Aurinko helli lahtelaisia helatorstaina, mutta Hennalan paraatikentän puistoalueella näkyi lähinnä vakavia ilmeitä. Hennala 1918 -muistojuhlassa kunnioitettiin sata vuotta sitten päättyneen sisällissodan jälkimainingeissa menehtyneitä ihmisiä. Tilaisuudessa kuultiin musiikkiesityksiä esimerkiksi Teatteri Vanha Juko -kvartetilta ja rap-artisti Palefacelta. Juhlapuheesta vastasi arkkipiispa Kari Mäkinen, ja lisäksi ääneen pääsivät esimerkiksi kansanedustajat Mika Kari (sd.), Ville Skinnari (sd.) ja Tuula Haatainen (sd).

Tunteet yhä pinnassa

Yleisössä istui useita punavankien sukulaisia, ja joillekin menneiden muistelu toi yhä tunteet pintaan. Helsinkiläinen Raili Pihalehto oli ensimmäistä kertaa Hennalassa. Hän halusi tulla katsomaan paikkaa, jossa hänen isänsä veli ja äitinsä eno olivat vankeina sata vuotta sitten.

– Kumpikin pääsi pois täältä luuta ja nahkaa olevana. Isäni vanhin veli oli täällä 15-vuotiaana. Hän ei kuulunut punakaartiin, vaan oli jotenkin vain päätynyt porukkaan mukaan. Hän ei tykännyt puhua kokemuksistaan, ja itse olin niin nuori että en osannut kysyä.

Pihalehdon äidin eno toimi punakaartin esikunnassa Lempäälässä. Sodan päätyttyä koko perhe passitettiin Hennalan vankileirille.

– Äidin enon vaimo ja lapsi lähetettiin pois, mutta äitini eno itse joutui kiertelemään vielä vankileireillä Riihimäellä ja Kainuussa. Äidin eno selvisi hengissä ja eli lopulta vanhaksi, mutta hänen isänsä ammuttiin Lempäälässä syyttömänä.

Pihalehto osallistui tapahtumaan lahtelaisen ystävänsä Anneli Nousiaisen kanssa. Myös Nousiaisella oli omakohtaista kosketuspintaa sisällissodan tapahtumiin.

– Pappani oli aikoinaan montun reunalla ja pelastui siitä jonkun tutun isännän ansiosta.

"Vaikein kysymys jää: miksi?"

Kansanedustaja Mika Kari toivoi sisällissodan juhlavuodelta kaikkien osapuolten ymmärtämistä ja sovintoon pyrkimistä. Arkkipiispa Kari Mäkinen kiitteli vuoden 1918 laajaa käsittelyä mediassa, tapahtumissa ja elokuvissa. Hän esitti kuitenkin huolensa siitä, että tapahtumat saattavat tuntua nykyihmisistä vierailta: niihin suhtaudutaan jonakin muuna aikana joillekin toisille ihmisille tapahtuneina asioina, jotka eivät heijastu nykyaikaan.

– Täällä Hennalan vankileirin paikalla sisällissodan jälki on toisella tavalla läsnä. Me kuulumme tähän kertomukseen, tästä maaperästä me kasvamme.

Mäkisen mukaan kansakunnan traumaattisen kokemuksen käsittelyä on leimannut tietoinen vaikeneminen ja valikoiva muistaminen.

– Se, että olemme nyt tässä ja haluamme muistaa emmekä unohtaa, kertoo myötätunnosta ja halusta nähdä tässä oma perintömme.

Arkkipiispa peräänkuulutti tapahtumien käsittelyä "niin suoraan, kaihtelematta ja rehellisesti kuin mahdollista."

– On katsottava niin monin silmin kuin mahdollista, niin että lopulta näkyy vain ihmisiä niin kuin me nyt täällä.

Valmista sisällissodan käsittelyssä ei Mäkisen mukaan kenties ikinä tule.

– Loppujen lopuksi vaikein kysymys jää: miksi? Se on kysymys pahuudesta ja kärsimyksestä. Se voi olla liian suuri ihmisen vastattavaksi.

"Eriarvoistuminen, hyvät agitaattorit ja sitten mennään"

Paraatikentällä tilaisuutta seurannut Satu Lång oli vaikuttunut etenkin Palefacen esittämästä Laulu sisällissodasta -kappaleesta, joka lainaa Hennalan vankileirillä kuolemaan tuomitun vangin kirjoittamaa Tuonen tie -tekstiä. Kirjoittaja on osoittanut sanat äidilleen. Aihe tuntui Långista samaistuttavalta, sillä hänen oma poikansa on pian menossa armeijaan ja edustaa samaa ikäluokkaa kuin monet leirillä kuolleet.

– Välillä on tippa linssissä ollut tässä.

Myös Raili Pihalehto piti muistojuhlien järjestämistä ja sisällissodan käsittelyä tärkeänä. Hän kertoo huomanneensa huolestuttavaa rajalinjojen kehittymistä ja eriarvoistumista myös nykypäivän Suomessa.

– Kun yhteiskunnalliset erot menevät liian suuriksi, se on pohja tällaisille vastakkainasetteluille. Loppujen lopuksi tarvitaan vain muutama hyvä agitaattori, ja sitten mennään.

Lue arkkipiispa Kari Mäkisen puhe kokonaisuudessaan täältä.

Päivitetty 10.5. klo 21:41: Lisätty linkki arkkipiispa Kari Mäkisen puheeseen.