Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Konserttiarvio: Kansanmusiikkiyhtye Friggin ja Sinfonia Lahden yhdistäminen ei sujunut aivan kitkatta Lahdessa

Frigg soitti perjantaina tuplakonsertin Sinfonia Lahden kanssa. Kuva: Tero Ahonen

Frigg & Sinfonia Lahti

Jaakko Kuusisto, kapellimestari

Sibeliustalo Lahdessa 8.11.

Perjantaina Lahden Sibeliustalolla nautiskeltiin pelimannimusiikin parissa, kun esiintymään saapui Frigg, joka on eräs maailmalla menestyneimmistä kansanmusiikkiyhtyeistämme. 19-vuotisen olemassaolonsa aikana he ovat julkaisseet kahdeksan albumia, joiden materiaalista valtaosa on yhtyeen jäsenten omia sävellyksiä.

Tyylilajiltaan he edustavat eräänlaista modernin kansanmusiikin fuusiota, jossa pohjoismaista pelimanniperinnettä yhdistellään niin Pohjois-Amerikan bluegrassiin kuin irlantilaisiin elementteihin.

Friggin musiikissa kansanmusiikki on luonteeltaan yleismaailmallista, muuttuvaa ja avaraa, ei vain yhteen aikaan tai paikkaan sidottua museotavaraa. Juuret ovat silti olemassa, ja ne juontuvat Kaustiselle, Järvelän kylään: yhtyeen muusikoista viulistit Alina ja Esko Järvelä kuuluvat maineikkaaseen Järvelän pelimannisukuun, josta on tullut soittoniekkoja jo 1700-luvulta asti.

Friggin alkuperäisessä kokoonpanossa vaikuttivat myös norjalaiseen Larsenin musiikkisukuun kuuluvat veljekset Gjermund ja Einar Olav Larsen, mutta sittemmin he ovat jättäytyneet pois. Nykykokoonpanoon kuuluvat Järvelöiden lisäksi viulistit Tommi Asplund ja Tero Hyväluoma, kitaristi Anssi Salminen, basisti Juho Kivivuori ja multi-instrumentalisti Petri Prauda.

Uudenlainen kokeilu

Yhteistyö Sinfonia Lahden ja konsertin johtaneen Jaakko Kuusiston kanssa edustaa yhtyeelle uudenlaista kokeilua. Aivan kitkattomasti se ei mennyt: Friggin äänimaailman keskiössä on neljän viulun (joista kaksi on 5-kielisiä) yhteispeli, ja jotain tästä dynamiikasta hukkui ison orkesterin massaan, vaikka tuo massa komealta kuulostikin.

Joissakin kappaleissa tuntui, että Friggin muusikot joutuivat hieman jarruttelemaan, tinkimään soiton tenhosta. Orkestraatiot olivat kyllä parhaimmillaan huimia, esimerkiksi Nuorten miesten speli -traditionaalin tehdyt puhallinsovitukset olivat kerrassaan fantastiset.

Laajasta tuotannosta valikoiduista kappaleista monet olivat luonteeltaan enemmän haikeita kuin hilpeitä. Esimerkiksi Kenkkuni & Pikkuni ja Keidas olivat pakahduttavan kauniita sävellyksiä.

Mukana oli myös huumoria ja vaikutteita populaarimusiikin puolelta: Friggin' polskan esikuvaksi mainittiin AC/DC ja Vierivä-kappaleen ilmeinen esikuva oli The Rolling Stones.

Perusasioiden äärellekin ehdittiin palata, sillä loppupuolella kuultiin Praudan säkkipillillä kruunattu sovitus ikiklassikosta Peltoniemen Hintriikan surumarssi. Encorena kuultiin hieno Summer Solstice, jossa kapellimestari Kuusistokin tarttui viuluun ja osoitti omaavansa melkoista pelimannihenkeä itsekin.

Lue myös: Levy-arvio: Frigg on onnistunut tekemään pienen ihmeen: joululevy, jota kuuntelee ilokseen
Petri Poutiainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi