Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Tapani Hyypiä ei nuorena uskonut taiteilijan uraan, mutta löysi itsensä aina piirtämästä – näyttely avautui Galleria Nuovossa

Pitkästä urastaan huolimatta Tapani Hyypiä hermoilee aina näyttelyn alla. "Teokset kuolevat käsiin monta kertaa."

Tapani Hyypiä sanoo, että hänen tyylinsä on tulosta pitkästä pelkistämisen prosessista. Hyypiä vertaa maalaamista säveltämiseen: asteikko tai tahti antaa tietyn kaavan, jonka sisällä asiat tapahtuvat. Kuva: Juha Peurala

Onneksi Tapani Hyypiän ystävällä on vene, joka pitää laittaa pian talviteloille. Kaikenlainen käsillä tekeminen on hyvää tuuletusta mielelle näin näyttelyn alla. Hyypiällä kun on tapana stressata näyttelyitä.

Teokset tuntuvat kuolevan käsiin monta kertaa: ensin maalatessa, sitten teoksia valitessa ja vielä näyttelyä ripustaessakin.

– Sitten sitä alkaa siirtyä yleisön puolelle, eikä enää katso, mikä teoksissa on vikana.

– Helene Schjerfbeck on sanonut, että maalarin homma on aika kurja. Jos on näyttely tulossa, on hirveä stressi koko ajan. Ja jos ei ole näyttelyitä tulossa, on hirveä stressi koko ajan. Se on just näin, Hyypiä sanailee.

Perusmuotojen jäljillä

Tapani Hyypiä on helsinkiläinen kuvataiteilija, ja hänen teoksiaan on nyt esillä Galleria Nuovossa Lahdessa.

Tapani Hyypiä sanoo, että maalaaminen on itseen menemistä, jatkuvaa ihmisenä olemisen tutkimista. Kuva: Juha Peurala

Näyttely koostuu viime vuosina valmistuneista maalauksista. Kokonaisuus liukuu abstrakteista maalauksista kohti melkein-maisemia: pienikin vihje vaakalinjasta saa silmän hakemaan horisonttia.

Hyypiä on kuvannut tyylinsä hioutumista yli 15 vuotta kestäneeksi pelkistämisen prosessiksi. Hän työskentelee vähän kuin säveltäjä, jolla on työkalunaan asteikko tai vaikka valssin kolmijakoinen tahtilaji. Samaan tapaan Hyypiän maalauksissa on perusrakenne tai runko, jonka sisällä asiat tapahtuvat.

Valmistuminen ottaa aikaa

Vaikka Hyypiä puhuu moneen otteeseen stressaamisesta ja ahdistuksesta, hän vaikuttaa tavatessa hyvin rennolta. Sellaiselta joka heittäytyy elämänvirtaan jalat edellä. Tekee, mutta ei hosu.

Hyypiä sanoo, että hänen tapansa maalata on itse asiassa aika hidas. Viimeistely voi syntyä vuoden tai kahdenkin päästä teoksen aloittamisesta.

– Tosi harvoin tulee sellainen hurmioitunut kertamaalaus.

– Ihannetilanteessa maalaan pari viikkoa joka päivä. Sitten menee tukkoon, eikä mieli tuota mitään. Huomaan värittäväni vain jotakin. Silloin pitää tehdä ihan muita asioita.

Nuovon näyttelyssä on esillä viime vuosina valmistuneita maalauksia. Kuva: Juha Peurala

Keinoja tiukan paikan varalle

Hyypiän kuvataiteilijan uran alun voi ajoittaa 1970-luvulle, jolloin hän opiskeli Vapaassa Taidekoulussa Helsingissä. Hyypiä sanoo, ettei nuorena tähdännyt määrätietoisesti taiteilijan uralle, vaikka se vetikin puoleensa.

– Lukiossa moni tiesi, mitä haluaa tehdä lukion jälkeen, mutta mulla ei ollut hajuakaan. Mietin, että kai minusta joku taiteilija tulee, vaikka en ollut ajatellut, että minulla on siihen kykyä tai ambitiota.

Hyypiä kokeili välillä opiskella Helsingin yliopistossa englantilaista filologiaa, myöhemmin teatteritiedettä, mutta aina hän löysi itsensä piirustuksen laitokselta piirtämästä.

Ihannetilanteessa maalaan pari viikkoa joka päivä. Sitten menee tukkoon, eikä mieli tuota mitään. Kuvataiteilija Tapani Hyypiä

1990-luvun puolivälissä Hyypiä aloitti uudelleen Vapaassa Taidekoulussa, ja siitä lähtien hän on keskittynyt taiteen tekemiseen.

– En olisi pystynyt siihen aikaisemmin. Tarvitsin kaiken sen elämänkokemuksen, jotta minulla on keinoja siihen, kun vaikeita paikkoja tulee ja työ menee tosi hankalaksi. Kaikkihan tätä tekisi, jos tämä olisi kivaa.

Ensi syksynä Hyypiä pitää näyttelyn Irlannissa Westportissa. Se jännittää jo nyt.

– Pari viikkoa tässä ehkä menee, mutta sitten alkaa jo vääntää mahasta. Että nyt pitäisi olla tosi napakkana, kun tässä ei enää edusta vain itseään. Muutenhan ne katsovat, että ai tuollaista siellä (Suomessa) tehdään.

Toivoa ja ymmärrystä maailmaan

Hyypiälle onnistuminen merkitsee yhteyden löytämistä. Sopiva vertaus löytyy jälleen musiikista.

– Maailmanluokan blueslaulajalla voi olla veret seisauttava keikka ja vuoden tai parin päästä ihan kauhea. Se ei auta, että on kauniit melodiat ja hienot sointurakenteet. Jos yhteyttä ei synny, ei ole mitään, Hyypiä sanoo.

– Maalauksen pitää olla totta ja elävää ainakin itselle.

Ja jos vielä onnistuu lisäämään toivoa ja ymmärrystä maailmaan, siinä on kaikki tarvittava.

– Mitään muuta agendaa minulla ei ole.

– Ei tässä maailmaa olla parantamassa, mutta ei huonontamassakaan.

Tapani Hyypiän näyttely avoinna 8.12. asti Galleria Nuovossa, Mariankatu 16, Lahti.

Lue myös: Kuvataiteilija Sirkka-Liisa Lonka vietti talvet Perussa ja maalasi Amazonin sademetsää, kunnes luonto alkoi hävitä ympäriltä
Kuka?

Tapani Hyypiä

Tapani Hyypiä (s. 1955) on helsinkiläinen kuvataiteilija.

Hän on opiskellut Vapaassa Taidekoulussa Helsingissä vuosina 1974–1975 ja uudelleen 1996–2000.

Hyypiä tunnetaan maalauksistaan, jotka liikkuvat lähes tunnistettavasta täysin abstraktiin. Hyypiä myös piirtää, mutta piirustuksia on nähty näyttelyissä harvoin.

Teoksia on muun muassa Amos Andersonin taidemuseon kokoelmassa.

Millamari Uotila
millamari.uotila@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi