Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Levyarvio: Saimaa-yhtyeen live-levy toimii mainiosti – kirkkaimmaksi hetkeksi nousee versio Dingon Levottomasta tuhkimosta

Saimaa-yhtye esiintyi tammikuussa Tanssisali Lutakossa Jyväskylässä järjestetyssä Garagefest-tapahtumassa. Kuva: Agata Anttonen

Saimaa
Loputon sutkutus
Warner

Arvio: 4/5

On oikeastaan loppujen lopuksi kahdenlaisia livelevyjä: klassikoita ja kamalia pettymyksiä. Eihän levyltä koskaan pääse siihen samaan tunnelmaan, minkä kokee paikan päällä konsertissa, mutta hyvin toteutettuina ja tuotettuina livelevyillä on paikkansa.

Nirvanan MTV Unplugged (1994) on klassikko, samoin Talking Headsin Stop Making Sense (1984). Livelevyjen kontekstissa ne ovat suorastaan instituutioita popmusiikissa.

Saimaan yhteissoitto on ollut aina maagista seurattavaa.

Matti Mikkolan luotsaaman Saimaa-yhtyeen livelevy Loputon sutkutus perustelee paikkansa monellakin tapaa, ja viittaa mukavasti popmusiikin historiaan. Kuvataiteilija-muusikko Vilunki3000:n tekemä kansitaide on referenssi Creamin klassikkolevyyn Wheels of Fire (1968). Se on tupla-albumi, jonka toinen levy on live.

Kuva: a

Olen nähnyt Saimaan lukuisia kertoja esiintymässä. Osa keikoista on ollut ihan kompakteja – pakon sanelemana – kuten Urheilu-Suomen (2017) materiaalin esittäminen Huvila-teltassa kesällä 2018. Soittoaika oli rajattu, ja se näytti suorastaan tuottavan hankaluuksia bändille, joka haluaisi soittaa loputtomiin. Bändi ei olisi halunnut lähteä lavalta, ja keikka oli fantastinen.

Sitten on ollut niitä kolme tuntia kestäviä maratoneja, joissa bändi on tuntunut ensisijaisesti soittavan itseään varten. “Ei täällä tarvitse koko ajan olla, voitte mennä välillä käymään vaikka tupakalla jos haluatte”, muistan Mikkolan yhdellä keikalla sanoneen. Vaikutti siltä, että bändi ei poistuisi lavalta koskaan.

Nyt Saimaan vuoden 2017 keikoista on koostettu tuplavinyylin kokoinen kokoelma, joka esittelee yhtyeen timanttisen livekunnon. Saimaan yhteissoitto on ollut aina maagista seurattavaa, ja Loputon sutkutus antaa siitä kenties niin eksaktin kuvan kuin livelevy voi antaa.

Saimaan monipuolisuus tulee ilmi kappalevalinnoista: Straussin Also Sprach Zarathustra, Dingon Levoton Tuhkimo, Esa Pakarisen Lentävä kalakukko, Fela Kutin Zombie, Sibeliuksen Intermezzo (Karelia suite op. 11 no. 1). Vaikka ilmassa on muusikkovitsin vaara, tuskin on Suomessa toista bändiä, joka voisi sisällyttää kaikkea klassisesta musiikista afro beatiin samalle keikalle ja soittaa ne näin tiukasti.

Levy on ilmestynyt ainakin toistaiseksi pelkästään vinyyliformaatissa. Jos monien livelevyjen ongelma on äänenlaadun tuhnuisuus, niin Loputun sutkutus on ainakin masteroitu tarkasti ja kuulostaa upealta. Möhismusasetä kiittää.

Kirkkaimmaksi hetkeksi nousee Oulussa äänitetty versio Levottomasta tuhkimosta, jossa pitkän tiluttelun jälkeen tulee yllättäen kylmät väreet nostattava kuoro-osuus.

Arttu Seppänen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi