Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Sen sijaan että suojelemme kivaa ja kaunista, tulisi luonnon antaa kulkea omia polkujaan, ehdottaa Riikka Kaihovaara

Riikka Kaihovaara ravistelee totuttuja luontokäsityksiä. Kuva: Riikka Kantinkoski

Riikka Kaihovaara
Villi ihminen ja muita luontokappaleita
Atena 2019. 224 s.

Ei meillä ole mitään luontosuhdetta. Me olemme luontoa. Yhteiskunta ja kulttuurikaan eivät siis voi olla luonnon vastakohtia. Esseekokoelma Villi ihminen pureutuu syvälle ihmisyyteen, muistuttaa tästä ilmiselvästä asiasta ja pohtii sen merkitystä.

Riikka Kaihovaara painottaa, että ero luonnon ja ihmisen välillä on vain ihmisten keskinäinen päätös. Lähteisiin tukeutuen hän ehdottaa, että vaihtaisimme ajatuksen luonnon suojelemisesta luonnon sallimiseen.

Ekosysteemejä ei tarvitse palauttaa entiseen, myyttiseen luonnontilaansa vaan sallia luonnon omia prosesseja. Voi vaikka pohtia, että onko tosiaan tarpeen leikata pihanurmikko lyhyeksi ja ”siistiksi”? Tämä avaa meille uudenlaisen näkymän kaupunkiympäristöön ja joutomaiksi kutsutuille alueille.

Villi ihminen on pelottava, hätkähdyttävä ja silti lohdullinen kirja.
Kuva: Atena

Myös ihmisen vaikutus on monipolvinen seikka. Esimerkiksi Höytiäisen suisto, valtakunnallisesti merkittävä lintualue Joensuun kupeessa, on ihmisen vahinkoluomus. Kaihovaara havainnollistaa asiaa Yellowstonen kansallispuiston susilla. Puistoon palautettiin sieltä hävinneitä susia. 14 suden siirrosta seurasi ketjureaktio, jossa hyvin siellä menestynyt peto harvensi hirvikantaa. Puusto elpyi ja edesauttoi majavakannan kasvua. Majavien padot puolestaan loivat elinympäristön isolle kirjolle lajeja. Lisääntynyt kasvillisuus vähensi eroosiota jokien ranta-alueilla. Susien vuoksi jopa jokien kulku muuttui. Tarina on saanut kritiikkiä, mutta luonnon monimuotoisuuden merkityksestä se todistaa silti vahvasti.

Viimeistään ilmastonmuutos osoittaa, että ihmisestä on tullut luonnonvoima. Varhaisemmalle ihmiselle nykyihminen näyttäytyisi jumalana. Vastuumme on siis hirvittävä ja näyttää siltä, että ymmärryksemme on kovin vähäinen.

Villi ihminen on pelottava, hätkähdyttävä ja silti lohdullinen kirja. Se on erinomaisesti kirjoitettu, rakenteeltaan ehjä ja mikä parasta: riittävän perusteellisesti ajateltu, vaikka jättää monia ajatuskulkuja kesken. Mieleen muhimaan jääviä kauniita ajatuksia on paljon: ”luonnon keskellä sisääni soluttautunut vapaus tunnistaa itsensä”.

Kaihovaara on syvällä ajattelussaan, ja hänen on luontevaa kirjoittaa lauseita, jotka useimmissa konteksteissa yllättäisivät. Jokapäiväisessä small talkissa tulee yllättävän harvoin käytettyä lausahdusta:

”Onnistunut viili tuoksuu ystävällismieliseltä, raikkaalta ja terveeltä kuin hyvinvoiva emätin.”

Pasi Huttunen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi