Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Teatteriarvio: Kansallisteatterin Rikinkeltainen taivas on valloittava matka ajan kerroksiin

Annika Poijärvi ja Pirjo Lonka tekevät räiskyvät roolisuoritukset.

Stella Rabell ja nuori kirjailija K (Annika Poijärvi ja Pyry Nikkilä) ajautuvat monimutkaiseen rakkaussuhteeseen. Kuva: Katri Naukkarinen

Kansallisteatteri
Rikinkeltainen taivas
Kantaesitys 4.12.

Michael Baranin dramatisointi ja Juhana von Baghin ohjaus ammentavat kirjailija Kjell Westön tavaramerkeistä, lämpimästä Helsinki-kuvauksesta ja avainhenkilöiden monivuotisesta seurannasta, vaikuttavan syväluotauksen Kirjailija K:n ystäväpiiriin ja ajan kerroksiin.

K (Timo Tuominen/Pyry Nikkilä) kohtaa kyläkaupan pihalla Stella ja Alex Rabellin (Annika Poijärvi ja Juha Varis). Kohtaaminen johtaa K:n, Stellan ja Alexin viidelle vuosikymmenelle ulottuvaan ystävyyteen, kahden ensimmäisen kohdalla myös monimutkaiseen rakkaussuhteeseen. Sisarukset ovat kasvaneet kattokruunujen alla Ehrensvärdintiellä ja Ramsvikin kartanossa. Keskiluokkaisen avioeroperheen poika K päätyy asumaan mahtisuvun nurkkiin ja saa vuosien varrella huomata, että vanhan rahan lisäksi Rabellien kaapit pursuavat luurankoja. Ystäväpiiriä täydentävät myöhemmin papiksi ryhtyvä biseksuaalinen Kride (Johannes Purovaara) ja bilehileestä leskeksi päätyvä Linda (Pirjo Lonka).

Karismaattinen Timo Tuominen vanhempana ja pieteetillä tulkitseva Pyry Nikkilä nuorempana kirjailijana ovat kumpainenkin täydellisiä valintoja K:n rooliin. Juha Varis piirtää tarkasti levottoman Alexin, samoin Johannes Purovaara seesteisen Kriden. Annika Poijärvi ja Pirjo Lonka tekevät räiskyvät roolisuoritukset omia, kuoppaisia teitään kulkevina naisina.

Teos laukkaa ja leikkaa kiivaasti läpi vuosikymmenten, mutta jättää silti rauhallisen olon. Tämä kertonee siitä, että tekijätiimi osuu kiitettävästi ytimeen. Vaikka tapahtumat kuvataan lyhyehkösti, pinnallisuudesta ei ole tietoakaan. Osittain melko täyteen sullotusta esillepanosta huolimatta esitys puhuu koskettavasti ystävyydestä, luokkaeroista, sukulaisuuden painolasteista, rakkaudesta ja muistamisesta.

Hiotun liikekielensä vuoksi esitys muistuttaa paikoin tanssiteosta. Tästä on ohjaajan valintojen lisäksi kiittäminen koreografi Jyrki Karttusta. Fyysinen ulottuvuus tuo lisäarvoa katsomiskokemukseen, mutta yhdistyessään rajuun äänimaailmaan, joka tuo välillä mieleen sähkötuolin tai salamaniskut, lopputulos on jo melkein liian runsas. Onneksi esitys palautuu välillä myös “pelkkään draamaan”, sillä siinäkin on väkevien näyttelijäsuoritusten ja koukuttavan tarinan ansiosta aivan tarpeeksi.

Toisen puoliajan anarkistinen loikka teatterin kulisseihin on riemastuttava. Timo Tuomisen näyttämön takana ja vahingossa vähän näyttämölläkin haparoiva Kirjailija K on aseistariisuvan hellyttävä.

Jos onni rikinkeltaisen taivaan alla rakoileekin, Kansallisteatterin lavalla synnytettävä kudelma on aukoton ja omaleimaisuudessaan vahva.

Anu Puska
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi