Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde
Ilkka
Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi

Näkökulma: Miksi Semmarit ei ole Suomen matkituin kuoro?

Semmarit otatti itsestään 30-vuotisjuhlaselfien lauantaina Sibeliustalon keikalla. Kuva: Ville Huuri

Sunnuntaina kerroin eräälle kuorokaverilleni käyneeni edellisiltana Seminaarinmäen mieslaulajien konsertissa Lahden Sibeliustalossa. Hehkutin elämystä, sillä ilta ylitti odotukseni.

Kaverini myötäili mutta harmitteli, että eihän niitä Semmareita tunne oikein kukaan, kun ei niillä ole kunnon hittejä. Olin tietysti vahvasti eri mieltä. Olen seurannut kuoroa noin vuodesta 2000, ja päähäni on tarttunut lukuisia korvamatoja. Parhaani mukaan olen pyrkinyt istuttamaan niitä myös lasteni tajuntaan.

Se on tietysti totta, että radiosoittoa Semmarit ei juurikaan saa. En tiedä millaisilla poppakonsteilla soittolistoille 2010-luvulla noustaan, mutta ne konstit ovat kiertäneet jyväskyläläisen mieskuoron kaukaa. Spotifyssa kuoron tuotantoa on kuitenkin esillä laajalti. Ylivoimaisesti kuunnelluin (1,4 miljoonaa toistoa) hiteistä on Taina, joka kuului vuosikausia myös keikkasettien ”pakollisiin”.

Tietääkseni yksikään suomalaiskuoro ei ole yrittänyt matkia Semmareita tai edes laula heidän biisejään, mitä voi pitää erikoisena. Liekö kyse uskalluksen vai nuottien puutteesta, mutta jos kuoro myy vuosi toisensa jälkeen salit täyteen, luulisi, että joku muukin pyrkisi osingoille.

30-vuotiskeikallaan Semmarit onnistui yllättämään iloisesti. Viime vuosina kuoro on tuntunut toistavan itseään konserteissa ja mieleeni on jo hiipinyt, onko koko kööri hiipumassa. Nyt jalkeille oli saatu niin viihdyttävä show, että uskon kuoron olevan vasta puolivälissä matkaa.

Ennen väliaikaa kuoro pitäytyi melko tiiviisti perinteisessä kuoromuodostelmassa, joskin kuoronjohtaja Reima Viitala seisoi enimmäkseen rivissä laulamassa. Kuulimme useita arkistojen aarteita, joista riemastuttavin oli ikivanhalta Ruohonjuuritasolla-levyltä (1995) poimittu Ilkeä ikävä nainen. Se jolla on hallussaan kuoron takavuosina julkaisema dvd, muistaa ehkä, että biisistä on tehty myös mainio musiikkivideo, jolla nuori mies liukastelee ”ilkeää naistaan” pakoon kuorokeikalle.

Oh-la-laa! Ranska-pastissi Vahva sinappi - moutarde de Dijon oli yksi Semmareiden 30-vuotisjuhlakonsertin riemastuttavista uusista tuttavuuksista. Kuva: Ville Huuri

Uusista tuttavuuksista vahvimman jäljen jättivät Turkka Saarikosken liidaama hulvaton Ranska-pastissi Vahva sinappi – moutarde de Dijon ja siivouspäivän ihanaa kamaluutta kuvaava rytmikäs Siivousmusaa. Molempiin oli keksitty kunnon koreografiat.

Semmarit osoitti myös olevansa kiinni kulttuuripiirejä kuohuttaneessa keskustelussa kulttuurisesta omimisesta. Yhden pitkän potpurin aikana he myönsivät pöllineensä vuosien varrella ainakin japanilaisilta, kiinalaisilta, skotlantilaisilta, afrikkalaisilta, yhdysvaltalaisilta ja kajaanilaisilta. Että anteeksi nyt vain.

Ylimääräisiin oli säästetty tenori Tuomo Rannankarin vanha kunnon herutteluslovari (Kaikki liikkuu) ja riemastuttavan absurdi Kantri vanhaan malliin.

Nähdäkseni on kuitenkin olemassa vielä yksi rajaseutu, eräänlainen final frontier, jonka valloittamista Semmareilta odotan. Se on tietysti perinteikäs mieskuoromusiikki kansallisromanttisine paisutteluineen. Ja missä viipyy kunnolla imelletty joululevy?

Ehkä niiden myötä alkaisi herua sitä radiosoittoakin.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi