Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Kalle Päätalon syntymästä tulee sata vuotta - kansankirjailija kohteli aikoinaan naisia tavalla, josta metoo-tuomioistuimessa napsahtaisi langettava tuomio

Kalle Päätalo oli akateemiselle naiselle aiemmin kielletty hedelmä. Kirjailija Karoliina Timoselle Päätalo on kuitenkin ollut kaikki kaikessa.

Karoliina Immonen on nykyisin kysytty Päätalo-puhuja. Viime viikolla hän vieraili Orimattilassa kertomassa Päätalon naisista. Kuva: Juha Peurala

Opiskeluaikoina Karoliina Timonen (s. 1977) ei uskaltanut kertoa siitä oikein kenellekään. Akateemisesti koulutettujen kaupunkilaisnaisten keskuudessa ei kerätty varsinaisesti pisteitä sillä, että joku ahmii vapaaehtoisesti Kalle Päätalon Iijoki-sarjaa.

Timoselle 26-osainen sarja oli kuitenkin kuin lämmin tuulahdus kotoa. Vaikka hän ei ole kotoisin Koillismaalta vaan Pohjois-Karjalan Pyhäselästä, Päätalon kirjojen hersyvä kansankuvaus tuntui lievittävän Helsinkiin muuttaneen nuoren naisen koti-ikävää.

– Kirjoista löytyi paljon samaistuttavaa. Melkein kaikillahan meillä on juuret maalla, Timonen huomauttaa.

Syrjähyppyjä seurasi aina moraalinen krapula. Kirjailija Karoliina Timonen

Päätalon jokasyksyinen uutuusromaani oli vuosikymmenien ajan varsinkin maaseudulla miesten tyypillinen isänpäivä- tai joululahja. Timonen kuitenkin uskoo, että häntä ovat aina lukeneet myös naiset.

– Akateemisissa piireissä Päätaloa ei aiemmin juuri arvostettu, mutta nyt asia on muuttumassa. Niissähän on paljon sellaista mikrohistoriaa, josta nykyinen historiantutkimus on kiinnostunut, Timonen huomauttaa.

Äiti uskoi Kalleen

Syksyllä 2000 kuollut Kalle Päätalo viettäisi maanantaina satavuotispäiviään. Timosen oma panos suuren kansankuvaajan vuosijuhliin on aiemmin syksyllä ilmestynyt Kirjeitä Iijoelle -kirja (Gummerus).

Timonen kirjoittaa kirjassaan kirjeitä naisille, joiden elämä sivusi tavalla tai toisella Kalle Päätaloa. Heitä on paljon, sillä Päätalo vietti koko nuoruutensa naisten ympäröimänä. Erityisen lämmin suhde hänellä oli äitiinsä Riituun, sillä isä Hermanni oli reissutöidensä vuoksi usein poissa kotoa ja kärsi mielen sairauksista.

Kalle Päätalo kuvattuna Tampereella vuonna 1996. Kuva: Veli-Matti Parkkinen

– Äiti oli todellinen matriarkka, joka ymmärsi myös Kallen kirjallisia haaveita. Ilman häntä Kallesta tuskin olisi tullut kirjailijaa, Timonen arvelee.

Timosen oma ensikosketus Päätaloon tuli 1980-luvun lopulla, kun televisiossa esitettiin Mikko Niskasen ohjaamaa Elämän vonkamies -sarjaa.

– Mieleeni jäi jo silloin erityisesti Kallen äiti (Pirjo Leppänen), joka poltti piippua ja käytti räväkkää kieltä. Kymmenen vuotta myöhemmin aloin lukea Iijoki-sarjaa silloisen poikaystäväni kanssa. Väsähdin kuudennen osan jälkeen.

Päätalo tuli uudelleen ajankohtaiseksi noin viisi vuotta sitten, kun Gummerus päätti julkaista Iijoki-sarjan sähköisenä. Timonen oli yksi niistä, jotka pestattiin oikolukemaan noin 16 000 sivua käsittävää teossarjaa.

– Autofiktiivinen kirjallisuus alkoi tulla samoihin aikoihin muotiin. Päätalohan on sitä lajia tyylipuhtaasti, Timonen muistuttaa.

Monimutkainen suhde naisiin

Timonen kronikoi Iijoki-sarjan lukemisesta aiemmin kirjablogissaan. Nykyisin hän on yksi Suomen kysytyimmistä Päätalo-tuntijoista. Hän kertoo vierailevansa yhä joka kesä Taivalkosken Päätalo-viikolla joko viran puolesta tai huvikseen.

Kirjeitä Iijoelle syntyi Gummeruksen aloitteesta. Satojen Päätalon elämään vaikuttaneiden naisten joukosta Timonen pyrki valitsemaan ne, jotka ovat hänelle itselleen merkityksellisimmät. Tyylillisesti kirja muistuttaa Mia Kankimäen teosta Naisia joita ajattelen öisin (Otava).

Karoliina Timosen mukaan Päätalo oli macho-imagostaan huolimatta pohjimmiltaan herkkä mies, joka haki koko ikänsä hyväksyntää naisilta. Kuva: Juha Peurala

Timonen kertoo käyttäneensä Päätalon naisia eräänlaisena peilinä omassa elämässään. Tämän ajan näkövinkkelistä on välillä hyvä muistaa, miten rajoittunutta naisten elämä syrjäseuduilla oli 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.

Päätalon oma suhde naisiin oli kompleksinen. Köyhä perhe joutui turvautumaan kunnan elatusapuun, kun Kalle oli pieni. Tulevan kirjailijan itsetuntoa nakersi myös se, että hän karsasti ja koki olevansa liian lihava.

– Nämä kokemukset jättivät traumat, joita Kalle paikkaili loppuikänsä etsimällä naisten hyväksyntää. Sitten kun hän alkoi kelvata, hän käytti tilaisuudet hyväkseen ja kohteli vaimojaan usein huonosti.

Kaksi kertaa naimisissa ollut Päätalo kuvaa petollisuuttaan Iijoki-sarjassa julman rehellisesti. Näinä metoo-aikoina sellaisesta saattaisi saada ankaran moraalisen tuomion. Timonen kuitenkin ymmärtää kirjailijaa.

– Mielestäni hän säilytti kunnioittavan tyylin. Syrjähyppyjä seurasi aina moraalinen krapula, eikä Päätalo koskaan rehennellyt valloituksillaan.

Lue myös: Päijät-Hämeen Jätehuoltoon tulee päivittäin kyselyjä vanhojen kirjojen hävittämisestä - Lahdessa niille löytyi muutakin käyttöä kuin jäteastia
Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi