Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme
Krista
Koivisto
@KristaKoivisto krista.koivisto@ess.fi

Kolumni: Kun kahden viikon kisahurmos haihtuu, jäljelle jää tyhjä olo

ESS:n kisatoimitus hiljenee pian Lahden kisamontussa. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että kisajutut loppuisivat tähän. Päinvastoin, näitä MM-kisoja ja niiden jälkimaininkeja ruoditaan vielä päiviä, jos ei viikkoja.

Kulunut pariviikkoinen on ollut yksi 16-vuotisen toimittajan urani mieleenpainuvimpia rupeamia, ehkä jopa mieleenpainuvin. Vuoden 2001 MM-kisoissa en ollut, en ollut silloin tässä kaupungissa, enkä edes tässä maassa. Silti tiedän, että paljon on tekeminen muuttunut siitä ajasta tähän päivään. Silloin kirjoitettiin pääasiassa juttuja printtiin, kun nyt tuutataan myös sähköisesti juttua ja videota maailmalle niin salamannopeasti kuin ikinä ehditään. Some-sormenkin on oltava valmiina joka hetki.

Päivät ovat olleet pitkiä, mutta antoisia. Vapaata ei juuri ole maltettu ottaa eikä työtunteja ole laskettu. Tästä rupeamasta on otettu kaikki irti, niin työn kuin viihteenkin puolesta. Päät ovat välillä kolisseet, kun iso toimittaja- ja kuvaajatiimimme on tullut ja mennyt. Juoksuaskelia on otettu. Silmissä on näkynyt jo etenkin kisojen loppuvaiheessa väsymyksen merkkejä, mutta siitä huolimatta on puskettu tarmokkaasti eteenpäin. On jaksettu tsempata ja auttaa kaveria, tehty muutoksia lennossa ja joustettu nopeissa käänteissä. Kisatiimimme on todella puhaltanut yhteen hiileen. Myös huumori on ollut ronskia, mutta sitä on viljelty rakkaudella.

Ja entäs itse Lahti ja lahtelaiset? Kaupunkia on hädin tuskin tuntenut, jos sitä ja sen meininkiä on verrannut parin viikon takaiseen. Kaupungissa on ollut eloa ja menoa, ihan sama, onko ollut maanantai vai lauantai. Ihmiset ovat olleet iloisia ja onnellisia ja niin paikalliset kuin tuhannet kisaturistitkin ovat tulleet keskenään juttuun. Kun suomalainen voitti kultaa, ei edes ruotsalainen ollut Lahen torilla nyreissään saati kateellinen, vaan kannusti ja onnitteli kaupunkilaista täydestä sydämestään ja puhkesi hurraahuutoon: Iivu, Iivu, Iivu... Ja lahtelainen oli ylpeä kotikaupungistaan. Ja tietysti kultamitalisti Iivosta.

Huumori on ollut ronskia, mutta sitä on viljelty rakkaudella.

Ja sattuipa sopivasti, että Lahden kaupunki julkisti keskellä kuuminta kisahuumaa uuden brändivideon, joka tosin taisi vähän jäädä kaiken kisahulinan jalkoihin. Täytyy myöntää, että videota sopivan väsyneenä ja herkässä tilassa kesken kisojen katsellessa tuli kyllä tippa linssiin: Tämä on Lahti, minun kaupunkini, kaunis, mutta samalla sopivan rouhea, rosoinen ja säröjäkin siellä täällä, ei mitään tylsää siloteltua kiiltokuvaa.

Kun on elänyt pari viikkoa suurta hurmosta, alkaa jo paluu arkeen pelottaa. Lahden kadut hiljenevät, ihanasti lisää elämää ja mahtavaa after ski -meininkiä tuoneet pop up -baarit sulkevat ovensa, kisaterassit puretaan ja turistit jättävät kaupungin. Maanantai on jälleen perusmaanantai. Toivottavasti vastaantulija edes vielä hymyilee samoin kuin viimeisten kahden viikon aikana.

Kisaurakka alkaa olla pian paketissa. Tänään minä en lähde viihteelle, en ainakaan pitkän kaavan mukaan, korkeintaan parille palauttavalle. Tänään minä aion mennä nukkumaan. Ajoissa.

Krista Koivisto
krista.koivisto@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi