Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

“Erittäin räväkkä ja rohkea” – Mato Valtonen: Heinäsirkka ei jättänyt ketään kylmäksi

Lauantaina kuolleena löytynyt Anne ”Heinäsirkka” Taskinen aloitti rockuransa lahtelaisessa Sleepy Sleepers -yhtyeessä 1970-luvun loppupuolella. Taskinen kertoi kuukausi sitten julkaistussa Ilta-Sanomien haastattelussa liftanneensa kaverinsa kanssa Sliippareiden keikkabussiin sillä seurauksella, että heidän otettiin pian mukaan esiintyvään ryhmään.

Anne "Heinäsirkka" Taskinen Kuva: ESS

– Näin se suurin piirtein meni. Hän alkoi kaverinsa Lepakon tai Leppiksen kanssa ilmestyä meidän keikoille. Kohta he jo ujuttautuivat lavalle. Olivat vetämässä aina jonkun biisin. Kun heillä oli sopivan oloista meininkiä, heidät hyväksyttiin porukkaan ihan täysin, muistelee Sleepy Sleepersin johtohahmo Mato Valtonen.

Heinäsirkan tyyli teki lahtelaiskolleihin vaikutuksen.

Erittäin räväkkä ja rohkea, uskalsi olla mitä on. Mato Valtonen

– Heinis korosti sitä, että hänellä on klassisen musiikin koulutus, ja hän laulaa kovaa ja korkealta. Sehän kiinnosti meitä tietysti. Olemus, kampaukset, meikit ja vaatetus, ei jättänyt ketään kylmäksi. Sanattomaksi saattoi jättää, mutta ei kylmäksi.

Valtonen sanoo, ettei Taskinen itse jäänyt koskaan sanattomaksi. 

– Jotkut kutsuivat Sliippareita siihen aikaan vittuilun yliopistoksi. Meteli oli kovaa. Ei siellä anteeksi pyydelty. Samaa vittuilua hän sai kuulla kuin muutkin, ja antoi jokaiselle tasapuolisesti takaisin. Hän oli hyvä jätkä. Sopi siihen porukkaan.

Taskinen ehti vaikuttaa hetken myös Sleepy Sleepersistä kasvaneessa Leningrad Cowboys -yhtyeessä.

– Hän oli mukana niissä Akin (Kaurismäki) lyhytelokuvissa. Cowboys haki vielä muotoaan. Siellä pyöri monenlaista tyyppiä ja Heiniskin oli mukana. 

Heinäsirkka  oli Suomen ensimmäisiä naisrokkareita.

– Muska, Heinis ja muutama muu edusti sitä alkupäätä. Ei naisrokkareita silloin 1970-luvulla hirveästi ollut. Nythän naisia on onneksi alalla paljon enemmän. Jonkun täytyi aloittaa nekin jutut.

Viime aikoina Taskisen ja Valtosen tapaamiset olivat satunnaisia.

– Töiden puolesta ei oltu enää tekemisissä. Aina kun häntä sattumalta näin, veljellinen naljailu alkoi saman tien. Jutut jatkuivat aina siitä, mihin ne olivat edellisellä kerralla jääneet.

Mato Valtonen jää kaipaamaan Taskisen rohkeaa persoonaa.

– Erittäin räväkkä ja rohkea, uskalsi olla mitä on. Kyllä häntä joku saattoi katsoa pitkään, mutta hän oli sen kaiken arvostelun yläpuolella.

Janne Urpunen
janne.urpunen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi