Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Konserttiarvio: Laulajan syysflunssa häiritsi Pyhimyksen ja Saimaan Lahden-keikkaa

Pyhimys & Saimaa esiintyivät tiistaina Lahden Sibeliustalossa. Kuva: Aki Roukala

Pyhimys & Saimaa
Sibeliustalo 29.10.

Tiistaina Sibeliustalolla esiintyi Pyhimys & Saimaa. Yhteisprojektin osapuolten saavutukset ovat melkoiset: Pyhimys on tehnyt valtavan määrän albumeita niin soolona kuin esimerkiksi Teflon Brothersin ja Ruger Hauerin jäsenenä ja vaikuttanut siten suomalaisen rap-musiikin kehitykseen. Hän on voittanut esimerkiksi kuluvan vuoden aikana kuusi Emma-palkintoa ja Juha Vainio -sanoittajapalkinnon.

16-henkisen Saimaan perustaja ja johtohahmo Matti Mikkola puolestaan teki aikanaan rock-historiaa Tehosekoitin-yhtyeessä, jonka jälkeen hän on säveltänyt, tuottanut ja soittanut useiden eri artistien albumeilla. Esimerkiksi Vesalan Älä droppaa mun tunnelmaa ja Lauri Tähkän Morsian ovat osittain Mikkolan tekemiä kappaleita.

Kulta- ja platinalevyjä on ahkeralle taiturille kertynyt jo yli 30 kappaletta. Saimaa-yhtyeensä kanssa hän on ehtinyt elvyttää Pepe Willbergin uran, tehnyt urheilusta kertovan teema-albumin sekä kymmenminuuttisen version Lentävä kalakukko -kappaleesta.

Turhaa stressiä nuhasta

Pyhimyksen ja Saimaan yhteisalbumi Olisinpa täällä pyrkii olemaan enemmän kuin vain rock-bändin kanssa tehty rap-levy. Konserttitilanteessa tämä korostuu entisestään, sillä Saimaan valtava yhteissointi ja proge-estetiikka on rap-elementtejä suuremmassa roolissa.

Hetkittäin Pyhimyksen oma ääni peittyi orkesterin alle.

Hetkittäin Pyhimyksen oma ääni peittyi orkesterin alle, mikä johtui solistin sairastamasta flunssakuumeesta. Hän tuntui stressaavan asiaa liikaakin, sillä nuhainen epävireyshän on nykyään yhdysvaltalaisessakin rap-musiikissa varsin hyväksytty tapa artikuloida, ja esimerkiksi Häiriintynyt-kappaleen yllättävän rokkaavaan loppuosaan raakkuminen sopi erinomaisesti.

Kenties Pyhimys tekee seuraavaksi punk-levyn, kollegansa Versace Henrikin tapaan. Tekstittäjänä hän on sukua Hectorille: lauluissa on oivallusta, yhteiskunnallista realismia ja surumieltä joka menee hetkittäin pateettisuuden puolelle. Parhaimmillaan, kuten teoksessa Styroxista rakennettu talo, jälki on mestarillista.

Progeteinin unelmabändi

Saimaa on kuin 15-vuotiaan progeteinin unelma, hyvässä ja pahassa: he soittavat todella hyvin ja välillä aivan liikaa.

Jousikvartetin, kahden rumpalin ja lyömäsoittajan, kahden kosketinsoittajan, puhaltajien ja kitaristien yhteissointi oli hetkittäin niin massiivinen, että nyanssit itsessään kärsivät.

Mikkola soittaa hienosti Jukka Tolosen ja Jerry Garcian hengessä, ja upeaa jälkeä saivat aikaan myös nauhattomalla bassolla soittanut Jesper Anastasiadis sekä Jari Kankare huilullaan. Love Records -henkinen hämyily ja taiturointi toivat Pyhimyksen tekstien synkkyyteen vastapainoksi musiikin ilon, eli synteesi oli onnistunut.

Lopuksi kuultiin pitkä progesovitus Myrskyluodon Maijasta – elämme kovin postmoderneja aikoja.

Petri Poutiainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi