ruokavalioissa yleisin on sianlihan ja veren välttäminen.

Eettisiä erityisruokatoiveita niin ikään myös vähän

Kouluruoka on muuttunut historian myötä. Vielä 50 -60-luvulla kouluruoka oli pääsääntöisesti puuroa tai keittoa. Kuva: Sami Lettojärvi

Myös vegaaninen ruokavalio on yhä harvinaisuus. Esimerkiksi Lahdessa vegaanista ruokavaliota noudattaa kaikkiaan noin kymmenen kaupungin koulujen oppilasta. Asikkalassa vegaaniruokaa ei edes tarjota erityisruokavaliona, sillä kyselyitä on tullut ainoastaan yksi. Vegaanista ruokaa ei ole liioin pyydetty Hartolassa tai Orimattilassakaan.

– Tämä yksikin äiti, joka kyseli, päätyi lopulta siihen, että lapsi voi syödä koulussa normaalia kasvisruokaa. Yläkoululla kasvisruoka on vapaasti tarjolla kaikille joka päivä ja se tehdään kaksi kertaa viikossa täysin vegaanisena. Alakoululla kasvisruoan voi pyytää erikseen, sillä vähäisen kysynnän vuoksi sitä ei valmisteta kaikille, sanoo Asikkalan kunnan tukipalvelupäällikkö Minna Pettinen.

Vielä vuosi sitten vegaanisen ruokavalion sai lahtelaisissa kouluissa ja tarhoissa ainoastaan lääkärinlausuntoa vastaan. Sittemmin kyseisestä säännöstä on luovuttu ja vegaanista ruokaa varten tarvitaan enää vain lomakkeen täyttäminen kotona ja sen tuominen koululle. Sama sääntö pätee myös etnisiin ruokavalioihin.

– Vuoden 2017 kouluruokasuosituksen mukaisesti suosittelemme, että vegaanioppilaat ja heidän perheensä käyvät ravitsemusterapeutin vastaanotolla, jotta ruokavalio kokonaisuutena täyttää kasvavan lapsen tarpeet ravintoaineiden saannin osalta. Ravitsemusteraputeilla käyminen on täysin vapaaehtoista eli se ei ole erityisruokavalion saamisen peruste, muistuttaa Päijät-Hämeen Ateriapalvelun toimitusjohtaja Tuulia Pelli.

Etelä-Suomen Sanomat ei tavoittanut ketään Hollolasta, Padasjoelta tai Sysmästä kertomaan heidän käytännöistään koulujen erityisruokavalioiden suhteen.

Juhlavuosi

Maksuton kouluruoka 70 vuotta

Suomi oli ensimmäinen maa, joka tarjosi maksuttoman ruoan koululaisille.

Eduskunta määräsi vuonna 1943 maksuttoman kouluruoan tarjoamisesta kaikille kansakoululaisille. Laki sai viiden vuoden siirtymäajan, minkä takia vuotta 1948 pidetään maksuttoman kouluruoan alkamisvuotena.

Vuonna 1977 kaikissa Suomen kunnissa oli siirrytty peruskouluun, ja maksuton kouluruokailu tarjottiin kaikille peruskouluikäisille.

Kouluruoka koostui pitkään lähinnä keitoista, puurosta, leivästä ja maidosta. Myöhemmin mukaan tuli lauantaimakkaraa. 70-luvulla tarjoiltiin jo perinteisiä suomalaisruokia, kuten makaronilaatikkoa. 80-luvulla ruokalistoilla komeili tilliliha ja piparijuuriliha.

70-luvulla erityisruokavalioita alettiin huomioimaan kouluruokailussa.

2000-luvun alussa kouluruoasta tuli entistä kansainvälisempää. Listoille ilmestyi esimerkiksi lasagnea ja tortilloja.

2010-luvulla kouluissa alettiin tarjoilla enemmän kasvisruokaa kaikille, ei vain erityisruokavalioisille: joissain kouluissa kasvispäivä on kerran viikossa, joissain vaihtoehto on avoin kaikille joka päivä. Monessa kouluissa on myös alettu noudattamaan kansallista ruokasuositusta, jonka mukaan eläinproteiineja tulisi vähentää ja korvata niitä kasvisproteiinilla.

Edu.fi, ELO – Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö
Saija Kauhanen
Ruska Paronen
ruska.paronen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi