Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: 59 tuntia hiihtämistä putkeen – kaksi tuoretta tietokirjaa kertoo, miksi Suomi pärjäsi talvisodan hirmupakkasissa Venäjää paremmin

Sotilaat tekivät lähtöä vartioon tunturikämpästä Nautsin seudulla Petsamossa 17. helmikuuta 1940. Kuva: SA-kuva

Mika Kulju

Kaksintaistelu lumessa – Lapin talvisota 1939-1940

Gummerus 2019. 205 s.

Pasi Tuunainen

Talven soturit – Talvisotataito Suomessa 1918-1940

Gaudeamus 2019. 344 s.

”Niin herttaisen yhdentekevää räjähtääkö ilmaan vai kuoleeko kylmyyteen.”

Sotaveteraani Aarne Kaarlelan kuvaus Joutsijärven Märkäjärven taistelusta kuvaa hyvin talvisodan tunnelmia Lapissa tammikuussa 1940. Kaarlelan ryhmä asteli poltetun maan taktiikassa tuhoamatta jääneeseen navettaan, vain huomatakseen venäläisten ladanneen rakennuksen täyteen räjähdysaineita.

Kuolema räjähtämällä tuntui tuona talvipäivänä pienemmältä pahalta kuin jääminen ulos hirmupakkasiin. Kaarlela jatkoi muistojaan sanoen ”hengittämisenkin tuntuneen siltä kuin olisi niellyt teräviä lasinsiruja”. Jopa Lapista kotoisin olleet, karaistuneet miehet saivat talvisodan ilmastossa paleltumia ja oksennuskohtauksia.

Ilmavalvontalotta tähysteli taivaalle Vuostimavaarassa 10. helmikuuta 1940. Kuva: SA-kuva

Mika Kulju nostaa Lapin kokemukset esille teoksessaan Kaksintaistelu lumessa – Lapin talvisota 1939–1940. Kulju muistuttaa Lapin taistelujen jääneen turhaan Kainuun, Laatokan Karjalan ja Kannaksen suurempien taistelujen varjoon. Talvisodan kokonaisuudelle Lapin vastarinta oli silti merkittävää. Stalin pyrki pohjoisessa Tornioon ja Kemiin katkaistakseen Suomen kahtia. Myös Petsamon globaalit nikkelikentät välkkyivät mielessä.

59 tuntia hiihtämistä putkeen

Talvi, kylmyys ja jää olivat siinä mielessä demokraattisia voimia, että ne kohtelivat puolustajaa ja hyökkääjää yhtä armotta. Ilmasto soti sodan kolmantena osapuolena kaikkia vastaan, vaikeuttaen yksittäisten soturien lisäksi huoltoa, lääkintää, logistiikkaa, viestiyhteyksiä ja taisteluiden johtamista.

Kuljun kirjan puhuttelevinta antia on yksilön kokemus. Sotahistorioitsija kertoo suuremman tarinan seassa ”rakotulilla vietetyistä öistä, joista eräromantiikka oli kaukana”. Alikersantti Pauli Kiiverin partio nukkui yönsä kämpässä ja pilkkoi sieltä lähtiessään puut seuraavia kulkijoita varten. Näin oli Lapissa tapana tehdä, vaikka seuraavat olisivat voineet olla venäläisiäkin.

Jos Suomen sodanjohto olikin jättänyt Lapin heikon puolustuksen varaan, talvisodan soturit paikkasivat tehokkaasti ylemmän portaan jättämiä puutteita. Pohjoisessa iskupartion retki saattoi kestää parikin viikkoa ja sisältää muun muassa haavoittuneiden vetämistä ahkioissa tunteja yli 30 asteen pakkasessa. Kulju kertoo erään kaksikon paenneen takaa-ajajia hiihtämällä 59 tuntia putkeen.

Näillä soittimilla puna-armeijan piti esittää voitonfanfaarinsa. Kuva: Kirjan kuvitusta / SA-kuva

Pelkosenniemellä suomalaiset löysivät metsästä sammuneen nuotion ympäriltä istuinsijoilleen kuolleita puna-armeijan sotilaita. Samasta taistelusta sotasaaliiksi jäi jäätynyt kvintetti torvia. Niihin oli tarkoitus puhaltaa Suomen vapauttajien päästyä Perämeren rannikolle.

Sotamies lähdössä vartioon tunturimökistä Nautsin seudulla Petsamossa helmikuussa 1940. Kuva: SA-kuva

Lämpötilaero 80 astetta

Kuljun värikkäämmän teoksen vastapainoksi Pasi Tuunainen valottaa Talven soturit – talvisotataito Suomessa 1918–1940 teoksessaan akateemisesti suomalaisen talvisotataidon kehitystä ja käyttöä puolustusvoimissa. Tuunainen muistuttaa kolme ja puoli kuukautta kestäneen sodan olevan edelleen ainoa kokonaan arktisissa olosuhteissa ja talvella käyty sota maailmassa.

Talvisodan mielikuvaan kuuluvat valokuvat melko hyväntuulisista sotilaista korsuissa, mutta todellisuus oli usein toinen. Ilmanvaihto korsuissa oli erityisen huono ja sotilaat kärsivät päänsärystä ja huimauksesta. Ulkoilman ja sisäilman välinen lämpötilaero saattoi olla pahimmilla pakkasilla jopa 80 astetta.

Kuva: Gaudeamus
Kuva: Gummerus

Kaiken kaikkiaan suomalaisilla oli kuitenkin paljon siedettävämpää kuin venäläisillä, joiden täytyi usein koettaa viettää yönsä maakuopissa. Venäläiset ottivat kokemuksista opikseen ja onnistuivat torjumaan myöhemmin saksalaiset monissa talvioperaatioissa.

Tuunainen muistuttaa, ettei talvisota ole vain historiaa vaan nykypäivän suomalainen vientituote. Arktisia kokemuksia 80 vuoden takaa hyödynnetään yhä koulutettaessa länsimaiden asevoimien sotilaita talvisodankäyntiin.

Janne Könönen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi