Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Uutisanalyysi: Lahtelaiset koulut ovat kaaoksessa, sanovat erityislasten vanhemmat - liioittelua ja hysteriaa vai täyttä totta?

Lahtelainen yksinhuoltajaäiti kertoo, ettei voi käydä töissä, koska toimii lapsensa "etäavustajana". Opetus- ja kasvatusjohtaja Lassi Kilponen pitää kertomusta surullisena. "Jos tietäisin äidin henkilöllisyyden, selvittäisin itse asian kuntoon. Ei tällaista tilannetta saa olla."

Osin Nastopolin tiloissa väistössä olevan Rakokiven koulun opetushenkilökunnan määrä on supistunut selvästi viime lukuvuodesta. Kuva: Aku Isotalo

Osa erityislasten vanhemmista on erittäin huolissaan Lahdessa tänä syksynä käyttöön otetusta niin sanotusta inkluusiomallista. Mallissa pienryhmämuotoista erityisopetusta on purettu ja erityisoppilaita on siirretty yleisopetusluokkiin.

Erityistä tukea vaativien oppilaiden vanhemmat ja opettajat pitivät ääntä inkluusiomallin riskeistä jo pitkään ennen sen käyttöön ottamista.

Kritiikkiä ei kuultu ainakaan niin tosissaan, että inkluusiosuunnitelmat olisi hyllytetty.

Vaikka inkluusiomalliin siirryttiin vasta tänä syksynä, on vajaassa parissa kuukaudessa havaittu merkittäviä ongelmia, erityislasten vanhemmat kertovat.

Yksikin kelkasta putoava erityislapsi on inhimillisesti ja taloudellisesti ajateltuna katastrofi.

Aihe tuntuu olevan niin herkkä, että erityislasten vanhemmat ovat haluttomia esiintymään julkisuudessa omilla nimillään.

ESS on saanut haltuunsa useita erityislasten vanhempien kertomuksia inkluusiomallin seurauksista.

Aiemmin alle kymmenen oppilaan pienryhmässä koulua käynyt asperger-poika siirtyi syksyllä isoon yleisopetusluokkaan Rakokiven koulussa. Luokassa on asperger-pojan ohella muitakin erityistä tukea tarvitsevia oppilaita.

Opettaja sanoi, ettei heillä ole mahdollisuutta olla riittävästi yksittäisten oppilaiden tukena. Luokassa vallitsee ilmeisesti jonkinlainen kaaos, kun on kovasti häiriökäyttäytymistä.”

Äiti sanoo, ettei hänen lapsensa paikka ole ”missään tapauksessa” suuressa opetusryhmässä. Asperger-lapsi kokee jäävänsä vaille huomiota ja tukea. Lapsi ei kommunikoi koulussa lainkaan puhumalla. Äidin mukaan vanhemmille luvattiin, että tukea on tarjolla uudessakin mallissa riittävästi ja erityislapsille tarjotaan mahdollisuuksia opiskella pienemmissä ryhmissä ja tiloissa.

Todellisuudessa esimerkiksi koulunkäyntiavustajien määrä on tänä syksynä ollut pienempi kuin viime keväänä. Tämän vahvistaa kaupungin opetus- ja kasvatusjohtaja Lassi Kilponen.

Toisessa esimerkissä yksinhuoltajaäiti kertoo, ettei hänellä ole mahdollisuutta mennä töihin. Hänen lapsensa sairastaa muun muassa vaikeaa dysfasiaa, diabetesta ja epilepsiaa. Aiemmin pienryhmässä koulua käyneen, syksyksi yleisopetusluokkaan siirretyn pojan äiti kertoo käytännössä toimivansa lapsen ”etäavustajana”.

”Poika ei välttämättä löydä luokkia tai ei ymmärrä esimerkiksi kelloaikoja. Yritän niitä Whatsappissa pojalle neuvoa. Kerran [poika] on jo 45 minuuttia ollut eksyksissä ja jouduin juoksemaan koululle avuksi. Suututtaa niin paljon tämä Lahden meininki. Töihinkin olisi kiva mennä. Ei ole mahdollista meillä nyt, koska hoidan etänä avustajan hommia pojalle.”

Opetus- ja kasvatusjohtaja Kilponen pitää esimerkkiä surullisena.

- Jos tietäisin äidin henkilöllisyyden, selvittäisin itse asian kuntoon. Ei tällaista tilannetta saa olla.

Osa erityislasten vanhemmista kokee viranhaltijoiden ja poliitikkojen vähättelevän inkluusiosta seuranneita ongelmia. Viranhaltijoita kuunnellessa välittyy kuitenkin yhtenäinen viesti. Tilanne ei ole niin paha, miltä se yksittäisten esimerkkien kautta saattaa näyttää.

Kilposen mielestä "isossa kuvassa" inkluusioon siirtyminen on sujunut hyvin. Samaa sanoo esimerkiksi kaupungin itäisten koulujen aluepäällikkö Mauno Väänänen. Kilposen mukaan yksittäisten esimerkkien esiin nostaminen luo mittakaavaharhan. Yli 10 000 peruskoululaisen arki rullaa pääsääntöisesti niin kuin ennenkin, hän sanoo.

- Yksittäisiä esimerkkejä esiin nostamalla voi helposti vaikuttaa siltä, että Lahden kouluissa on täysi kaaos. Niin ei kuitenkaan missään nimessä ole, Kilponen sanoo.

Mittakaavaharhasta puhuminen kuulostaa ongelmien kanssa painivien erityislasten korvissa varmasti pahalta. Sivistyslautakunnan puheenjohtajalla Anneli Viinikalla (sd.) on vankka usko siihen, että kouluissa pärjätään uuden tilanteen kanssa. Ymmärrystä kuitenkin riittää erityislapsille ja heidän vanhemmilleen.

- En halua vähätellä heidän kokemuksiaan. Yksikin tapaus on liikaa, Viinikka sanoo.

Rakokiven koulun rehtori Susanna Kulonen tyrmää väitteet kaaoksesta johtamassaan koulussa, vaikka myöntääkin, että henkilökuntaa on ”jonkin verran” liian vähän. 320 oppilaan koulussa on avustajia ja opettajia 13 vähemmän kuin viime vuonna.

Rajun kuuloinen vähennys selittyy osin pienryhmämuotoisen opetuksen lopettamisella sekä avustajaresurssien tasaamisella lahtelaisten koulujen välillä. Rakokiven koulussa oli vanhan Nastolan aikana kaikki silloisen kunnan pienryhmäopetuksessa olleet erityisoppilaat. Nyt tilanne on toinen. Erityislapsia on siirretty kunkin omaan lähikouluun nykyisen linjauksen mukaisesti.

Kilposen mukaan erityisopettajien ja avustajien resursseja kyetään kohdistamaan uudelleen nopeallakin aikataululla, jos joissain kouluissa tilanne olisi riistäytymässä käsistä.

- Sellaisesta ei ole tullut minkäänlaisia signaaleja. Minä tietäisin varmasti, jos jossain koulussa olisi kestämätön tilanne.

Kilponen, Väänänen, Kulonen ja Viinikka sanovat kuin yhdestä suusta, ettei inkluusiomallia voi vielä tuomita tai ylistää.

- Ajanjaksohan on vielä kovin lyhyt, joten suurempia johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen on vielä turha alkaa tehdä, Kilponen sanoo.

Vanhempien huoli lapsistaan on aito ja ymmärrettävä. Koulunkäyntiavustajia on Lahdessa liian vähän, mutta sen sijaan erityisopettajia on enemmän kuin monessa muussa Lahden kaltaisessa kaupungissa.

Kilponen myös huomauttaa, ettei inkluusiota rysäytetty kertaheitolla kaikkialle. Hallinnon maltillisiksi kokemat askeleet ovat joidenkin lasten ja heidän vanhempiensa kohdalla osoittautuneet valtaviksi harppauksiksi.

Jos ja kun inkluusiomallia jatketaan, on ensisijaisesti poliitikkojen tehtävä osoittaa kullekin koululle, luokalle ja oppilaalle riittävät resurssit. Jos tahtoa erityislasten parempaan kohteluun on, raha siihen löytyy varmasti.

Se, kuinka paljon lisäsatsaukset maksavat nyt, on toissijaista. Yksikin kelkasta putoava erityislapsi on inhimillisesti ja taloudellisesti ajateltuna katastrofi. Tätä sanovat sekä viranhaltijat, poliitikot että erityislasten vanhemmat. Lähestymistavoissa ongelmien välttämiseksi vaikuttaa olevan kuitenkin suuret erot.

Kun johtavat viranhaltijat ajattelevat 10 500 peruskoululaisen asioita kokonaisuutena, voi yksittäisten oppilaiden ongelmat jäädä huomiotta.

Erno Laisi
erno.laisi@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi