Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Konserttiarvio: Baiba Skride loisti Borisova-Ollaksen viulukonserton kantaesityksen tähtenä Sibeliustalossa

Baiba Skride soitti vakuuttavasti itselleen omistetun viulukonserton solistina. Kuva: Anssi Hietamaa

Sinfonia Lahti

Otto Tausk, kapellimestari

Baiba Skride, viulu

Sibeliustalo 12.12.

Torstai-iltana Sibeliustalolla vietettiin sinfonisen musiikin juhlaa, sillä konsertissa kuultiin Suomen kantaesitys Victoria Borisova-Ollaksen uudesta viulukonsertosta A Portrait of a Lady by Swan Lake. Teoksen ovat tilanneet yhteistyössä Sinfonia Lahti, Tukholman kuninkaalliset filharmonikot ja BBC:n sinfoniaorkesteri. Konsertin johti hollantilainen kapellimestari Otto Tausk.

Aluksi kuultiin Felix Mendelssohnin konserttialkusoitto Meren tyven ja onnellinen matka. Se perustuu kahteen Goethen merimatka-aiheiseen runoon.

Nykyihmiselle meren tyyneys merkitsee rauhallista lipumista, mutta Goethelle ja aikalaisilleen se edusti jopa kuolettavaa hidastumista ja vaaraa: heidän aikanaan ei höyrylaivoja ollut vielä olemassakaan. Ja koska teoksen meri on tyyni, ovat sen jännitteet ikään kuin pinnan alla: hienostuneella tavalla Tausk toi niitä etualalle, kuulijaa kohti. Lopulta päästiin satamaan, torvien soittaessa iloluonteista fanfaariaan.

Iso rooli orkesterilla

Borisova-Ollaksen viulukonsertto on omistettu viulisti Baiba Skridelle, joka myös saapui Lahteen sen solistiksi. 20-minuuttinen teos on materiaaliltaan runsas ja läpeensä psykologinen: teoksen tarinassa yksi Tshaikovskin Joutsenlammen lumotuista joutsenista palaa vuosikymmenten jälkeen lammelle muistelemaan kokemaansa muodonmuutosta.

Viulu, tässä tapauksessa legendaariselle Yfrah Neamanille aikanaan kuulunut Stradivarius, kertoo tarinaa hienolla tavalla: liukuen riipivästä lyyriseen, herkästä haaveilusta hulluudenomaiseen hourailuun.

Viulumestari Skride oli illan ja teoksen todellinen tähti, mutta myös orkesterille oli kirjoitettu sykähdyttävää materiaalia: etenkin lyömäsoittimista otettiin valtavia tehoja irti: kellot kilisivät mystisesti, rummut pärisivät kuin jazzissa konsanaan. Venäläis-ruotsalainen Borisova-Ollas on kehittänyt ilmaisunsa todella persoonalliselle tasolle, ja epäilemättä häneltä voi jatkossakin odottaa kiehtovia kontribuutioita nykymusiikille.

Hieno huipennus Tshaikovskilla

Illan päätteeksi kuultiin Tshaikovskin talviaiheinen sinfonia nro 1. Siinäkin on aistittavissa Mendelssohn-vaikutteita, joskin Mendelssohn ei saanut itse aikaan yhtä verratonta tunnelmaa.

Merkillistä on, että esimerkiksi Anton Rubinstein ei pitänyt sinfoniaa kovinkaan kummoisena teoksena, vaikka se sisältää kaikki suurtyölle ominaiset piirteet, mieleen jäävistä melodioista teemojen persoonalliseen kehittelyyn.

Ensimmäisen osan aikana musiikissa tuntui olevan ylimääräistä jarrua, mutta tämä taisi olla Tauskin ovelasti käyttämä tehokeino: toinen osa kun nousi majesteettisiin korkeuksiin. Puhaltajilla oli tässä oleellinen rooli, etenkin huilistit olivat maagisessa iskussa.

Säteilevä finaali puolestaan tuntui täyttävän koko talon.

Petri Poutiainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi