Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Levyarvio: Kaikkien aikojen merkittävimmäksi ihmisartistiksi itsensä nimennyt Kanye West löysi nyt Jeesuksen, musiikki heikkenee

Kanye West julisti olevansa Jumala jo vuonna 2013. Kuva: x

Kanye West
Jesus Is King
Def Jam

Tähdet: 2/5

Kanye Westiltä voi nykyään odottaa mitä tahansa. Tällä vuosikymmenellä artistin elämä tuntuu muuttuneen silkaksi performanssiksi. Vuonna 2013 Yeezus-levyllä hän julisti olevansa Jumala. Sittemmin Jumala on Westin mukaan puhunut hänen kauttaan eri tavoin. Kuten siten, että Jumala sai Westin pukemaan päähänsä Donald Trumpia kannattavan Let’s Make America Great Again -lippiksen.

Mitäpä tähän kaikkeen voi sanoa. Onnea vain Kanye.

Elämä pelkkää performanssia

Etenkin vuoden 2016 The Life of Pablosta alkaen myös albumijulkaisuista on tullut artistille performansseja. The Life of Pablo julkaistiin ainoastaan suoratoistopalveluissa, ja West päivitti eri kappaleista eri versioita julkaisun jälkeen. Se olikin oikeasti nerokas performanssi siitä, miten albumijulkaisu voi olla tyystin erilainen tänä päivänä. Sen ei tarvitse olla fyysinen, muuttumaton levy, vaan elävä projekti.

Sittemmin performanssit ovat latistuneet. Westillä on ollut samaan aikaan myös vakavia mielenterveysongelmia. Nyt hän on löytänyt Jeesuksen ja pitää itseään kaikkien aikojen merkittävimpänä ihmisartistina. Hän järjestää jumalanpalveluksia, jotka muistuttavat kulttikokoontumisia.

Kuva: x

Jesus Is King on eräänlainen johdannainen näistä jumalanpalveluksista. Levyllä vierailee useammassa kappaleessa Westin Sunday Service -kuoro. Kaikenlaisesta häröilystä huolimatta Westin uraa on jaksanut seurata kiinnostuneena, mutta nyt on pakko sanoa, että alkaa pikkuhiljaa riittää.

Lisäarvoa puuttuu

Se, mikä on yhdistänyt kaikkia aiempia Westin albumeita eli tuotannollinen suvereenius, on nyt kateissa. Jesus Is King -levyllä ei ole oikeastaan mitään, joka toisi lisäarvoa jo olemassa olevaan Westin katalogiin.

Eksplisiittiseen ja suoraan silmille ja korville hyppivään gospeliin on luonnollisesti hankalampi suhtautua Suomesta kuin Yhdysvalloista käsin. Siellä popmusiikissa on ollut täysin normaalia viitata uskontoon. Suomessa gospelilla on marginaaliasema. Radioaalloille uskonnollisella sanomalla ei ole oikeastaan mitään asiaa, ellei kuuntele Järviradiota tai Radio Deitä.

Westin varhaisille faneille Follow God on oikeastaan ainoa kädenojennus, jossa on artistille tyypillistä vokaalisample-ilottelua. Tietysti Westin kannalta on mukavaa, että hän on löytänyt elämäänsä sisältöä, mutta kuuntelijan näkökulmasta Westin musiikki oli kiinnostavampaa kun hän oli sekä hahmona että sisällöllisesti ongelmallisempi.

Uskonto on toki aiemminkin ollut isossa roolissa Westin musiikissa, mutta ei näin suuressa. Ei albumi mitään täysin raskasta gospelia ole, mutta temaattisesti kovin yksioikoista mantran toistoa: Praise the Lord! Jumalan sijaan pääosassa on kuitenkin Kanye itse.

Arttu Seppänen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi