Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Konserttiarvio: Christoffer Sundqvist hiveli kuulijaa Mozart-tulkinnallaan Sibeliustalossa

Christoffer Sundqvist tulkitsi Mozartin klarinettikonserton leikitellen Sinfonia Lahden konsertissa torstaina. Kuva: -

Sinfonia Lahti
Leonid Grin, kapellimestari
Christoffer Sundqvist, basettiklarinetti

Sibeliustalo 14.11.

”Jälkeenpäin tuntee virkistyneensä, kun on jaksanut tulla konserttiin.” Olen samaa mieltä kuin leidi bussipysäkillä.

Torstain konsertissa Sinfonia Lahti esitti klassista ja neoklassista. Joseph Haydnin sinfoniaa nro 49 kutsutaan lisänimellä La Passione. Nykyihminen saa miettiä, tarkoitetaanko sillä intohimoa vai kärsimystä. Wieniläisklassisen musiikin ilmaisukeinot yli 200 vuoden takaa tuntuvat sieviltä ja muodollisilta hillittömimmilläänkin.

Jousisto käytti vain vähän vibratoa, ja puhaltajat soittivat hiljaa. Moderneilla soittimilla saavutettiin melko uskottava 1700-luvun sointikuva.

Leikittelevää Mozartia

W. A. Mozartin klarinettikonsertto (1791) on sävelletty matalammalle basettiklarinetille. Vaikka suosittu teos on sovitettu tavalliselle klarinetillekin, sitä on viime vuosikymmeninä alettu yhä useammin esittää alkuperäissoittimella.

Maamme huippuklarinetisteihin kuuluva Christoffer Sundqvist esitti konserton leikittelevästi. Hän hyödynsi hiljaisia nyansseja kutkuttavasti.

Orkesteri myötäili ihmepianissimoita loistavasti peittämättä solistia lainkaan. Basettiklarinetin hivelevän pehmeä ääni ja matalat sävelet ihastuttivat. Suvereeni ja riemukas esitys sai raikuvat suosionosoitukset.

Kapellimestari Leonid Grin on pitkän uransa aikana kartuttanut kokemustaan sananmukaisesti sekä idässä että lännessä. Suomi ja Tampere ovat tulleet hänelle tutuiksi jo kolmisenkymmentä vuotta sitten.

Selkäpuolelta katsoen Grin vaikutti luotsilta, jota on helppo seurata. Elekieli oli tarkoituksenmukaista, ja tunnelmat välittyivät vähistäkin vihjeistä yksiselitteisesti.

Grin piti hyvää huolta balanssista

Konsertin ohjelma vaati virtuoottista otetta kaikilta mutta varsinkin jousistolta. Haydnia, Mozartia ja erityisesti Dmitri Shostakovitshin sinfoniaa nro 9 sai soittaa koko palkan edestä. Nopeat osat toteutuivat säkenöivästi ja ihastuttavan puhtaasti. Työskentelyä leimasi yksituumaisuus.

Grin huolehti soitinryhmien balanssista hyvin. Hän johdatti orkesterin laajentamaan voimakkuusasteikkoaan varsinkin hiljaiseen suuntaan harvinaisen vaikuttavasti.

Grinin autenttinen tulkinta sodanjälkeisestä neuvostosinfoniasta oli perin vakuuttava ja koskettava. Kaiken kokenut kapellimestari ilmaisi huomiotaherättävää nöyryyttä kiittämällä orkesteria perusteellisesti ja osoittamalla kiitokset myös partituurille.

Aplodeista ei ollut tulla loppua.

Outi Leppänen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi