Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Keikka-arvio: Pimeyttä ja valoa Finlandia-klubilla - M oli ekonomisen tyylikäs, Pimeys on saanut itsevarmuutta

Pekka Nisu, Jukkis Virtanen ja Joel Mäkinen ovat yhdessä Pimeys. Kuva: Nick Tulinen

Pimeys
Finlandia-klubilla 13.12.

Perjantai-iltana Finlandia-klubilla oli kaksi esiintyjää, joilla molemmilla on oma persoonallinen lähestymistapansa suomenkieliseen rock-musiikkiin. Biografismista tai maantieteestä kiinnostuneille kerrottakoon, että niin M kuin Pimeyskin omaavat useita yhteyksiä Lahteen. M-nimellä yhtyeineen esiintyvä laulava lauluntekijä, myös teatteritaiteen parissa ansioitunut Minja Koski sai äsken Lahden kaupungilta vuoden 2019 kulttuurialan tunnustuspalkinnon.

M:n kappaleet ovat melodisesti hyvin mieleenjääviä, ja yhtyeen hienoimpia ominaisuuksia on kyky sovittaa ne ekonomisen tyylikkäästi: kun elementtejä ei ole yhdessäkään kappaleessa liikaa, tuntuu jokainen osa, jokainen pieni nyanssi ja jokaisen soittajan rooli tärkeältä ja oleelliselta.

Erityisesti tapa jolla elektronisia elementtejä hyödynnetään, eroaa kovin monesta nykyartistista. M:n musiikki ei ole auto-tunetettua, läpeensä kompressoitua edm-mössöä, vaan syntetisaattorit ja biitit tuovat teoksiin avaruutta, tilantuntua ja vahvaa tunnelmaa. Kun tämä yhdistetään tekstien ja Kosken laulutyylin ikiaikaiseen melankoliaan, syntyy yhdistelmä joka on kuin puoliksi metsässä ja puoliksi kaupungissa, tai kuin teknobileet heinäladossa.

M:n esiintymisen suurimmat miinukset olivat sen lyhyt kesto, ja se että aiemmilta keikoilta tuttua saksofonia ei nyt kuultu.

Nimestään huolimatta kepeän valoista pop-musiikkia esittävä Pimeys on muuttunut jonkin verran sekä miehistöltään että luonteeltaan. Yhtyeen alkuperäinen rumpali Tuomo Laakso erosi bändistä vuonna 2018, joten yhtye teki neljännen levynsä triona.

Tuo Delta-niminen levy on luonteeltaan elektronisempaa kuin aiempi tuotanto, mutta jännittävä yllätys oli että lavalle nousikin nyt viisi henkeä. Minimalismin sijaan kaikkea olikin enemmän: muusikoita, instrumentteja, sooloja.

Erityisesti laulajakitaristi Pekka Nisu yllätti rouheilla sooloillaan. Sekä hän että toinen keulahahmo, laulava kosketinsoittaja Joel Mäkinen tuntuvat löytäneen lauluntekijöinä uuden vaihteen, joka heijastuu myös itsevarmuutena lavalla.

Mielestäni funkia ja groovea oli uudessa materiaalissa huomattavasti aiempaa enemmän, mikä on rohkea ja omaperäinen ratkaisu: harva nykyhetken kotimaisista yhtyeistä uskaltaa muistuttaa samanaikaisesti The Eaglesia ja 1990-luvun Suurlähettiläitä.

Basisti Jukkis Virtanen piti homman hienosti kasassa, ja livekokoonpanossa tällä hetkellä vaikuttavat Oskari Järvinen ja Axel Virkkunen kannattaisi pestata täysipäiväisiksi jäseniksi. Heidän panoksensa tuntui syventävän sointia huomattavasti.

Seuraavan ison hitin jälkeen yhtye tulee varmasti nousemaan vielä isommille estradeille.

Petri Poutiainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi