Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Elokuva-arvio: Outo, synkkä ja makaaberi The Lighthouseon ohjaaja Robert Eggersin omintakeinen taidonnäyte

Päärooleissa ovat loistavat Willem Dafoe ja Robert Pattinson. Kuva: Universal Pictures International

The Lighthouse

4/5 tähteä

Robert Eggersin käsikirjoittama ja ohjaama The Lighthouse on viime aikojen elokuvista oudoimpia: se on synkkä, arvoituksellinen, makaaberi ja jopa hypnoottinen tunnelmaltaan.

Elokuvassa vanhaa merikarhua muistuttava Thomas Wake (Willem Dafoe) ja salaperäinen, jo valmiiksi hieman häiriintynyt Ephraim Winslow (Robert Pattinson) rantautuvat karulle majakkasaarelle. Heidän tehtävänään on kuukauden ajan pitää huolta majakan toiminnasta.

Elokuvassa on heti mukana asetelma mestarista ja oppipojasta. Nuorempi Winslow saa raataa kuin orja vanhemman Waken päsmäröidessä ja tarkkaillessa vierestä. Konflikti on kirjoitettu miesten sisäiseen jännitteeseen.

Vähitellen mukaan tulevat houreelliset näyt merenneidoista, seksuaalisuuden tarve näkyy muutamankin kerran rajuna runkkauksena ja rapumerrasta löytyy ihmisen pää.

Äijät ryyppäävät huonolaatuista paloviinaa. Wake varoittelee nuorempaa, ettei äkäisiä lokkeja saa vahingoittaa, sillä niiden sisällä asuu kuolleiden merimiesten sieluja. Päivien kuluessa tunnelma tihenee ja hulluus kasvaa.

Mustavalkofilmi ja vanhahtava kuvasuhde saavat The Lighthouse -elokuvan muistuttamaan 1900-luvun alkupuolen elokuvia. Kuva: Universal Pictures International

Tarina on jostain H.P Lovecraftin, Edgar Allan Poen tai nyrjähtäneen Harold Pinterin välimaastosta. Oudot, painajaismaiset näyt ja lähes surrealistisen painostava tunnelma eivät tarjoa ratkaisuja. Katsoja joutuu henkeään pidätellen odottamaan, raatelevatko miehet lopulta toisensa kuin ilmestyskirjan pedot.

Tarinaa on vaikea asetella mihinkään selkeään kategoriaan. Se ei ole selvästi kauhua, mutta jännäri olisi tämän elokuvan kohdalla varsin yhdentekevä sanonta. ”Surrealistinen mysteeri makaaberin hauskoin painotuksin” voisi olla lähimpänä elokuvan genreä.

Elokuva on kuvattu 35-milliselle mustavalkofilmille, ja sen kuvasuhde on kapea 1,19:1. Tämä saa The Lighthousen muistuttamaan vanhaa 1900-luvun elokuvaa. Samalla se tekee katsomiskokemuksesta hyvin intensiivisen, jopa tukahdutetun.

Mestarikuvaaja Jarin Blaschken työnjälki on visuaalisesti loistavaa, täydellisen ainutkertaista. Jokainen kuvan kompositio on täydellisen harkittu, ja jokainen kuvakulma kertoo tinkimättömästä näkemyksestä. Tällä työllä Blaschke käy varmasti noutamassa parhaan kuvauksen Oscar-patsaan.

Musiikin käyttö on vähäistä. Myrskyävä ja tuulinen meri, luonnon äänet, sumutorvet, majakan narina ja kolina ovat elokuvan soundtrack. Tunnelma ei niistä kevene. Paikoin kuultava musiikki on Mark Korvenin käsialaa, ja se on täydellisessä harmoniassa kuvauksen kanssa.

Pääosissa nähtävät Willem Dafoe ja Robert Pattinson tarjoavat hurjaa näyttelijäntyön juhlaa. Dafoe päästelee menemään sellaisella intensiivisellä hurjuudella, että katsojakin jo kavahtaa herran mielenlaadun tasapainoa. Vanhan merimiehen puhe soljuu vanhahtavalla englannilla kuin Shakespearea lainaillen täynnä ääntä ja vimmaa.

Pattinson outona mysteerimiehenä, kärsimyksen ja vainoharhan oraakkelina, antaa hyvän vastapainon Dafoen raivopäisyydelle.

The Lighthouse on ohjaaja Eggersin omintakeinen taidonnäyte, joka seisoo tinkimättömästi täysin omilla persoonallisilla jaloillaan. Hämmentävää, mutta hyvin kunnioitettavaa työtä.

Olli-Matti Oinonen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi