Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Ahdistusta, itkua, poisjätettyä oloa, epävarmuutta - näin lukijat kommentoivat yksinäisyyttä

Kuva: Colourbox

ESS:n tekemän verkkokyselyn mukaan 11 prosenttia tuntee itsensä yksinäiseksi koko ajan, 33 prosenttia usein ja samanmoinen joukko silloin tällöin. Kysyimme lukijoilta, mistä yksinäisyys johtuu, millaisia tunteita yksinäisyys aiheuttaa ja mistä kavereita on löytynyt.

Kyselyyn vastasi 219 ihmistä.

Yksinäisyys johtuu...

Työpaikan mukana menivät myös sosiaaliset suhteet. Asun alueella josta on huonot ja kalliit liikenneyhteydet joten ei tule käytyä missään. Lisäksi rahattomuus vaikeuttaa osallistumista mihinkään.

Pitkän suhteen päätyttyä jäin yksin, eikä ole ollut rohkeutta lähteä ”markkinoille”. Aina on ollut vähän ystäviä ja nyt oma arkuus pitää huolen, ettei vähäisiinkään tule pidettyä kauheasti yhteyksiä. Töiden kautta näkee kyllä paljon ihmisiä joten ”ihmiskiintiö” on aika usein sitä kautta täynnäkin.

Asun yksin. Olen suuren osan päivästä työssä, jossa työkavereilla on omat menot työajan ulkopuolella. Aiemmat ystävät ja läheisemmät kaverit ovat jääneet aiemmille asuinpaikoilleni ja yhteys on heikentynyt. Vanhempana on mielestäni vaikeampi tutustua, kun on paljon tutustumista (monia vuosia). Yksinäisyys myös ruokkii yksinäisyyttä.

Tuntuu, että olen töissä ihan koko ajan. Töitten jälkeen ei oikein jaksa tehdä mitään, paitsi ruokaa.. viikonloputkin vietän suurimmaksi osaksi töissä, milloin kaikki kaverit on jossain. Sekä ei minua juuri enää pyydetä mihinkään.

Tukiverkosto, ystävät ja sukulaiset, asuvat niin kaukana. Lapset pärjäävät jo omillaan. Tuli äkillinen avioero.

Elämäntilanteen muutoksesta. Olen kaveripiirini ainut, jolla on pieni lapsi. Mieheni myös työskentelee pitkiä päiviä, joten olen paljon yksin, vaikka olenkin lapsen kanssa. Lähinnä olen poissa aikuisten kuvioista ja siksi koen itseni usein yksinäiseksi.

Olen ollut kiltti ja hiljainen tyttö jo ala-asteella ja jouduin silloin koulukiusatuksi. En saanut silloin kavereita ollenkaan ja itsetunto oli olematon. Ei myöskään yksinhuoltajaperheen lapsella ollut varaa olla missään harrastuksessa, joten sieltäkään kautta ei ystäviä tullut. Sama yksinäisyys ja itsetunto-ongelmat ovat olemassa vielä aikuisenakin.

Olen 50 ja asun yksin. Nykyään jos haluaisi jutella jonkun kanssa hetken aikaa olen huomannut että ihmisistä on tullut tosi varovaisia. Ei siis uskalleta spontaanisti keskustella vieraiden ihmisten kanssa edes pientä hetkeä. Harmillinen juttu meidän yksinäisten kannalta.

Olen yh, kaksi lasta. Tunnen itseni yksinäiseksi viikonloppuisin, ja juhlapyhinä, viikonloppuiltaisin kun kaverit viettävät aikaa perheen kesken. Yksinäisyyden tunne johtuu lähinnä siitä ettei ole miestä rinnalla tällä hetkellä.

Avioeron jälkeen ystäväpiiri jotenkin pieneni ja muuttui. Entisen puolison kanssa oli vietetty aikaa ystäväpariskuntien kanssa.

Maailma digitalisoituu, enkä käytä sosiaalista mediaa, enkä pyöri baareissa. Ihmisellä ei ole arvoa, jos hän ei lataa kuviaan, päivitä statustaan, tai linkkaa tekemisiään ja laihdutusmääriään blogeihin, naamakirjaan, Instaan tai muihin mitä näitä nyt olikaan.

Työttömyys tekee ihmisestä yksinäisen. Silloin ei ole työtovereita, joiden kanssa tehdä töitä. Ihmisen tuottavuus ja arvo mitataan työnteolla ja tuloksilla, työttömällä ei siis ole edes mahdollisuutta kilpailla näistä arvoista. Kun tarpeeksi pitkään on yksin, niin ihmisestä tulee yksinäinen ja joissakin tapauksissa myös kroonisesti yksinäinen, eikä hän enää halua, pysty tai osaa hakeutua toisten ihmisten seuraan.

Myös toisten ihmisten luomat olettamukset luovat sosiaalista painetta, joihin kaikki ihmiset eivät pysty tai halua vastata. Mitä yhteisöllisemmäksi maailma menee, niin sitä yksinäisempiä ihmiset ovat. Emme osaa enää tehdä mitään itseksemme tai koemme ahdistusta, kun joku ei ole koko ajan vierellä tai tavoitettavissa. Myös elämänmuutokset, kodin vaihtuminen, erilaisuus ja monet muut ilmiöt luovat yksinäisyyttä.

Omanlaisten ihmisten seuran puutteesta. Ei auta vaikka kavereita on paljon, jos he eivät ole tärkeissä asioissa samalla aaltopituudella.

Pariskunnat kaveeraavat enimmäkseen pariskuntien kanssa, yksineläjää / yksinhuoltajaa ei kelpuuteta seuraan. Naisporukassa kolmas pyörä tahtoo olla liikaa....

Aikuisiällä tuntuu olevan hankala saada uusia kavereita.

Yksinäisyys tuntuu...

Masennusta, ahdistusta ja lähes päivittäin häpeää. Häpeän kun muut esimerkiksi töissä puhuvat mitä ovat ystävien kanssa tehneet tai aikovat tehdä. Kun itselläni ei sellaiseen ole mahdollisuutta.

Ärtyneisyyttä, huonoa itsetuntoa , surua, kateutta, epäröintiä.

Surua, ahdistusta, masennusta. Tuntuu että ei kelpaa kenellekään edes kaveriksi. Että elämä menee ohi kun joutuu tekemään asioita yksin tai jättää tekemättä kun ei ole ketään kenen kanssa niitä tehdä.

Yksinäisyys tuntuu surulliselta. Perjantaina näen kaupan kassalla kun muut ostavat ruokaa perheelle tai selvästi jotain illanviettoa varten, ja itse ostan jotain helppoa yhdelle.

Olen oppinut suunnittelemaan menoni yksin. Varaan ehkä liput teatteriin kahdelle ja toivon saavani jonkun mukaani. Tuntemuksena on usein eriytyminen, eristyminen, ulkopuolisuus, arvottomuus, surullisuus.

Ahdistusta, itkua ja poisjätettyä oloa, epävarmuutta. Sosiaalisissa tilanteissa on vaikea heittäytyä, miettii enemmän mitä muut ajattelee, miten minun tulisi käyttäytyä, jotta minusta pidettäisiin.

Yleensä vietän aikaa koiran kanssa ulkona ja yksin kotona. En käy yksin missään. Tuntuu ettei minulla ole mitään merkitystä kenelläkään ja usein pohdin mikä minussa on vikana. Päällimmäinen tunne on suru.

Usein viikonloput ja lomat menee ihmetellessä. Ulkoilen paljon, mutta aina yksin kun en ole löytänyt samanhenkistä kaveria. Monet viikonloput menee niin, etten puhu yhdenkään ihmisen kanssa. Jotenkin en halua häiritä poikieni elämää turhilla puheluilla jos ei ole asiaa. Välillä tuntuu, ettei kukaan kaipaa aikoihin vaikka sattuisi joku tapaturma tms. minulle kotonani. Kaipaan juttuseuraa, en kovin välitä kirjoitella netin kautta.

Ajoittain yksinolo harmittaa, sillä jaettu ilo on paras ilo, mutta yksin ollessa ilon hetkiä ei voi toisen kanssa jakaa. Pääsääntöisesti viihdyn hyvin yksin, sillä koen olevani vapaa.

Voitin kerran festariliput kahdelle, mutta en saanut ketään mukaani. Päädyin myymään liput pois. Tunnen oloni joskus turvattomaksi. Kenelle soittaisin, jos todella tarvitsisin apua? Välillä itkettää olla yksin elokuvissa tai teatterissa tai lounaalla. Olen pohtinut tätä asiaa vuosia. Olen katsonut peiliin ja syyttänyt itseäni. Oikeaa vastausta en ehkä koskaan saa, että miksi minusta ei haluta ystävää. Kuuntelijaksi kelpaan, mutta en muuhun.

Vihaa, surua, katkeruutta.

Surullisen olon. Erakoitumisen. Luottamuspulan.

Yksinäisyys on tyhjyyttä, pakahtumista, ahdistusta, masennusta, syrjäytymistä, jatkuvaa huolehtimista, väsymystä, tyhjiä ajatuksia, ilmeitä ja katseita. Yksinäisyys on sosiaalista eristäytymistä, itkua, avuttomuutta, itsesyytöksiä, itseinhoa, alkoholismia, itsetuhoisuutta, varautuneisuutta. Yksinäisyys on kasvoton. Yksinäisyys on mietiskelevää, ajatonta, uudistuvaa, liikkeelle paneva voima, herättävä ja muovattavissa. Yksinäisyys on osa elämää.

Monissa tilanteissa, joissa on esimerkiksi paljon pariskuntia tai perheitä, erottuu joukosta ja yksinolo korostuu negatiivisesti. Yhteiskunnassa se ”normaali” on perhe tai pariskunta, ja se näkyy monissa asioissa, esim. hotelleissa, matkatoimistoissa, asenteissa, jne.

Näin olen löytänyt ystäviä...

Olen lapsesta saakka löytänyt kavereita naapureista, harrastuksista, koulusta, töistä. Olen yksin mutta en yksinäinen, siinä on vissi ero. En odota muilta ihmisiltä mitään, katson ensin ja kyselen sitten jos koen, että ihminen tai ihmiset ovat tarpeeksi hyvää seuraa, että voi nähdä useamminkin. Pyydän mukaan omaan toimintaani ennemmin kuin pyydän kylään. Kotiin päästän vain harvat ja valitut. Yhteiset mielenkiinnon kohteet löytää helpommin, kun ensin ajan kanssa hieman tutustuu.

Koulusta, töistä, kavereiden kautta ja kyliltä illanvietossa.

Olen alunperin muuttanut lahteen vuonna 2005 aivan ’ummikkona’. Kavereita on löytynyt oikeastaan eniten baarien kautta. Kantakuppilaan oli matala kynnys mennä istumaan, alunperin jututtamaan tutuksi tullutta henkilökuntaa ja sitä kautta löytyi lopulta ystäväpiiri, jonka kanssa olen yhä edelleen koko ajan tekemisissä. Myös opiskelujen kautta olen saanut uusia ystäviä ja tietenkin omien kavereiden kautta, tutustumalla taas heidän ystäviinsä. Puolison myötä ovat tulleet myös hänen ystävänsä minun ystävikseni.

Nyt minulla on yksi hyvä kaveri (lähentymässä ystäväksi), jonka olen löytänyt aloittaessani harrastuksen.

Olen tosi ystävieni kanssa kiinnostunut samoista asioista. Olen yleensäkin kiinnostunut ihmisistä ja pidän heistä. Small talk bussipysäkillä, taloyhtiössä tai missä tahansa on piristävää. Olen opetellut antamaan ja jakamaan omastani aineellista tai aineetonta hyvää.

Irc-galleria, olen opiskellut monessa eri koulussa, pelimaailmoista.

Haluaisin antaa vinkin: Hakeudu pieneen Facebook -ryhmään jonkun kiinnostuksen kohteesi mukaan. Juttele siellä aktiivisesti ihmisille. Kun tuntuu, että juttu kulkee, järjestäkää jokin tapaaminen aiheeseen liittyen.

Kuorolaulun parista ja töistä. Kaikki vaan kuoroon.

Kavereihin ja ystäviin olen tutustunut koulussa, töissä, harrastusten parissa, seurakunnan toiminnassa, kavereiden kautta ja tapahtumissa. Olemalla avoin ja ennakkoluuloton on helppo tutustua ihmisiin, ja siten tuttavista on ajan mittaan tullut pitkäaikaisia ystäviä.

Ei ole paljon, mutta olen löytänyt kavereita ja ystäviä koulusta, työstä ja harrastuksista sekä vapaaehtoistyöstä. Myös lapseni kavereiden vanhemmista on tullut läheisiä ja he ovatkin parhaita ystäviäni. Olen tutustunut myös siskojeni kavereihin. Myös joistain naapureista on tullut kavereitani. Olen saanut kavereita ja ystäviä jopa ihan TE-toimiston lyhytkursseilta! Ihan parin viikon kurssin aikana on löytynyt hyviä ystäviä.

Naapureista, muiden lapsien vanhemmista, muiden kavereiden kavereista, netin keskustelupalstalta, Facesta.

Kerran näin Facessa mietelauseen: ”Sinulla on juuri niin hauskaa kuin olet itse itsellesi järjestänyt”. Tätä olen joskus miettinyt ja tottahan se on, olenko tehnyt töitä sen eteen jotta kaverit viihtyvät seurassani, saanko kutsuja juhliin / ajanviettoon jne. Ei kaikille elämä tarjoa parastaan jatkuvasti, tai kotoa tulla hakemaan, ellei itse yritä ja hyväksy muita sellaisina kuin ovat!

Ravintoloista, kyläpaikoista, erilaisista juhlista ja muiden kavereiden kautta.

Koulusta, kavereiden kautta, harrastuksista, töistä, sekä perheen ja avopuolisoni kautta. Myös koiran tulon myötä olen löytänyt muutamia koiranomistajakavereita!

On lapsuudenystäviä, peruskouluajalta olevia ystäviä, opiskelukavereita, entisiä ja nykyisiä työkavereita, naapureita ja entisiä naapureita. Myös pari serkkua ovat todella läheisiä minulle. Tutustun helposti uusiin ihmisiin ja uusia ystäviä olen saanut nopeasti myös harrastusten kautta. Kun lapseni oli pieni, ystävyyssuhteita syntyi myös seurakunnan päiväkerhossa. Kannustaisin ihmisiä vaan rohkeasti kysymään sopivan tuntuista ihmistä vaikka kahville / keikalle tms.

Löydän juttukavereita vaikka Sokoksen kahviosta, kun aina yleensä itse olen ollut keskustelun aloittaja. Mutta ei se tuota kuin sen hetken kohtaamisen. Ihmiset eivät oikeasti välitä, eikä kenellekään voi sanoa, että ala minun ystäväksi. Sitäkin olen joskus kokeillut, kun yksinäisyys on tuntunut oikein lohduttomalta. Jos paljastaa, että on yksinäinen, niin se vasta ihmisiä pelottaakin. Toinen yksinäinenkään ei halua yksinäisen kaveriksi.

Kouluaikaiset ystävyyssuhteet ovat säilyneet, vaikka näemme harvemmin. Opiskellessa uudessa kaupungissa tutustuin ainejärjestötoiminnan kautta useimpiin nykyisiin ystäviini. Uusimmat kaverini ovat entisiä kollegoita tai kaverin kavereita, joiden kanssa aloin viettää aikaa äitiyslomalla ja vauvavuonna yhteisen elämäntilanteen yhdistäessä.

Saara Larkio
saara.larkio@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X