Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Kaikkea voi kokeilla, kansantanssiakin - "Kaikenlaiset ihmiset ja kehot ovat hyväksyttyjä"

Rakkaus ja juuret innostavat.

Lisa Barker ja Venla Starck treenasivat viikonlopun Tanssirallia varten. Tältä näyttää esityksen loppuasetelma. Kuva: Katja Luoma

Lahden Tanhuujien Säpinä-ryhmän Lisa Barkerin, 12, ja Venla Starckin, 11, mielestä tanssiharjoituksia saisi olla ainakin tuplasti enemmän.

– Meillä on yksi harjoitus viikossa ja sunnuntaisin toimin apuohjaajana neljävuotiaille Himpuloille, Starck sanoo.

Parasta tanhuharrastuksessa on taaperoiästä tanssineiden ystävysten mukaan kaverit ja uuden oppiminen.

Hollolan Nuorisoseuran kansantanssiohjaaja Jenni Kuoppalan mukaan lajin vahvuus on nimenomaan yhteisöllisyydessä.

– Meillä ei kilpailla, vaan kasvetaan ryhmissä ja opitaan solidaarisuutta.

Hollolalaisen Matit ja Maijat -seuran tanssinopettaja Riina Hosio arvelee, että aikakin on tanhuille suotuisa.

– Olemme eläneet niin kauan yksilökeskeisessä ajassa, että ihmisillä on taas kaipuu nähdä toisia ja tehdä asioita ryhmänä.

Kansantanssin harrastajamäärien selvää kasvua on havaittu ainakin Oulussa, jossa koulutetaan maan ainoat kansantanssiopettajat, ja Helsingin seudulla.

– Meillä se ei vielä näy, mutta ehkä Hämeessä ollaan vähän hitaampia, Kuoppala miettii.

Voi olla niinkin, että Hollolassa kansantanssilla on niin pitkät perinteet, että toiminta ja harrastajamäärät ovat vakiintuneempia kuin suurissa keskuksissa.

– Pääkaupunkiseudulla näkee harrastuksen ja kiinnostuksen kasvun tosi selkeästi. Ryhmiä perustetaan kuin sieniä sateella, varsinkin lapsille ja nuorille. Toivon, että sama innostus levittää myös Lahden seudulle, Hosio sanoo.

Hän muistuttaa, että kansantanssista on moneksi.

– Suomessa kansantanssi on pääasiassa esittävää näyttämötaidetta, mutta yhtä hyvin siihen kuuluu sosiaalinen tanssi. Aikuisten iltamia järjestetään yhä enemmän. Ei tarvitse olla esitystoiminnan äärellä, vaan opetellaan yhteisöllisesti tanssia tanssimisen ilosta.

Laji sopii kenelle tahansa.

– Kaikenlaiset ihmiset ja kaikenlaiset kehot ovat hyväksyttyjä, Hosio sanoo.

Lotta Terävä ohjaa Lahden Tanhuujien Säpinä-ryhmää. Kuva: Katja Luoma

Kansantanssi ei ole aikakapseli

Lotta Terävä opettaa kansantanssia Hollolan Nuorisoseurassa ja Lahden Tanhuujissa. Lisäksi hän vetää Möysän Nuorisoseurassa balettiryhmää lapsille ja showtanssia nuorille. Terävä muistuttaa, että kansantanssi ei ole aikakapseli. Lajin juuret ovat syvällä suomalaisuudessa, mutta se ei ole immuuni uusille tuulille.

– On kiva, että tulee uusia vaikutteita. Esimerkiksi käsien käyttö tanssiessa on lisääntynyt jo pidemmän aikaa ja lisääntyy vielä.

Terävän mukaan harrastajat mahtuvat saman katon alle, vaikka näkemyksiä on monenlaisia.

– Tämä on tosi laaja-alainen laji. Toiset seuraavat hyvin perinteisiä polkuja, toiset yhdistelevät vanhaa ja uutta rohkeammin.

Riina Hosio kertoo tanssineensa Folklandia-risteilyllä esityksessä, jossa Stigin Roy Orbison -biisi yhdistettiin kansantanssin liikekieleen.

– Kansantanssiin ei välttämättä tarvita perinteistä kansanmusiikkia, mutta liikkeen pitää polveutua jostain kauempaa kuin ajasta mitä eletään, hän toteaa.

Uusia vaikutteita lajiin on suodattunut läpi sen historian.

– Kansantanssimestari Antti Savilampi on sanonut, että perinteellä on muovautuva luonne. Hyvä säilyy ja turha karsiutuu pois ajan saatossa.

Toiset seuraavat hyvin perinteisiä polkuja, toiset yhdistelevät vanhaa ja uutta rohkeammin. Tanssinopettaja Lotta Terävä

Liikekieli on ohjaajien mukaan se asia, joka tekee tanssista suomalaisen kansantanssin. Jenni Kuoppala on varma, ettei tanhuista tule hip hopia, vaikka koreografia olisikin samankaltainen.

– Otetaan esimerkiksi street battle ja siiputus. Molemmissa on sama asetelma: tanssilla pyritään tekemään vaikutus mahdolliseen tulevaan puolisoon. Siiputuksen liikekieli on kuitenkin tunnistettavissa karjalaiseksi kansantanssiksi.

Esitysten teemat ja asut voivat olla hyvin moderneja. Lavalla on nähty robotteja ja pelimaailmasta innoituksensa saaneita esityksiä. Jos esitys kertoo koulukiusaamisesta, on luontevaa, että esiintyjät pukeutuvat kuten kouluun pukeudutaan.

Karjalainen kansanpuku feresi jää yhä useammin naulakkoon.

– Feresissä ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta onhan se tanssiessa tosi kuuma, sanoo Mattien ja Maijojen Midit-ryhmässä tanssiva 13-vuotias Minka Vilminko.

Myös akrobatiaa harjoitellaan. Lotta Terävä ohjaa Aava Nikkasta ja Venla Starckia. Kuva: Katja Luoma

Haaste: poikia mukaan

Yksi kansantanssin suurista haasteista on saada pojat piiriin. Mattien ja Maijojen Mideissäkään ei ole yhtään Mattia. Se on ryhmässä tanssivien Vilminkon, Mona Halmetniemen ja Milja Virtasen mukaan harmi.

Hollolassa pojat pääsevät sentään kokeilemaan lajia kouluissa.

– Meidän koulussa kaikki tanssivat mielellään, Halmetniemi sanoo.

Virtasella on toisenlainen kokemus.

– Meillä ainakin paritanssi on monien tyttöjen ja poikien mielestä vastenmielistä.

Jenni Kuoppalan mukaan myös opettajilla olisi peiliin katsomisen paikka.

– Jotkut liikunnanopettajat vähättelevät lajia samalla kun tekevät selväksi, että lätkä, futis ja säbä on cool. Samaa tapahtuu perheissä. Lapselle pitäisi antaa reilu mahdollisuus harrastaa, mitä haluaa. Pojat pysyvät hyvin lajin parissa sen jälkeen, kun ryhmäytyminen on kunnolla ehtinyt tapahtua, Kuoppala sanoo.

Janne Urpunen
janne.urpunen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi