Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Viimeinen reumalainen lähtee nyt talosta

Raimo Piira työskenteli Reumanmäellä 46 vuotta. Hän näki sairaalan menestyksen ja laskun.

Pitkän työuran tehnyt Raimo Piira aikoo eläkkeellä liikkua enemmän ja viettää aikaa lapsenlasten kanssa. Kuva: Sami Lettojärvi

Kun Raimo ”Rami” Piira aloitti työt silloisessa Heinolan Reumasairaalassa, vuosi oli 1972 ja suoraan ammattikoulusta tullut nuorukainen 17-vuotias.

46 vuotta kestänyt työura alkoi apumiehenä. Perjantaina 18. toukokuuta Piira jää lomille ja siirtyy sen jälkeen eläkkeelle.

Piira on talon ainut työntekijä, joka on ollut yhtäjaksoisesti töissä ensin Reumasairaalassa, sitten konkurssipesän palveluksessa ja viimeksi Carelogin palkkalistoilla. Työnimikkeet ovat muuttuneet matkan varrella. Eläkkeelle mies jää kiinteistönhoitajana.

Raimo Piira on nähnyt Reumasairaalan kukoistuksen vuodet ja äkkinäisen lopun. Hän kuvaa lähes 50:ntä työvuottaan antoisiksi ja monipuolisiksi.

– Hyvällä mielellä olen ollut töissä, ja hyvällä mielellä lähden töistä, hän kertoo.

Sairaalassa näki paljon kansainvälisiä vieraita. Kiinteistönhoitaja Raimo Piira

Naisten keskelle

17-vuotiaana ujona maalaispoikana Piira oli ensin hieman hämmentynyt päätyessään naisvaltaiseen työyhteisöön. Hän teki alussa sisäisiä kuljetuksia ja varastotöitä, ja siirtyi sen jälkeen pihatöihin ja tekemään remontti- ja rakennustöitä.

– 1970-luvulla sairaala oli aika hierarkkinen. Lääkärit olivat ehkä vähän muita ylempänä. Muiden ei ollut tapana istua heidän pöytäänsä, hän kertoo.

Ihan alkuaikoina haalariväki söi keittiön sivuhuoneessa. Tosin se saattoi johtua likaantuneista työvaatteista.

Lääkäreistä Piira muistaa erityisesti Martti Nissilän. Miehiä yhdisti urheilu.

– Monia potilaitakin on jäänyt mieleen. Hoitoajat olivat ennen pitkiä, ja etenkin nuorista potilaista tuli tuttuja. Joidenkin kanssa tuli oltua kirjeenvaihdossakin.

Aluksi Piiran oli vaikea nähdä reuman vakavasti sairastuttamia lapsia. Hän muistaa nuoria potilaita, jotka kielsivät Piiraa tulemasta huoneeseen, koska heidän kasvonsa olivat turvonneet kortisonista.

Loppui kuin seinään

Sairaalan kulta-ajaksi Piira kuvaa aikaa 1970-luvulta 1980–90-luvun taitteeseen.

– Sairaalassa näki silloin paljon kansainvälisiä vieraita. 1990-luvulla toiminta hiljeni huomattavasti, hän muistelee.

1990-luvulla sairaalassa alkoi olla paljon kuntoutusta, mutta leikkauksia tehtiin viimeiseen asti.

– Juuri katselimme leikkauslistoja. Aikamoinen määrä täällä on tehty leikkauksia, mies tuumaa.

Jo 1990-luvulla ilmassa alkoi olla epäilyjä siitä, onko jotain tapahtumassa. Varsinkin Reumasairaalan viimeisenä vuonna moni mietti, mitenhän tässä käy. Jos ei ole asiakkaita, ei ole palkanmaksajaakaan.

Sitten tuli päivä, jolloin työntekijät kutsuttiin koolle ja talon johto ilmoitti, että sairaalan toiminta loppuu.

– Se loppui kuin seinään, vaikka jokainen varmaan aavisti asian. Olimme tehneet kunnostustöitä viimeiseen asti, vetäneet jopa atk-kaapeleita, vaikka oli sellainen tunne, että mitähän tästä tulee, Piira kertoo.

Aikaa lähtemiseen oli kaksi viikkoa.

Raimo Piira esittelee päärakennuksen entisen kahvilan nurkassa olevia muistoja Reumasairaalan ajoilta. Kuva: Sami Lettojärvi

Henkilökunta, vanhemmat ja lapset hädissään

Päällimmäiseksi Piiralle on jäänyt mieleen, miten tieto Reuman lopettamisesta otettiin vastaan lastenosastolla.

– Vanhemmat, henkilökunta ja lapset itkivät, mihin he nyt joutuvat. Se oli kaikkein mieleenpainuvin juttu, hän kertoo.

Piira siirtyi suoraan konkurssipesän palvelukseen. Kun hän kulki sairaalan tyhjillä ja kaikuvilla käytävillä, olo oli tyrmistynyt. Yhdessä kerroksessa oli kaupungin asumispalveluyksikkö Mäntylä, muuten päärakennus oli tyhjillään.

– Meitä oli kolme miestä töissä konkurssipesän aikana, päivystimme vuorotellen. Aika aavemaista talossa oli.

Kun Piira – viimeinen dinosaurus, kuten hänen kaverinsa sanoi – sulkee työpaikkansa oven viimeisen kerran, hän on iloinen, että vanhassa sairaalassa on toimintaa ja työntekijöitä.

Rakennuksetkin ovat kunnossa.

Reumanmäki

Reumasairaalasta Valolinnaksi

Reumasäätiön sairaala toimi Heinolassa 1952–2010.

Parhaimmillaan sairaala työllisti noin 400 ihmistä.

Reumasäätiö ajautui konkurssiin 2010.

Konkurssipesä hoiti paikkaa 2010–2012.

Yksityinen yritys Carelogi osti rakennukset 2012.

Alue on nykyisin nimeltään Valolinna.

Kiinteistössä toimii muun muassa Heinolan kaupungin asumispalveluyksikkö Mäntylä.

Lisäksi alueella toimii vastaanottokeskus ja vanhusten hoiva-asuntoja.

Valolinnassa on myös vuokra-asuntoja.

Sahanniemen asumisyksiköllä on hotellissa väistötiloja.

Taina Kivijärvi
taina.kivijarvi@itahame.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi