Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Teatteriarvio: Lahden Lauantainäyttämön Reviisori saa suitsutusta kriitikolta - "ehkä paras koskaan näkemäni harrastajateatteriesitys"

Kristiina Lanki esittää Lahden kaupunginjohtajaa Aila Kettusta, joka on helisemässä kaupunkiin tulevan tarkastajan kanssa. Taija Lehtinen ja Tuulevi Annala ovat näytelmän varavaltuutetut Ankeroinen ja Kiiski. Kuva: Reeta Lyyra

Lahden Lauantainäyttämö

Reviisori

Ensi-ilta Pikkuteatterissa 17.11.

Mainesanaa ”teatteritapaus” on syytä käyttää harkiten, sillä ilmaus syö nopeasti tehonsa. Lahden Lauantainäyttämön Reviisorin kohdalla tekee kuitenkin mieli puhua juuri tapauksesta muutamastakin syystä.

Ensinnäkin kyseessä on paras pitkään aikaan (ehkä koskaan) näkemäni harrastajateatteriesitys. Toiseksi näytelmä näyttää toteen, että Lahden kaupunginteatterissa näyttelevä Tapani Kalliomäki on ohjaajana koko peto. Viimekesäinen onnistuminen Orimattilan Jätinpesässä ei siis ollut pelkkä onnenkantamoinen.

Kalliomäellä on käytössään Jukka Aaltosen aiemmin Turkuun tekemä sovitus Nikolai Gogolin alkuperäistekstistä, jota hän on muokannut edelleen Kari Kitusen kanssa Lahteen sopivaksi. Kaikkien päällekirjoitusten ja karsimisten jälkeen Gogol pyörinee haudassaan. Se saattaa olla venäläiselle ihan oikein, sillä klassikkokirjailijalla oli taipumusta turhanaikaiseen jaaritteluun.

Mielikuvien vallassa

Tekstin tiukka ydin on kuitenkin säilytetty. Reviisorissa on kyse ennen kaikkea siitä, miten valta mädättää ihmisen ja siitä, kuinka moraalinsa myynyt vallanpitäjä altistuu huijareille.

Tyhjäntoimittaja Henrika Erkko (Janica Pynnönen) nautiskelee vedätyksestään oikein kunnolla. Kuva: Reeta Lyyra

Näytelmä on paikallistettu Lahteen poimimalla tekstiin viitteitä viime vuosien keskustelunaiheista. Sairastava terveydenhuolto saa oman osansa, samoin kaupunkisuunnittelijat ja paikallispoliitikot hämärine virkanimityksineen. Ottaapa teksti ohi mennen kantaa kaupunginteatterin yhtiöittämiseenkin.

Poliittisena satiirina esitystä ei kuitenkaan oikein voi pitää, sillä paikallistukset jäävät irtonaisiksi heitoiksi. Koko juonikuvio on myös niin yliampuva, että herkkänahkaisimmatkaan tuskin pahoittavat mieltään.

Yleisemmällä tasolla Reviisori on kuitenkin paljastava, sillä se käsittelee ihmisen taipumusta kumartaa kuvia. Saman kolikon kääntöpuolesta on tavallaan kyse Lahden Green Capital -hankkeessa tai missä tahansa mainoskampanjassa, jossa todellisuutta pyritään hallitsemaan mielikuvien kautta.

Tarkkaan harkittua poskettomuutta

Kalliomäki on onnistunut piiskaamaan Lauantainäyttämön harrastajat uskomattomaan vireeseen. Esityksessä ei ole yhtään löysästi tai laiskasti tehtyä roolia vaan jokainen ele ja ilme vaikuttaa harkitulta. Absurdin puolelle kurkottavan liikekielen Kalliomäki on luonut yhdessä puolisonsa Laura Huhtamaan kanssa.

Esityksessä ei ole yhtään löysästi tai laiskasti tehtyä roolia.

Näyttelijöiden heittäytyminen tilanteisiin on niin totaalista, että esitys riemastuttaa jo pelkällä uskalluksellaan. Toisaalta rytmitys on niin terävä ja tilankäyttö tarkkaan mietittyä, että Pikkuteatterin näyttämölle saadaan luotua aidostikin hauskoja kohtauksia.

Itse juoni on hyvin yksinkertainen. Lahteen on saapumassa EU-tarkastaja tutkimaan tukirahojen väärinkäytöksiä. Koska kukaan kaupungin umpikorruptoituneista päättäjistä ei tiedä, miltä tarkastaja näyttää, hotelli Grandissa majaileva, ranskalaisia fraaseja suoltava tyhjäntoimittaja saa kuninkaallisen kohtelun. Sitten seuraillaan kuvion paisumista kohti vääjäämätöntä romahdusta.

Väkevät naisroolit

Aaltosen sovituksessa naiset näyttelevät lähes kaikki pääroolit – ei sillä, että jalkovälillä olisi juonen kannalta väliä.

Kaupunginjohtajan puoliso (Mikko Hannula) käyttää kaikki keinot pitääkseen tarkastajan tyytyväisenä. Kuva: Reeta Lyyra

Kristiina Lanki on hysteerisen hauska kaupunginjohtajana, joka johtaa Lahtea kuin diktaattori. Varsin nautittava on myös Janica Pynnösen vauhdikas näkemys tyhjäntoimittaja Erkosta (alkuperäistekstin Hlestakov), jonka röyhkeä ylimielisyys kasvaa yhä suurempiin mittoihin huijauksen edetessä.

Kari Kitunen vapisee kuin haavanlehti pakko-oireisena koulutoimenjohtajana, Katarina Istermaa vakuuttaa lipevän liukkaana sairaalanjohtajana ja Sanni Immonen on sopivan bimbomainen tiedotuspäällikkö. Immonen herkistelee esityksessä myös itse sovittamansa version Simo Salmisen Rotestilaulusta ukulelen säestyksellä.

Tuulevi Annala ja Taija Lehtinen ovat kuin Pekka ja Pätkä tai Laurel ja Hardy esityksen tomppelimaisina varavaltuutettuina, jotka välittävät huhupuheet kerkkäästi kaduilta kaupungintalolle ja luovan pohjan koko huijaukselle.

Lue myös: Katsomossa 20 kertaa vuodessa ja lavalla tuntimäärä, jota ei lasketa - Janica Pynnönen toivoo salaa tulevansa löydetyksi
Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi