Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Valtio ostaa eteläiselle kehätielle työturvallisuutta muhkeilla lisäbonuksilla – Tapaturmaton työmaa tietää urakoitsijalle satojentuhansien eurojen pottia

Liikennevirasto on varautunut maksamaan Lahden kehätien pääurakoitsijoille yhteensä noin 850 000 euron bonukset, jos työtapaturmat kyetään karsimaan mahdollisimman vähiin ja turvallisuutta muutenkin edistetään. Raha ei kuitenkaan ole aivan ongelmaton kannustin.

Kaivinkoneenkuljettaja Lasse Ravantti työskentelee Lahden eteläisen kehätien työmaalla. Työtapaturmat vältetään tarkkaavaisuudella ja hyvällä ammattitaidolla. Kuva: Aku Isotalo

Lahden eteläisen kehätien työmailla edistetään työturvallisuutta rahallisilla palkkioilla, joihin on varattu yhteensä noin 855 000 euroa. Liikennevirasto maksaa bonukset pääurakoitsijoille sen mukaisesti, kuinka hyvin turvallisuustavoitteet on saavutettu.

Hollolan Soramäen ja Lahden Okeroisten välistä tieosuutta urakoiva Destia oy voi enimmillään kuitata 375 000 euroa, jos yhtiön tai sen aliurakoitsijoiden töissä tapahtuu keskimääräistä vähemmän onnettomuuksia.

Okeroisten ja Lahden Joutjärven liittymän tieosuudesta vastaavat Skanska Infra oy ja Pöyry Finland oy. Niille on tarjolla yhteensä noin 330 000 euroa. Tapaturmien määrän lisäksi bonusten saanti on kiinni siitä, miten ahkerasti työturvallisuutta parannetaan.

Lahden Uudenmaankadun eteläpään urakoinnista vastaava Suomen Maastorakentajat oy voi tapaturmattomista kuukausista ja työturvallisuutta edistävistä havainnoista saada enintään 150 000 euroa.

Pääurakoitsijat sopivat edelleen aliurakoitsijoidensa kanssa, saavatko jälkimmäiset bonuspotista itselleen jotain. Liikennevirastolla ei ole omia sopimuksia aliurakoitsijoiden kanssa.

– Järkevä urakoitsija vie hyvää ketjussa alaspäin, toivoo eteläisen kehätien projektipäällikkö Janne Wikström Liikennevirastosta.

Tulosta on tehty

Wikström ei halua kertoa, paljonko työturvallisuusbonuksia on jo maksettu. Tulosta on joka tapauksessa tullut.

– Tienrakennustyöt aloitettiin yli vuosi sitten eikä tapaturmia ole ollut vielä lainkaan. Se on ihan loistava juttu.

Wikström painottaa toistuvasti, että riskitön työnteko on yrityksille tärkeää. Töitä tehdään savisissa montuissa, tunnelilouhoksilla ja vilkkaan liikenteen keskellä. Turvallisuuteen on kiinnitettävä kaikki mahdollinen huomio.

– Infratyömaat (so. tietyömaat) ovat aina haastavia. Me teemme töitä savisissa kuopissa, teemme kalliolouhintaa ja meillä on paljon vaarallisia töitä liikenneympäristössä.

Työturvallisuuden merkitys ei ainakaan vähene, kun kehätien työmaiden henkilöluku nousee huippuunsa tämän vuoden lopulla ja ensi vuoden aikana. Tuolloin Hollolan ja Etelä-Lahden maastoissa ahertaa päivittäin 700–800 tientekijää.

– Siihen määrään verrattuna tämä bonusten määrä ei ole mitenkään yläreunalla, arvioi Janne Wikström.

Kehätien urakoissa jaetaan bonuksia myös ympäristönsuojelun edistämisestä ja onnistuneista liikennejärjestelyistä.

Bonukset yleistyvät

Muun muassa petrokemian teollisuuden kautta Suomeen tuotu työturvallisuuden kannustinjärjestelmä on yleistymässä. Suuryritykset ovat käyttäneet bonuksia työturva-asioissa, mutta pkt-yrityksiin kyseinen käytäntö ei ole juuri levinnyt. Yritysten tiiviiseen yhteistyöhön perustuvissa allianssimalleissa työturvallisuuskannustinten käyttö tunnetaan niin ikään.

Liikenneviraston työturvallisuuspäällikkö Risto Lappalainen kertoo kannustinten käytön urakoissa olevan tapauskohtaista. Mitään yleisiä sääntöjä niiden käytöstä ei ole eikä esimerkiksi työmaan vaarallisuus automaattisesti tarkoita työturvallisuusbonusten käyttöä.

Porkkanan lisäksi käytössä on myös keppi, sillä heikosta työturvallisuudesta voidaan rangaista sakolla. Rahan voimalla ei kuitenkaan saada aikaan kaikkia muutoksia.

– Todella laadukas tekeminen syntyy jostain muusta kuin sakottamisesta tai palkitsemisesta, huomauttaa Lappalainen.

Varjopuoliakin löytyy

Työtapaturmakeskuksen kehittämispäällikkö Marjo Uusi-Pantti näkee rahallisissa palkkioissa myös arveluttavia puolia. Hänen mielestään siitä ei pitäisi maksaa, että tapaturmia ei ole sattunut. Pahimmassa tapauksessa tällainen maksuperuste voi johtaa siihen, että yrityksissä ryhdytään salaamaan sattuneita vahinkoja. Bonuksia pitäisi hellitä vasta, jos työturvallisuusasioita aktiivisesti seurataan työpaikoilla ja epäkohdat korjataan.

Työsuojeluhallinnon ylitarkastaja Lasse Ketola on Uusi-Pantin kanssa samoilla linjoilla.

– En tiedä, miksi palkitaan asiasta, jonka muutenkin pitäisi olla kunnossa.

Bonusten merkitystä lainkuuliaisuuteen on vaikea arvioida, koska yritykset haluavat ylläpitää turvallisia työoloja muistakin syistä kuin palkkioista. Työntekijän vammautuminen tulee työnantajalle näet kalliiksi.

– Pkt-yritykselle yksi kuolemantapaus voi merkitä jopa konkurssia, huomauttaa Marjo Uusi-Pantti.

Rakennusala synkintä aluetta

Rakennusteollisuus on työtapaturmien synkintä aluetta. Jälki on pahaa esimerkiksi silloin, kun työvälineiden käyttöön ei anneta kunnollista perehdytystä. Työpaikkojen pahimmat laiminlyönnit menevät poliisin tutkittavaksi.

Työtapaturmaluvut ovat pudonneet romahdusmaisesti. Vielä 1970-luvulla kuolleiden määrä kaikilla elinkeinoaloilla yhteensä nousi vuosittain toiselle sadalle, kun taas viime vuonna menehtyneitä oli 14. Lasse Ketola uskoo vahinkojen jatkossa edelleen vähenevän, jos työturvallisuus tulee entistä enemmän osaksi muuta työntekoa.

– Työturvallisuusajattelu ei välttämättä ole rahasta kiinni, vaan korvien välistä.

Nousukausi lisää työpaikkaonnettomuuksien määrää, mutta vastaavasti yritykset pyrkivät ehkäisemään vahinkojen syntymistä. Bonukset ovat siinä yksi keino.

– Tapaturmaan verrattuna palkitseminen on halpaa, sanoo Ketola.

Tarkkaavaisuus aina tarpeen

Maansiirtoala on tapaturmalukujen perusteella rakennusalaa turvallisempi, mutta joskus voi käydä huonoimmalla mahdollisella tavalla. Näin kävi heinäkuun 3. päivänä helsinkiläisellä rakennustyömaalla, kun alueella työskennellyt nuori mies menehtyi kaivinkoneen alle.

– Konetta ei saa lähestyä sillä tavoin, että kuljettaja ei tiedä sinusta. Muuten voi käydä noin, varoittaa työnjohtaja Rauno Honkala L&S Systems oy:ltä.

Honkala on noin 40-vuotisen uransa aikana nähnyt sen mullistuksen, minkä maansiirtoalakin on käynyt läpi. Nollaluokan työsuojelusta on menty tarkkoihin turvamääräyksiin. Samalla tietokoneet ohjeistavat kuljettajia joka ikisessä työvaiheessa.

Silti niinsanottu inhimillinen tekijä jää aina jäljelle.

– Me olemme kuitenkin vain ihmisiä, muistuttaa Honkala.

Honkalan työnantajayritys vastaa maansiirtotöistä Lahden eteläisen kehätien työmaaosuudella Okeroisista Kujalaan. Työpäivät ovat pitkiä.

Rasittava päivä voi altistaa väsymykselle ja huomion herpaantumiselle. Esimerkiksi kaivinkoneen puomi voi pystyasennossa osua yläpuolella kulkevaan suurjännitejohtoon.

– Sen jälkeen ei tarvitse viedä konetta eikä miestä seuraavalle työmaalle, arvioi Honkalan alainen, kaivinkoneenkuljettaja Lasse Ravantti.

Honkalan mukaan luja ammattitaito on yksi tapa estää haavereita.

– Kaikki työntekijät täällä ovat kokeneita ja hyviä.

Petri Koivisto
petri.koivisto@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X