Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Kummitusjutuissa esiintyy monta tuttua rakennusta Lahden lähialueilta - katso aavemaiset kuvat

Päijät-Hämeessä on tarinoiden mukaan kummitellut muun muassa kartanonrouva, hirttäytynyt poika ja tupakoiva mies.

Lahden kansanopisto on vanha rakennus, joka on toiminut sotasairaalassa kahden eri sodan aikana. Kuva: Juha Peurala

Askeleita ullakolla tai kulman takana. Tunne jonkin näkymättömän läsnäolosta ja tarkkailusta, ohitse puhaltava kylmä henkäys. Tai jopa näköhavainto jostakusta, jonka ei pitäisi olla siellä.

Moneen vanhaan rakennukseen liittyy oma kummitustarinansa. Tarinat kertovat aaveista kartanoissa, maataloissa, hotelleissa, kodeissa ja entisissä sairaaloissa. Haamut katselevat maailmaa ikkunoiden takaa tai jatkavat työtään vielä tuonpuoleisesta.

Kummitustarinat pelottavat ja houkuttelevat. Hämärtyvien iltojen leirinuotioilla kerrotaan näkymättömistä heijastinmiehistä ja aavemaisista liftareista. Omista oudoista kokemuksista ollaan kuitenkin usein hiljaa.

Tupakoiva mies ja valkotakkinen lääkäri

Jo pelkästään Lahdessa kummitustarinoita liittyy moneen tunnettuun paikkaan, usein vanhaan rakennukseen.

Lahden kansanopisto toimi sotasairaalana kahdessa sodassa. Niinpä yhden rappukäytävän ikkunasta katseleekin tarinan mukaan ulos tupakoiva manttelitakkinen mies, ehkäpä sotilas, joka jättää jälkeensä tupakanhajua.

Kansanopiston rappukäytävässä tupakoi jo tämän maailman jättänyt manttelitakkinen mies. Kuva: Juha Peurala

Tarinat kertovat myös astioiden kolistelusta ja hahmosta lehtienlukusalissa, joka on aikanaan ollut osa rehtorin asuntoa, sekä rakennuksessa liikkuvasta lääkäristä.

- Lääkäristä on puhuttu koko sen ajan, kun olen ollut siellä. Ilmavirtaus liikkuu ja ovet aukeavat. Eräs tyttö sanoi ensimmäisellä kerralla pelästyneensä sitä, kuvailee kansanopistolla pitkään työskennellyt siivouksen vastaava Anja Sagulin.

Sagulin mainitsee lähistöltä myös toisen aavemaisen paikan, entisen synnytyssairaalan.

- Sielläkin liikkuu valkotakkinen lääkäri. Etelä-Suomen Sanomien kyselyssä kerrottiin myös Lahden entisestä kuvataidekoulusta vanhassa Puu-Harjulassa: tarinan mukaan rappukäytävien puukaiteissa oli nähty käsiä, ehkäpä kaiteisiin tarttuneiden käsien energiajäämiä.

Tuoreessa kirjassa kerrotaan Mukkulan kartanosta, jossa 1960-luvulla nähtiin portaita alas kävelevä aavemainen nainen... Kuva: Juha Peurala

Kartanoihin liittyy usein kummitustarinoita. Hotellien henget -kirja kertoo kahdesta haamusta Mukkulan kartanolla. 1960-luvulla nähtiin aavemainen nainen kävelemässä portaita alas ruokasaliin, ehkäpä kattauksia tarkistamaan. Toinen puolestaan liikkuu ulkosalla ja sulkee ja aukoo ikkunoita.

...joka jatkoi matkaansa ruokasaliin, ehkäpä kattauksia tarkastamaan. Kuva: Juha Peurala

Satoja vuosia vanhan tilan kummitustarinat alkoivat sen jälkeen, kun kartano siirtyi kaupungin omistukseen 1950-luvun lopulla.

Lahden räyhähenki koputteli 1970-luvulla

Ehkä tunnetuin lahtelainen kummitustarina liittyy osoitteeseen Sammonkatu 26. Kun perheen parikymppinen poika oli tehnyt itsemurhan keväällä 1974, perheen äiti alkoi kuulla talossa koputuksia. Jonkin ajan päästä alkoivat lennellä myös pikkuesineet.

Lahden Sammonkatu 26:a ei ole enää olemassa. Rakennus sijaitsi kukkulan päällä ja siellä koettiin 1974 outoja koputuksia. Kuva: Juha Peurala

"Lahden poltergeistin" koputteluja tulivat ihmettelemään niin poliisi, pappi kuin lehdistökin. Poliisi päätti tutkimuksensa kotirauhan häirinnästä kuitenkin pian, ja Etelä-Suomen Sanomissa 21.5.1974 kerrottiin poliisin suulla näin:

"Näyttää kuitenkin siltä, että kummitus olisi joku perheenjäsenistä. Näin ollen kotirauhan rikkomisesta ei ainakaan ole kysymys eikä poliisilla ole kummituksen kanssa sen enempää tekemistä."

Polku johtaa kohti entistä Sammonkatu 26:a Kuva: Juha Peurala

Tapahtumat seurasivat perhettä myös seuraavaan kotiin.

Ennalta tietämistä ja telepatiaa

Tutkimusten mukaan vain harva suomalainen uskoo kummituksiin. Vuonna 2011 julkaistun tutkimuksen mukaan kuolleiden esivanhempien voimia piti vähintään todennäköisenä 14 prosenttia suomalaisista.

Kummalliset kokemukset ovat kuitenkin yleisiä. Jopa puolet länsimaisista ihmisistä on joskus kokenut jotakin arkiymmärryksen ylittävää, kertoo suomalaisten yliluonnollisia kokemuksia tutkinut tutkimusjohtaja Marja-Liisa Honkasalo Turun yliopistosta.

Kummista tapauksista kerrotaan myös kansanopiston lehtienlukusalista. Liikkuuko täällä outo hahmo? Kuva: Juha Peurala

Honkasalon mukaan kokemukset yliluonnollisesta ovat yleisempiä kuin uskalletaan myöntää.

- Niistä ei kovinkaan usein haluta kertoa hörhöksi leimautumisen pelossa.

Honkasalo puhuu mieluummin kummallisista kuin yliluonnollisista kokemuksista. Yliluonnolliset kokemuksetkin ovat hänen mukaansa ihmismieleen kuuluvia.

Tyypillisimmät oudot kokemukset liittyvät ennalta tietämiseen ja telepatiaan. Kertomukset kuolleiden kohtaamisesta ja kommunikoinnista kuolleiden kanssa ovat harvinaisempia kuin 1970-luvulla. Tuolloin kummia kokemuksia tutki Leea Virtanen, jonka mukaan sota ja sen menetykset koskettivat monia ja ehkä virittivät kokemuksia.

Myös aistikokemuksista kerrotaan: On näkyjä sekä ääniä, joita muut eivät kuule, kosketusta ja kokemuksia läsnäolosta. Myös ruumiista irtautumisista kerrotaan.

Kummitus kolisee ja häivähtää

Honkasalon mukaan kummituskokemuksiin liittyy näkyjä tai ne tapahtuvat monien aistien välityksellä.

- Ihmiset näkevät ja kuulevat häivähdyksiä. Kummitukset usein kolisevat, häivähtävät ja menevät pois, kulkevat vaikka seinän läpi. Niihin liittyy kuulo- ja näköaisti ja usein voimakas tunne pelästymisestä ja kauhusta, Honkasalo kuvailee.

Urajärven kartanon rannasta on kuultu lapsen itkua. Siihen liittyviä mahdollisia tragedioita on ainakin kaksi. Kuva: Juha Peurala

Kummitustarinoiden kertominen on myös kansanperinnettä ja yhdessäolon muoto. Honkasalo vertaa niitä myös fantasiakirjallisuuteen, jossa ylitetään tavallisuuden ja epätavallisuuden rajoja.

- Kummitustarinat ovat tapa viihdyttää ja kertoa, kuinka kova tyyppi on ollut, kun on ollut jossakin kummituksen kanssa. Ovathan kummitustarinat kauhean jänniä, kun niissä tavalliseen arkeen ilmestyy kummitus. Ne ovat kammottavia, mutta toisaalta hirveän houkuttelevia.

Joissakin yhteyksissä yliluonnolliset kokemukset ovat ihmisille enemmän sallittuja kuin muissa.

- Uskonnollisena kokemuksena ne ovat ihan ok. Sitten ovat esoteriat ja okkultit, joissa kummituksia suorastaan kutsutaan paikalle, Honkasalo listaa.

Kummitustarinoita liittyy myös itse kartanorakennukseen. Sen edessä on nähty joku ja ovi on yrittänyt avautua itsestään. Kuva: Juha Peurala

Taiteilijoilla kummallisten kokemusten nähdään kuuluvan taiteelliseen luovaan prosessiin. Tavallisen ihmisen kokemuksissa kuitenkin epäillään psykiatrista häiriötä.

Palataan siihen, että Honkasalon mukaan yliluonnolliset kokemukset ovat itse asiassa luonnollisia. Esimerkiksi suruprosessin keskellä joku voi kokea kommunikoivansa rakkaan vainajan kanssa. Usein kokemus on voimistava ja auttaa surussa.

- Ehkä se onkin niin, että nämä kuuluvat suruun ja ihmiset surussaan kokevat enemmän mielestämme outoja asioita.

Valkea rouva kummittelee Urajärvellä

Joskus kummitushistoria nostetaan esiin tarkoituksella. Yksi tunnettu päijäthämäläinen kummituskartano sijaitsee Asikkalassa, ja viime vuodesta lähtien kartanossa on järjestetty kummituskierroksia. Tarinat kertovat useasta eri haamusta.

Von Heidemanien sukuhauta Urajärven kartanon läheisyydessä. Sofian aviomiestä Axelia ei ole haudattu sinne. Kuva: Juha Peurala

Yhden tarinan mukaan Urajärven kartanossa ja sen mailla kummittelee ainakin Valkea rouva eli vuonna 1850 kuollut talon rouva Sofia von Heideman. 15-vuotiaana taloon naitu Sofia kärsi pitkään mielenterveysongelmista. Vietettyään vuoden mielisairaalassa hänet suljettiin sivurakennuksen yläkertaan. Aviomies Axel puolestaan sai aviottoman lapsen talousmamsellinsa kanssa ja erosi vaimostaan tämän takia.

35-vuotiaana Sofia putosi portaissa ja kuoli. Tarinoiden mukaan Valkea Rouva on kuitenkin nähty senkin jälkeen.

- Hän vaeltelee puistossa lyhty tai kynttilä kädessä. Hänen huoneensa verhot heiluvat ja rukki on surraillut itsekseen, kertoo kartanon kummituskierroksia vetävä Tiina Saarijärvi.

Sofia von Heideman asui ensin päärakennuksessa, mutta suljettiin lopulta vasemmalla olevan sivurakennuksen yläkertaan. Liikkuvatko ikkunanverhot itsekseen? Kuva: Juha Peurala
Valkea rouva eli Sofia von Heideman on nähty kuolemansa jälkeen liikuskelemassa Urajärven kartanon mailla. Kuva: Juha Peurala

Aikanaan on myös kuultu juoksuaskelia portaista, joissa Sofia menehtyi. Kaikki tarinat eivät kuitenkaan Saarijärven mukaan ole vanhoja.

- Yhdellä perusopastuksella perhe joutui lähtemään kesken pois, kun pikkutyttö sanoi, että tuo nainen seuraa meitä.

Kirjalähteet: Ketola, Niemelä, Palmu & Salomäki: Uskonto suomalaisten elämässä; Heikki Tikkala: Olevaisen yöpuoli; Tiina Hautala: Hotellien henget.

Marjaana Lahola
marjaana.lahola@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X