Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Bus Burger -yrittäjä Eeva Laajoki ei ehdi vapaapäiville - "Tykkään pitää ohjat todella tiukasti omissa käsissäni"

Ravintoloitsija haki New Orleansista ideoita ja ihastui keltaisiin koulubusseihin. Nyt suurimpana intohimona on omatekoinen jäätelö, Italiassa opittu artesaanigelato.

Bus Burgerin yrittäjä Eeva Laajoki ei halua jämähtää paikoilleen. Eläkkeelle hän ei aio ikinä jäädä. Kuva: Mirja Hussain

Yrittäjä Eeva Laajoki hytisee. Hollolan Bus Burgerissa lankkupöytien yllä palavat lämpimän punaiset lamput ja taustalla soi fiftarimusiikki.

Viimeisen päälle sisustetussa ravintolassa vierailija ahmii yksityiskohtia, mutta Laajoen katse haikailee auringonpaisteeseen.

– Olen aina ollut kova palelemaan. Joskus tuntuu, että olen syntynyt aivan väärään maahan, Laajoki sanoo.

Terassilla hän asettautuu kesän kuumentamalle penkille, kasvot kohti aurinkoa. Lämpö saa hänet hieman sulamaan, mutta vain hieman. Hän tarkkailee kuukausi sitten avatun ravintolan hyörinää herpaantumatta.

Nopeasti syntynyt menestystarina

Ensimmäisen ravintolansa Laajoki perusti miehensä kanssa Savontielle vuonna 2013. Amerikkalaisteema syntyi vähän sattumalta. Se vain tuntui sopivan rakennuksen tyyliin.

Alun perin Pikakievariksi kutsutun ravintolan oli tarkoitus olla ”pieni kahvilamuotoinen juttu”, mutta pöydät olivat avajaispäivästä lähtien täynnä. Niin täynnä, että Laajoki alkoi pian miettiä tilan laajentamista.

Ravintoloitsija lähti New Orleansiin hakemaan ideoita ja ihastui keltaisiin koulubusseihin. Hän osti käytöstä poistetun bussin, toi sen Suomeen ja remontoi siitä laajennusosan ravintolaan.

Samaan syssyyn ruokapaikan nimi vaihtui Bus Burgeriksi. Ja niin kuin sitä sanotaan, loppu on historiaa.

Toukokuussa Laajoki avasi toisen Bus Burger -ravintolansa Hollolan Salpakankaalle. Niiden lisäksi hänellä on jäätelöbaari Bus Gelato Lahden keskustassa ja ravintolatoimintaa Myllysaaressa, Oilonin henkilöstöravintolassa ja Kaapinlähteen Kievarissa.

Helsingissä on juuri avautumassa uusi Bus Gelato jäätelökahvila ja ensi kesänä ehkäpä myös Bus Burger.

Eeva Laajoki on suunnitellut tyttärensä kanssa kaikki Bus Burger -ravintoloiden hampurilaiset. Kuva: Mirja Hussain

Vastuun jakaminen on vaikeaa

Itsensä työllistäneestä yrittäjästä on muutamassa vuodessa tullut työnantaja. Uuteen rooliin totutteleminen ei ole käynyt kivuttomasti.

– Työnantajaksi ryhtyminen on ollut tosi vaikeaa. Suurin osa ihmisistä kun ei ole tippaakaan yrittäjähenkisiä, heillä ei ole joustoa. Jätetäänkö työkaveri pulaan, kun ravintolassa on kiire, vai lähdetäänkö kotiin? Jos voisin valita, en varmaan ottaisi yhtään työntekijää.

Kännykkä hyrisee terassin pöydällä. Laajoki vilkaisee soittajan numeroa ja napauttaa suojakuoren kiinni. Hetken päästä surina alkaa uudestaan.

– Puhelin soi nykyään taukoamatta. Henkilökunta soittaa, asiakkaat soittavat. Nyt olen sentään oppinut olemaan stressaamatta siitä, etten ehdi heti vastaamaan. Jos asia on tärkeä, henkilö soittaa kyllä uudestaan.

Kesken haastattelun työntekijä tulee kysymään tukkutilauksista. Laajoki pyörittelee hiuslenkkiä sormissaan. Kysymyksistä riippumatta vastaus tuntuu olevan aina sama: ”minä käyn tukussa”, ”voin hakea sen”, ”vien itse”. Hiuslenkin hiplaaminen kiihtyy.

– Tykkään pitää ohjat todella tiukasti omissa käsissäni. Nyt homma on laajentunut niin, että alkaa olla jo mahdotonta hallita kaikkea, ja se tuntuu aivan kauhealta. Yöunet menevät. Joka yö.

Neljän viime kuukauden aikana Laajoki ei ole pitänyt yhtäkään vapaapäivää. Töissä vierähtää päivittäin helposti 12 tuntia.

– Paino on pudonnut jo viisi kiloa kaikesta tästä juoksemisesta.

Eeva Laajoki on aiemmin työskennellyt sisustusalalla ja sisustanut ravintolansa itse. Hän tuo Bus Burgerin tyyliin sopivaa rekvisiittaa matkoiltaan ympäri maailman. Kuva: Mirja Hussain

Yrittäjä viihtyy keittiössä

Vaikka bisnes on kasvanut, Laajoki viettää edelleen ison osan työpäivistään keittiössä. Kaikki, mitä ravintolassa tarjotaan, valmistetaan itse sinappeja ja majoneeseja myöten.

Aluksi Savontien Bus Burgerin jäätelöt tulivat ulkopuoliselta taholta. Tarkoituksena oli tarjoilla jenkkiteemaan sopivia makuja, mutta yllättäen jäätelöntoimittajalle iski toimitusvaikeuksia.

– Emme saaneet sitä, mitä olimme tilanneet. Olen sellainen ihminen, että minulta menee hermot, jos jokin ei toimi. Teen sen sitten itse, Laajoki sanoo.

Laajoki avasi tietokoneen, alkoi googletella jäätelökoneita ja varasi lentoliput Italiaan. Jo seuraavalla viikolla hän matkusti Milanoon paikallisten gelatomestarien oppiin.

Ennen matkaansa Laajoki ei ollut koskaan tehnyt jäätelöä itse, mutta nykyään yrityksen koko 18 maun jäätelövalikoima on hänen valmistamaansa.

Ensivisiittiä on seurannut kolme muutakin opintomatkaa Italiaan. Laajoki on kierrellyt Riminin jäätelömessuilla ja käynyt tavarantoimittajien luona opettelemassa jäätelönvalmistuksen saloja.

Laajoen silmät tuikkivat, kun hän pääsee puhumaan jäätelöstä, tämän hetken suurimmasta intohimostaan. Eikä mistä vain jäätelöstä, vaan artesaanigelatosta, jossa maistuvat tuoreus ja aitous.

– Jäätelömassan tekemisen lisäksi massa on vielä osattava kaataa astiaan juuri oikealla tavalla ja koristella. Gelato on kuin taidetta.

Henkireikänä hevoset

Laajoella ei ole vapaa-aikaa, eikä hän sitä sanojensa mukaan oikein osaisi viettääkään, mutta yksi henkireikä hänellä sentään on.

Kotona maalla naista odottavat kolme hevosta ja shetlanninponi. Laajoki käy tallissa heti herättyään ja iltaisin töiden jälkeen, vaikka päivä olisi venähtänyt kuinka pitkäksi. Silloin puhelin saa jäädä sisälle.

Tallissa lantaa lapioidessa mieli rauhoittuu ja maaseudun äänettömyys ympäröi. Sitä Laajoki arvostaa yli kaiken.

– Monet ovat kysyneet minulta, että eikö tässä kiireessä kannattaisi vain luopua hevosista. Ei missään nimessä! Hevoset auttavat jaksamaan, Laajoki huudahtaa ja kuulostaa kauhistuneelta edes ajatellessaan asiaa.

Hevosia on ollut kotitallissa jo parikymmentä vuotta. Nykyiset ovat Laajoen omia kasvatteja. Olipa kerran aikakin, kun hevosia oli roppakaupalla enemmän.

– Vanhemmat eivät antaneet minun ratsastaa lapsena, koska se oli muka liian vaarallista. Se kostautui. Parhaimmillaan minulla on ollut 20 hevosta, kasvatin varsoja ja pidin ratsastuskoulua.

Kesäaikaan Laajoki eli unelmaansa. Oli ihanaa olla ulkona, tehdä fyysistä työtä ja pitää lapsille kesäleirejä. Viikonloppuisin hän pyöritti pitopalvelua ja omistautui ruoanlaitolle.

Joka vuosi syksyn tullen routa himmensi hohdon.

– Etenkin talvet olivat karuja. Hakkasin jäätyneitä vesiastioita ja heinäpaaleja, ja ajattelin, ettei siinä ollut enää mitään järkeä. Lopulta väsyin, vaikka bisneksenä yritys olikin ollut menestyksekäs.

Vaikka yritys on laajentunut, Laajoen löytää yhä usein keittiöstä. Monet ruoista ovat yhä hänen valmistamiaan. Kuva: Mirja Hussain

Lahti saa kritiikkiä

Laajoki kuulostaa ehtineen kokeilla siipiään monella alalla.

Laajokea naurattaa.

– Arvatkaapa, mikä minä olen koulutukseltani? Terveydenhoitaja!

Terveydenhoitajan töitä Laajoki ei kuitenkaan ole päivääkään tehnyt. Opiskelujen ohessa syntyi kolme lasta, ja heille Laajoki ompeli vapaa-aikoinaan lastenvaatteita.

– Olen aika energinen ihminen, joten minulle ei sitten riittänyt, että oli kolme pientä lasta, opinnot ja talon rakentaminen kesken, vaan perustin siinä myös äitiys- ja lastenvaatebisneksen.

Yrittäjän taipaleella on ollut vaikeitakin aikoja. On selvityspyyntöjä, säädöksiä ja vaatimuksia, joita pukkaa jokaisesta ilmansuunnasta. Ja sitten ovat tietysti viranomaiset. Laajoen suupielet tiukkenevat.

Viime vuonna kaupunki torppasi Laajoen ajatuksen Lahtea kiertelevästä jäätelönmyyntipyörästä. Myyntipisteiden piti olla kiinteät.

Yhden kesän ajan Laajoki siihen taipui, mutta tänä vuonna pyörä suhailee Lahden sijaan Helsingissä.

– Lahti on niin yrittäjäystävällinen kaupunki, hän puuskahtaa.

– Ei saa mennä torille, ei saa mennä satamaan. Miten voi liiketoimintaa harjoittaa, jos mitään ei saa tehdä? En tiedä, mistä näitä säännöksiä oikein on keksitty. En jaksanut sitä, joten siirryin toisaalle.

Yrittäjäksi ei käy kuka vain

Juuri nyt Laajoki aikoo keskittyä franchise-ketjun luomiseen. Bus Burger -yrittäjiä etsitään parhaillaan, mutta vaatimukset ovat kovat. Konsepti on viimeisen päälle hiottu, ja sitä on noudatettava.

– Jatkan tätä ehkä vielä viisi vuotta ja sitten voisin vähän himmata. Jos oikein hyvin menee, voisin jopa harkita myymistä. Ehkä. En tiedä.

Vielä ei kuitenkaan ole sen aika. Paljon on tehtävää ja luotavaa, ja juuri siitä Laajoki pitää.

Haastattelun päätteeksi hän suuntaa takaisin töihin. Kännykkä surisee. Mennessään Laajoki korjaa terassin pöydälle ruokailijalta jääneet astiat ja vie ne keittiöön, itse.

Kuka?

Eeva Laajoki

Syntynyt vuonna 1966 Raumalla. Muutti 10-vuotiaana perheensä kanssa Lahteen.

Kirjoitti ylioppilaaksi Lahden yhteiskoulun lukiosta. Koulutukseltaan terveydenhoitaja.

Naimisissa, kolme aikuista lasta.

Työskennellyt ennen ravintolauraansa muun muassa hevos- ja catering-yrittäjänä sekä vaate- ja sisustusalalla.

Palkittiin vuonna 2017 Hollolan vuoden yrittäjänä.

Täydennä virkkeet

Ravintolayrittäjä jatkaa neljää ajatusta

Eniten nautin rauhasta ja luonnosta. Matkoilla parhaita ovat kohteet, joissa ei ole ketään ihmisiä missään.

En voi sietää laiskoja ihmisiä.

Haaveilen vapaa-ajasta. Korjaan, vapaapäivästä. Jaksan vapaata maksimissaan pari päivää, sitten täytyy keksiä muuta tekemistä.

Vapaapäivänä kävisin ratsastamassa, tekisin ihanaa ruokaa, istuisin poreammeessa ja ottaisin lasin viiniä.

Jannika Melkko
jannika.melkko@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X