Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Saakelin sote-uudistus – ketä kiinnostaa?

Sote-uudistus on suuruusluokassaan vertaansa vailla Suomessa ja kenties koko maailmassa. Se muuttaa rakenteita perustavanlaatuisella tavalla, siinä liikkuu miljardeja, se voi kaataa hallituksen. Kyse on kirjaimellisesti elämästä ja kuolemasta. Samalla suurin osa meistä on kurkkuaan myöten täynnä sotesoppaa, eikä tavallinen ihminen enää edes muista, mistä koko kahakassa oli kyse. Lue tästä selkokielinen kertaus siitä, mistä sote-uutisissa on kyse.

Sähköiset palvelut halutaan ryminällä kaikkien käyttöön, myös vanhusten. Kotihoidossa soitellaan jo videopuheluita. Kuva: Katja Luoma
Kuva: Kati Eloranta

Perustuslakivaliokunnan lausunto sote-lakiuudistuksesta muuttaa todennäköisesti suunniteltuja aikatauluja. Vaikka lakiesitystä ei tarvitse palauttaa hallitukselle vaan se voidaan korjata eduskunnassa, osa korjauksista on varsin suuria. Suuret korjaukset vaativat työtä ja koko ajan kasvaa myös riski sille, että jokin puolue, lähinnä kokoomus, irtisanoutuu uudistuksesta kokonaan. Siitä seuraisi hallituskriisi. Toisaalta sote voi kaatua siihenkin, jos tarpeeksi moni yksittäinen kansanedustaja päättää äänestää sitä vastaan, sillä läpimeno on koko ajan ollut kiikun kaakun.

Kunnissa ja maakunnissa on eletty epävarmuuden ikeessä jo pitkään, eikä helpotusta tullut vieläkään. Vaikka sote-uudistuksen lait ovat säätämättä, maakunnissa on lähdetty jo aktiivisesti tekemään työtä kohti uudistuksia. Pahimmassa tapauksessa valtava määrä työtä, aikaa ja rahaa valuu hukkaan. Ylen sosiaali- ja terveysuudistukseen erikoistunut toimittaja Tiina Merikanto on sanonut, että sote on arvaamaton olio, joka tekee mitä huvittaa. Moni ei enää muista, mistä sote-uudistuksessa piti edes olla kyse.

Päijät-Hämeen maakuntauudistuksen sote-vastuuvalmistelija Ismo Rautiainen on kiertänyt keväällä Päijät-Hämeen kunnissa kertomassa ihmisille siitä, mistä sote-uudistuksessa on kysymys. Jäljellä ovat vielä Sysmä ja Heinola.

– Esitystä täytyy nyt ehkä vähän muuttaa, mutta kerron ihmisille kulloisenkin tilanteen. Esityksen perusta ei kuitenkaan muuttunut miksikään, vain aikataulu ja rahoitus, Rautiainen sanoo.

Rautiainen odottaa, että puolueet ottaisivat selkeän kannan siihen, mitä nyt tapahtuu.

Miksi sote-uudistusta tehdään?

Sote-uudistusta on suunniteltu Suomessa jo ainakin 14 vuoden ajan, mutta matkan varrella sen tavoitteet ovat muuttuneet. Nyt tekeillä on ollut maakuntauudistus, josta sosiaali- ja terveyspalveluiden osuus on noin 91 prosenttia, kun otetaan huomioon, paljonko soteen menee rahaa, ja paljonko siellä on ihmisiä töissä. Siksi maakuntauudistus ja sote-uudistus kulkevat käsi kädessä.

Tällä hetkellä sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavat kunnat. Vaikka Päijät-Hämeessä kunnat ovat Heinolaa ja Sysmää lukuun ottamatta siirtäneet palvelut Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymälle, kunnat ovat edelleen palveluiden maksajina ja kuntien edustajat tekevät päätöksiä yhtymän valtuustossa ja hallituksessa. Kuntien edustajat siis päättävät yhdessä edelleen siitä, mitä palveluita hyvinvointiyhtymässä tarjotaan ja kenelle, lain säätämissä rajoissa toki. Jos esitys menee läpi, jatkossa näin ei ole. Koko sote-kenttä siirtyy kunnilta maakunnille, eli yksittäisellä kunnalla ei ole enää mitään valtaa sote-palveluiden järjestämiseen, mutta toisaalta myöskään lasku ei kilahda enää kunnan laatikkoon. Muutos on merkittävä, näin isoa muutosta ei ole tehty ehkä ikinä missään päin maailmaa. Miksi maassa, jossa on jo maailman tuottavin ja yksi maailman laadukkaimmista terveydenhuolloista pitää ylipäätään lähteä massiiviseen uudistukseen, ja mistä nyt kiistellään?

1. Sote-uudistus tarvitaan, koska Suomessa kärsitään kestävyysvajeesta, eli suomeksi menoja on enemmän kuin tuloja.

Väestö ikääntyy, sote-kulut nousevat ja töissä olevia veronmaksajia on yhä vähemmän. Kunnat eivät enää selviä terveydenhuollosta yksin. Kyse on myös tasa-arvosta. Tällä hetkellä 300 kuntaa ja 190 organisaatiota päättää Suomessa siitä, millaisia sote-palveluita oman alueen asukkaat saavat, kenelle myönnetään kotihoitoa tai vammaistukea ja milloin lastensuojelu puuttuu perheen tilanteeseen ja niin edelleen. Yksinkertaistettuna köyhien kuntien asukkaat saavat vähemmän palveluita. Tämä näkyy esimerkiksi Päijät-Hämeessä siten, että kunnat eivät ole pystyneet laittamaan tarpeeksi rahaa terveydenhuoltoon, koska Päijät-Häme on vähävarainen maakunta. Lahdessa on siksi 20 prosenttia vähemmän perusterveydenhuoltopalveluita kuin muualla Suomessa. Kun rahoitusta tasattaisiin uudistuksessa, Päijät-Häme saisi 41 miljoonaa euroa enemmän rahaa, joista suurin osa sote-palveluihin. Esimerkiksi hyvätuloisten Uusimaa puolestaan joutuu sopeuttamaan, eli tuottamaan palvelut nykyistä edullisemmin. Päijät-Häme on paitsi hyötyjä, myös yksi niistä maakunnista, joissa uudistusta kipeimmin kaivataan, sillä meillä kestävyysvaje toteutuu poikkeuksellisen rajuna jo vuonna 2020.

2. Vaikka maakunnista puhutaan nytkin, sote-uudistuksessa maakunnat perustettaisiin virallisesti uudestaan, ja niihin valittaisiin vaaleilla maakuntahallitus ja -valtuusto.

Nämä päättäjät päättäisivät jatkossa siitä, mikä on maakunnassa palvelutaso ja hoidon kriteerit. Tasa-arvon saavuttamiseksi maakuntiin tarvitaan vahva valtionohjaus, mutta koska maakunnat ovat keskenään hyvin erilaisia, tilaa jää myös paikallisille ratkaisuille. Pohjois-Suomessa etäisyydet ovat hyvin pitkiä, pienessä Päijät-Hämeessä taas ei ole kovin pitkä matka minnekään. Siksi käytettävissä olevia rahoja voidaan kohdistaa eri asioihin.

3. Hallitus haluaa, että jokaiseen maakuntaan tulee maakunnan liikelaitos.

Epämääräinen nimi tarkoittaa käytännössä maakunnan organisaatiota, jonka vastuulla ovat viranomaispäätökset, erikoissairaanhoito, hammashoito, erikoistason sosiaalihuolto ja asiakassetelien ja henkilökohtaisen budjetin myöntäminen. Näitä ei luovuteta maakunnan liikelaitoksen ulkopuolelle, koska valinnanvapautta ei voisi käyttää vaikkapa niin, että asiakas saisi itse valita, kuka hänen lastensa huostaanoton päättää.

Maakunta on siis kaikkien palveluiden järjestäjä, ja maakunnan liikelaitos on niiden tuottaja. Maakunnan liikelaitoksen sisällä on oltava sote-keskus, eli suunnilleen nykyistä terveysasemaa vastaava asiointipaikka. Liikelaitoksen sote-keskus on siis jatkossa julkisen perusterveydenhuollon tuottaja. Päijät-Hämeessä asiaa voisi hahmotella niin, että Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän ylin johto on jatkossa töissä maakunnassa, eli järjestäjinä, ja nykyiset tulosaluejohtajat olisivat maakunnan liikelaitoksen puolella palveluiden tuottajina. Hyvinvointiyhtymälle annettaisiin uusi nimi, ja se olisi maakunnan liikelaitos, jonka sisällä olisi sote-keskus, niin sanottu pääterveysasema, joka toimisi Lahdessa, käytännössä nykyisen kaupunginsairaalan tiloissa. Pienemmät toimipisteet naapurikunnissa ovat sote-asemia. Niiden määrä voi vähentyä.

Keskittäminen on päivän sana. Vuodeosastot keskitettiin jo. Kuva: Sami Kuusivirta

5. Sote-keskuksia voivat perustaa myös yksityiset yritykset, ja asiakas voi valita, kumpaa hän haluaa käyttää, julkista vai yksityistä.

Molemmille rahat tulevat maakunnalta ja asiakkaalle käyntimaksu on molemmissa sama. Tämä valinnanvapaus on se, josta nyt eniten kiistellään. Aiemmin kaikkien perusterveydenhuoltopalveluiden hammashoitoa lukuun ottamatta oli tarkoitus tulla valinnanvapauden piiriin kerralla, mutta nyt perustuslakivaliokunta haluaa, että valinnanvapauteen siirryttäisiin asteittain ja alueittain. Vielä ei tiedetä, mitä asteittainen siirtymä voisi käytännössä olla.

6. Paljon palveluita käyttäville laaditaan liikelaitoksessa henkilökohtainen budjetti.

Tarkoitus on arvioida, paljonko asiakkaan hoito maksaa kokonaisuudessaan. Siksi jokaisella toimenpiteellä pitää olla jokin hinta. Näistä kiistellään tällä hetkellä hyvinvointiyhtymässä, koska kunnat kaipaavat selkeää hinnastoa, mutta eri toimenpiteiden rajaaminen ja määrittely on hankalaa ja vie paljon aikaa. Ihmisen itsensä ei tarvitse kuitenkaan pohtia henkilökohtaista budjettiaan, se ei siis ilmesty minkäänlaisena käyttörahana kenenkään tietoihin.

Lisäksi liikelaitoksessa myönnetään asiakasseteleitä, jotka ovat siis eri asia kuin nykyiset palvelusetelit. Nykyään palvelusetelillä on kiinteä arvo, ja jos asiakas päättää ostaa yksityiseltä kalliimpaa palvelua, hän maksaa erotuksen itse. Asiakassetelillä taas saa tietyn palvelun, kuntoutusta tai kotihoitoa esimerkiksi, jonka hinnan ovat sopineet maakunta ja palvelun tuottaja, vaikkapa fysioterapeutti, keskenään. Sovitusta hinnasta ei voi poiketa suuntaan eikä toiseen. Asiakassetelit tulevat kuitenkin olemaan tulosidonnaisia, kuten palvelusetelit nykyään, joten esimerkiksi varakkaat vanhukset joutuvat jatkossakin maksamaan kotihoidosta enemmän kuin varattomat.

Valinnanvapaus tarkoittaa sitä, että palveluita voi hakea myös yksityisiltä ja yhdistyksiltä. Kuva: Pirjo Kamppila

7. Hammashuollon valinnanvapaus on hankala asia, koska parempi pääsy hammaslääkäriin lisäisi kysyntää Suomessa varmasti ja täten siihen pitäisi löytää myös lisää rahaa.

Valinnanvapaus ei koske myöskään erikoissairaanhoitoa, mutta kuten nykyäänkin, siihen voisi mahdollisesti saada asiakassetelin, jonka turvin pääsee vaikka Tampereelle lonkkaleikkaukseen, jos sinne haluaa. Toisaalta maakunnan kannattaa taktikoida: Jos lonkkaleikkauksia halutaan tehdä itsekin, ei asiakkaalle kannata myöntää seteliä muualle, jolloin oman asiakaskunnan koko saattaisi kutistua liikaa. Omalla kustannuksella erikoislääkärille voi mennä vapaasti, eikä maakunta puutu asiaan. Suunnitelmissa tosin on se, että joskus tulevaisuudessa luovuttaisiin Kela-korvauksista, joilla nykyään on tuettu yksityislääkärikäyntejä.

8. Ismo Rautiainen sanoo, että todennäköisesti sote-palvelut eivät siirry maakunnille vuoden 2020 alusta kuten oli tarkoitus.

Se tarkoittaa sitä, että hyvinvointiyhtymä jatkaa. Epävarmuus voi kuitenkin aiheuttaa sen, että kunnat myyvät kiinteistöjään yksityisille ja joku saattaa jopa ulkoistaa kaikki sote-palvelut. Taloudellinen kurjuus jatkuu, koska Päijät-Hämeen piti saada lisää rahaa, jota lakien lykkääntyessä ei saadakaan. Toisaalta kuntien säästösilmukkaa ei ilmeisesti aiota löysätä, vaan pakkosäästäminen jatkuu kunnes maakunnat aloittavat. Perustuslakivaliokunta linjasi, että halutessaan jotkin maakunnat voisivat siirtyä valinnanvapauden piiriin nopeastikin. Rautiainen sanoo, että tiettyjen palveluiden suhteen Päijät-Hämeellä voisi olla valmius nopeaan siirtymään, mutta toisaalta täälläkin on saatu karvaasti kokea, miten käy, jos esimerkiksi tietojärjestelmät eivät olekaan valmiita.

– Sitä on koko ajan pelätty, ehtivätkö ITC-järjestelmät uudistukseen mukaan, Rautiainen sanoo.

Rautiainen toivoo, että esitys hiotaan nyt rauhassa valmiiksi, eikä keskeneräisiä töitä tuoda enää näytille. Maakunnissa meneillään olevaa valmistelutyötä ei kuitenkaan pidä laittaa tauolle, koska lisäaikaa valmistautumiseen tarvitaan sielläkin.

– Jos maakunnissa ei olisi tehty oma-aloitteisesti mitään valmistautumista, koko laki ei olisi varmaan edes tässä pisteessä, Rautiainen huomauttaa.

Emmi Tuomisto
emmi.tuomisto@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi