Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Maija Muinosen Runeberg-ehdokaskirja voi aiheuttaa myös vastenmielisyyden tunteita

Maija Muinosen Sexdeathbabies leikittelee kuoleman väistämättömyydellä. Kuva: Teos

Maija Muinonen
Sexdeathbabies
Teos 2019. 213 s.

Kokeellisesta proosastaan tunnetuksi tulleen Maija Muinosen (s. 1983) Sexdeathbabies on irrotteleva ja kipeänkepeästi sanoilla leikittelevä teos kuoleman väistämättömyydestä mutta myös sen torjumisesta, milloin pakenemalla arjen pieniin nautintoihin, milloin rankkoihin kuvitelmiin.

Onko mahdollista korvata menetettävä elämä uudella? Mahdollistaako nykylääketiede sellaista, johon luonto ei ole varautunut? Onko kuoleva lapsi mahdollista korvata keinohedelmöitysalkiolla?

Syöpään kuoleva 35-vuotias Biba viettää viimeisiä aikojaan 66-vuotiaan äitinsä Hettyn ja kummitätinsä Clarissan kanssa. Kertojat vaihtuvat tiuhaan, ja tästä syntyy tekstin liukuva, rullaava muoto.

Kuolemasta ei Suomessa ole tapana puhua näin hurjasti.

Vaarana on tasapaksuus: hypnoottisuus kääntyy lähes koko ajan samaksi hengästyneeksi turbovaihteeksi. Villisti assosioivan runomuodon teokselle tuo kuolleiden kuoro: ”Tödöö / Siksi me tulimme porukalla Biba sinua noutamaan”.

Loppu kääntyy valoon

Kuva: Teos

Kliiniset termit vuorottelevat tekstissä tukahdetun ahdistuksen kanssa, ja hetkittäin myös keskittynyt lyyrisyys paradokseineen on läsnä: ”Hei Hetty ystäväni Hettyhattarainen me selviämme surustamme, emme me selviä siitä mitenkään, me kestämme surun, se kestää ikuisuuden hyvää yötä hyvää yötä hyvää yötä vaan.”

Lopun lähestyessä tunteet selkiytyvät ja olennainen alkaa saada arvoaan takaisin: ”Hettyy, Hettyy, Hettyyyy kohta me näemme ensimmäisen kerran kuolemisen. Miten se sitten tapahtuu, viimeiset rakkaussanat, ne opettavat meitä ja antavat meille voimaa, simmut menevät kiinni, tulee viimeinen henkonen niin kuin höyheninen, ja sitten ikiuni vie aa aa aa?”

Näin myös tapahtuu. Groteski kuolleiden kuoro taipuu kehtolauluun tai viimeiseen vaikerrukseen. Lopussa on joka tapauksessa sijansa rakkaudella, ja siksi Sexdeathbabies kääntyy valon puolelle, vaikka se hakeekin monessa kohdassa painopistettään.

Kuolemasta ei Suomessa ole tapana puhua näin hurjasti, ja siksi teos voi aiheuttaa myös vastenmielisyyden tunteita. Kielen sulavaa notkeutta ei silti käy kieltäminen.

Eija Komu
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi