Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Konserttiarvio: 22-Pistepirkko osoitti Lahdessa olevansa yhä tarpeellinen

Paluun tehnyt trio on yhtä persoonallinen kuin ennenkin.

22-pistepirkko palasi lokakuussa keikoille neljän vuoden hiljaiselon jälkeen. Kuva: -

22-Pistepirkko

Möysän Musaklubi Lahdessa 26.10.

Utajärvellä vuonna 1980 perustettu 22-Pistepirkko on aina lukeutunut maamme persoonallisimpiin rockyhtyei­siin.

Monen musiikinystävän kannalta olikin ikävää, kun trion alusta asti muodostaneet P-K Keränen, Asko ­Keränen ja Espe Haverinen jäivät vuonna 2015 määrittelemättömän pituiselle tauolle. He olivat tuolloin valmistelemassa uutta levyä, mutta valitettavasti Kerästen veljesten välille tuli riitaa ja prosessi keskeytyi.

Hetken ero näytti lopulliselta, mutta nyt kolmikko on taas yhdessä. Kymmenen keikan pituinen syyskiertue pistäytyi lauantaina Möysän Musaklubille, ja tupa oli täynnä yleisöä: selvä osoitus siitä, että 22-Pistepirkon musiikkia tarvitaan edelleen.

Illan aloittaja teki vaikutuksen

Illan aloitti kuusihenkinen Jack’s Basket Room. Helsinkiläisen yhtyeen tyylilaji on americana-henkinen countryrock, jota he esittivät hyvin autenttisen oloisesti.

Etenkin Minna Kilpisen laulutaidot ja Pasi Nissisen sekä Henrik Rouskun kitarataiteilu tekivät vaikutuksen. Setin loppupuolella kuultu Dick Dale -laina Misirlou tuntui vähän jähmeältä, heidän omat kappaleensa olivat kiinnostavampia.

Yhtyeen seuraava levy ilmestyy keväällä, ja sen tuottajana on toiminut Pistepirkkojen Haverinen.

Mallia tilutteluun

22-Pistepirkon musiikkiin on aina mahtunut elementtejä useista eri tyylilajeista: 1960-lukulaisesti rämisevästä riffirockista voidaan siirtyä heleän melodisiin popballadeihin, minkä jälkeen vuorossa voi olla Asko Keräsen syntetisaattoreihin nojaavia elektrokappaleita, puhdasta psykedeliaa tai tiukkaa, maan mullasta ammentavaa perinnebluesia.

Lauantaina Pistepirkot käynnistivät konserttinsa P-K Keräsen soolokappaleella, jonka taustanauhana soi pitkään intialainen raga-musiikki, jonka päälle P-K soitti vaikuttavia kitarakuvioitaan.

Vuosikymmenet musiikin parissa ovat syventäneet hänen ääntään sekä laulajana että etenkin kitaristina: harva kitaristi tuntuu nykyään saavaan aikaan yhtä mureaa soundia. Moni tiluttelija voisi myös ottaa mallia hänen ekonomisesta soittotyylistään: fraasit kuulostavat tärkeiltä, kun niitä ei soiteta liikaa.

Ei valmiita settilistoja

Jos yhtye rokkaakin nykyään aiempaa lujempaa, on muutama elementti pysynyt myös muuttumattomana. Asko Keräsen vapautunut olemus niin koskettimien kuin bassonkin varressa oli säilynyt samana kuin ennenkin, samoin myös Espe Haverisen letkeä ja persoonallinen rumputyöskentely.

Haverinen kärsi keikan aikana monitoriongelmista, ja se vaikutti hetkeksi soiton sujuvuuteen. Hän myös lauloi kolme kappaletta putkeen, ääntäen englantia aivan yhtä omintakeisesti kuin pari vuosikymmentä sitten.

Yhtye ei edelleenkään tee valmiita settilistoja, vaan kappaleet päätetään lavalla, fiiliksen mukaan ja neuvotellen. Illan aikana kuultiin myös uusia lauluja, jotka toivottavasti julkaistaan tulevaisuudessa.

Petri Poutiainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi