Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde
Ilkka
Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi

Näkökulma: Runeberg-palkinnon ehdokasasettelu korostaa tunnustuksen vaihtoehtoista luonnetta

Vuoden Runeberg-ehdokkaat: Pirkko Saisio (ylh.vas.), Malin Kivelä, Ralf Andtbacka, Maija Muinonen, Antti Salminen, Laura Laakso, Aki Salmela ja Meiju Niskala. Kuva: Runeberg-raati

Vuodesta toiseen Suomessa tuntuu olevan yksi merkittävä kirjallisuuspalkinto. Kirjamarkkinamme ovat siinä määrin pienet ja yksitotiset, että vain suurimmalla eli Finlandia-palkinnolla on merkittävä vaikutus kirjamyyntiin. Marraskuun lopulla julkistettava Finlandia-voittaja on lähes poikkeuksetta myös joulukaupan myydyin kaunokirjallinen teos.

Tällaisessa tilanteessa muille palkinnoille jää oikeastaan kaksi mahdollisuutta: voi joko tyytyä olemaan pienten otsikoiden pikkupalkinto tai yrittää uudistua rohkeasti.

Runeberg-palkinto on päättänyt yrittää jälkimmäistä. Torstaina julkistettua vuoden ehdokaslistaa voi jopa lukea vaihtoehtoisen laatukaunon kokoelmana, sillä kahdeksan ehdokaskirjan joukkoon ei mahtunut yhtään Finlandia-ehdokasta. Sitä voisi pitää pienenä näpäytyksenä Finlandialle, josta on aikojen saatossa muovautunut ennen kaikkea kirjakauppiaiden intressejä palveleva tunnustus.

Lisäksi Runebergin esivalintaraati julkisti ensimmäistä kertaa palkinnon 33-vuotisessa historiassa niin sanotun long listin ennen varsinaista ehdokasvalintaa. Käytäntö on tuttu useista kansainvälisistä kirjapalkinnoista.

– Halusimme nostaa esiin useampia helmiä huomattavan runsaasta tarjonnasta, 242 teosta lukenut kolmihenkinen raati perusteli torstain juhlatilaisuudessa ja toivoi, että käytännöstä tulee pysyvä.
 

Toisin kuin proosaan rajattu Finlandia-palkinto, Runeberg on edelleen avoin myös runoudelle. Ehdolle nostettiin nyt useita teoksia, joita on vaikea kategorisoida tarkasti mihinkään kirjallisuuden alaluokkaan.

– Faktan ja fiktion raja on yhä häilyvämpi, samoin perinteinen jako proosaan ja runouteen. Mielestämme ehdokkaissa on teoksia, jotka ovat viitoittamassa kirjallisuutta uuteen suuntaan, raati hahmotteli.

Lue myös: Näkökulma: Onko synkkyys laadun tae Finlandia-romaaneissa?
 

Kirjastoluokituksia tekeville ja kirjakauppiaille nämä genrerajoja rikkovat ”viitoittajat” tuottavat tietysti ylimääräistä päänsärkyä. Toisaalta aidosti hyvillä kirjoilla on kyllä taipumus löytää ennen pitkää lukijansa.

Siitä osoituksena voisi pitää vaikkapa Mia Kankimäen kirjoja, jotka ovat paaluttaneet aivan oman tonttinsa jonnekin autofiktiivisen romaanin ja matkakirjan välimaastoon. Moni voisi myös väittää, että kaunokirjallisuuden Finlandia-voittajan Juha Hurmeen ei olisi pitänyt koskaan päästä edes ehdolle Niemellään, joka muistuttaa enemmän vaihtoehtoisen historiankirjoituksen ensyklopediaa kuin perinteistä romaania.
 

Suurelle yleisölle vuoden Runeberg-ehdokkaista tutuin lienee Pirkko Saisio (s. 1949), jolta asetettiin ehdolle Epäröintejä-romaani. Kirja kuvaa pitkän linjan teatterintekijän ja kirjailijan omaa luomisprosessia. Autofiktiivisiä aineksia on myös Malin Kivelän ja Meiju Niskalan kirjoissa.

Ehdokasjoukko on silmiin pistävän nuorekas, sillä Saisiota ja runoilija Ralf Andtbackaa (s. 1963) lukuun ottamatta kaikki ovat syntyneet joko 1970- tai 1980-luvulla. Ehdolle nousi myös kaksi esikoisteosta, joten Runeberg-palkinnon voisi tosiaan ajatella etsivän kaunokirjallisuuden tulevaisuutta vahvassa esinojassa.

Bestsellereitä Runeberg-palkinto tuskin leipoo jatkossakaan, sillä kun 10 000 euron voittaja julkistetaan helmikuun alussa, käsillä ovat jo kevään kirjat. Ellei sitten Suomen Kustannusyhdistys keksi siirtää joulua vaikka ystävänpäiväksi.

Runeberg-palkinto

Ehdokkaat

Ralf Andtbacka: Potsdamer Platz. Runoja todellisesta ja kuvitellusta Berliinistä.

Malin Kivelä: Hjärtat. Romaani traumoista Lastensairaalan käytävillä.

Laura Laakso: Mrs. Milkyway. Esikoisteos on kollaasiromaani naiseudesta.

Maija Muinonen: sexdeathbabies. Romaani kuoleman läheltä.

Meiju Niskala: Sata kirjettä kuolleelle äidille. Autofiktiivinen esikoisteos.

Pirkko Saisio: Epäröintejä. Romaani yhdistelee novellistiikkaa ja esseistiikkaa.

Aki Salmela: Eläimen varjo. Yhdistelmä faabelia ja runoteosta.

Antti Salminen: Mir. Fiktiivinen dokumenttiromaani.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi