Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Orimattilalaisen Marko Immosen Syntien perukirja vaatii lukijaltaan valpasta mieltä

Syntien perukirja on Marko Immosen neljäs trilleri. Kuva: Katja Luoma

Marko Immonen
Syntien perukirja
Myllylahti 2019, 397 s.

Marko Immosen neljäs trilleri Syntien perukirja alkaa vahvasti kuoleman merkeissä. Prologissa kokaiinipöllyinen kaunotar kuristetaan vuonna 1989.

Varsinainen kertomus lähtee liikkeelle nykypäivän hautajaisista, joissa läheiset surevat sydänkohtaukseen kuolleen Ritva Harjun kuolemaa. Epäilykset kuoleman luonnollisuudesta heräävät, kun lapsenlapsi Emma Harju alkaa saada siihen viittaavia sähköposteja kuolleen mummonsa nimissä.

Isoäidin asuntoon Lahden keskustassa vielä murtaudutaan, minkä lisäksi erinäiset mummon lähipiiriin liittyneet ihmiset alkavat vihjailla tämän ja Emman ystävän Juuso Liinan isoisän menneisyydestä ikäviä asioita. Nuoret päättävät alkaa tutkia asiaa, vaikka Emman poliisi-isä ei ole yhtään innostunut asiasta.

Aiemmista tuttuja henkilöitä

Kuva: Myllylahti

Kirjan päähenkilöt ovat tuttuja jo edellisestä Kostonhautoja-jännityskirjasta, samoin Emman reppanaveli Roni ja Juuson tietotekniikkafirman omistava isä Mika Liina. Kullakin henkilöllä on kertomuksen kannalta selvät vahvuutensa ja heikkoutensa, kun juoni alkaa ottaa kovempia kierroksia.

Emma haluaa itsepäisesti selvittää rakkaan isoäitinsä kohtalon. Juuso velloo epätietoisuudessa puhumattoman isänsä kanssa ja toivoisi enemmän suhteesta Emmaan. Edes sukulaisiin on vaikea luottaa.

Jännitystarinan taustat löytyvät prologin surmasta, joka on aikanaan kirjattu vain mallikaunottaren katoamiseksi. Vähitellen 1980-luvun lopusta alkaa paljastua huuruisia megaluokan juhlia ja nuorten naisten hyväksikäyttörinki. Kirjassa on useita takaumia, jotka välillä auttavat lukijaa hahmottamaan kuviota, välillä vievät tarkoituksella harhaan.

Lahden seudulla sattuu ja tapahtuu

Tuttuun tapaan orimattilalaiskirjailija kuljettaa juonta pääosin lähikunnissa: Lahden keskustassa ja Jalkarannassa, Asikkalan Pulkkilanharjulla ja Heinolan Myllyojalla.

Lajityyppiin kuuluu sijoittaa mitä hirveimpiä rikoksia paikkoihin, joissa niitä ei haluaisi tapahtuvan. Poliiseilla on kirjassa vain avustajan rooli, kun tavikset ottavat riskejä ja joutuvat hengenvaaraan.

Immonen on rakentanut monimutkaisen kuvion, jonka seuraaminen vaatii valpasta mieltä. Hän kuitenkin luo lukijan mieleen vahvoja kuvia, jotka toivottavasti saavat jännityksen ystävät pysymään kyydissä.

Ina Ruokolainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi